Kuka ajattelee, että menee lomalle sairaalaan kun käy synnyttämässä?

kummallakin kerralla kun menin synnyttamaan olin jo viikkoja aikaisemmin haaveillut 2-3 paivan olosta sairaalassa. Etenkin mulle se oli kuin hotelli, asun maassa jossa sairaalat on aikas kamalia ja siivottomia. Tosin hyvinvointimaassa Euroopassa asun ;) ja se sairaalan ruokakin oli mun mielesta ihan ok.

Vauvalla kaikki oli hyvin, mutta oma hemoglobiini ja verenpaine oli niin alhaalla, että ehdottivat sairaalassa lepäilyä. Noh, mies piti seuraa mulle ja anoppi ja äitini siistivät kotiamme ja kokkasivat, kun olin NIIN sairas. Vanhemmat lapset saivat myös kahden mummon voimin erityisen hyvää hoitoa.

mutta neloselta halusin kotiin pian just ton minuun kovasti kiintyneen kolmosen takia.

Päätin ottaa sen oikeen täysihoidon kannalta ja tilaisuutena olla vauvan kanssa ihan kahden. IHanaa oli, ruokahuolto pelasi!

tiedän, että isommat lapset ovat hyvässä hoidossa isänsä ja mummojensa kanssa!

saan vähän oikaista koipiani ja levätä... ja olla tekemättä mitään :D ihanaa.

Olihan niitä muita lapsia välillä ikävä, mutta kun tiesin että tämä on ainoa aika kun saa vaan nauttia vauvasta, levätä ja mennä valmiiseen pöytään, niin halusin pitkittää sitä. En ole koskaan ymmärtänyt mikä kiire sieltä osastolta on kotiin, missä odottavat kaikki askareet.

Oikein odotan sitä! Vielä pitäis jaksaa 7 viikkoa tätä arkea ja sitten sain vaan pari päivää levätä sairaalassa ja hoitaa vain vauvaa. Ei tarvi laittaa ruokaa, ei siivota, voi herkutella ja löhöillä ja ihailla vauvaa. Kotia kun pääsee niin ei saa olla hetkeäkään rauhassa, kun pitää hoitaa vauva ja isommat lapset ja kaikki kotityöt.

Meillä mies ei ole pitänyt isyyslomaa ollenkaan joten tokan ja kolmannen kohdalla se todellakin tuntui lomailulta kun tiesi mikä kotona odottaa. En halunnut pitää kiirettä kotiin, oli mukavaa kun sai rauhassa katsella telkkua ja ruoka tuli valmiina eteen.

Kakkosen jälkeen mulla oli kiire kotiin, mutta kun pääsin kotiin, olisinkin halunnut takaisin sairaalaan lepäämään. Kohta syntyy kolmas ja odotan kovasti niitä päiviä sairaalassa, ne on ainoat päivät kun saan täysillä keskittyä vain vastasyntyneeseen. Siellä saa imettää rauhassa ilman, että joku yrittää tunkea siihen väliin tai itkee tai käyttää tilaisuutta hyväkseen ja sotkee minkä ehtii kun äiti imettää.

Laskettu aika on ensi viikolla... Ei enää kovin pitkä aika lomaan :)

odotan sairaalaan pääsyä! Ihanaa "lepoa"!

Mutta saahan siellä sairaalassa valmiit ruuat, eikä tarvitse syöttää kuin vauva.

Nukkuminen taas ei oikein onnistu ja petivaatteet yms. pitää itse vaihtaa.

Asia erikseen, jos synnytys on vaikea tai vauvalla jotain hätää. Ei varmasti tunnu silloin lomalta.

Paitsi että mä koen ekat yöt aika raskaina, kun vauva heräilee ja kakkaa koko ajan, pitää imettää ja imettää.

Siellä ei saa erkkikään nukuttua. Sängyt ovat kapeita, muovilakanat nihkeitä, on jumalattoman kuuma. Huonekaverilla käy joka päivä puolisukua vierailulla ja vahingossakaan eivät mene pitämään sukukokoustansa esim. kahvilaan. Hoitohenkilökunta käy vähän väliä kyttäämässä. Oman vauvan lisäksi koko huoneen vauvat huutaa vuorotellen yötä päivää.

Eli ei kiitos.



No, jos jotain hyvää haetaan niin ruokahuolto pelaa. Mutta niin se pelaa kotonakin, sillä mies on pitänyt joka kerta isyysloman ja pyörittää ekat kolme viikkoa arkea. Eli ennemmin minä siellä kotona lepään.

Kahden hengen huoneessa oli tosi rauhallista ja sain olla kaksi päivää ihan yksinkin, kun toinen äiti kotiutui. Ruoka oli hyvää ja jääkaapista saattoi halutessaan käydä hakemassa jugurttia, hedelmiä ja leipää. Mä myös tykkäsin kovasti moottorisängystä :)

kyllä se lomalta tuntui!

kun makasin muutaman päivän teholla letkuissa vaikean synnytyksen jälkeen. Kivat teille, joilla kaikki menee hyvin ja helposti -valitettavasti kaikille synnytys ei ole lomaa.

Minäkin ajattelin tokan kanssa, mutta vasta synnytyksen jälkeen siis, että pitää oikein nauttia siitä, että saa nukkua, saa ruuat valmiina. Kaikki on suhteellista. Eihän se oikeasti lomaa ollut, mutta tosiaan kotiin palatessa piti samassa kunnossa hoitaa toinen lapsi ja arkiaskareitakin ainakin osa, koska ei osannut vain makoilla ja ottaa rauhassa.

Meillä oli ihana neljän päivän loma täysihoidossa Jorvissa perhehuoneessa. Mies haki safkat ja luettiin sunnuntai-HeSa yhdessä. Mies luki myös minulle ääneen kirjaa.



Ihanaa aikaa!

jos tosiaan sairaalaolosuhteet tuntuu lomalle!