Kuka ajattelee, että menee lomalle sairaalaan kun käy synnyttämässä?

ja ei yhtään rauhaa. Halusin kotiin p*skalle ja suihkuun, joten lähdin heti tokan yön jälkeen. Sain levätä kotona, koska mies hoiti esikoisen.

Esikoinen oli vielä pieni (1v 8kk) kun kuopus syntyi ja kaipaili mua kovasti. Ja itsekin kaipailin esikoista. Jäätiin vauvan kanssa viikoksi sairaalaan, kun vauvalla bilirubiinit nousi ja joutui valojen alle. Itkin yöt ikävääni ja päivällä ahdistustani, kun en päässyt kotiin. =( Eihän siellä mitään tarvinnut tehdä ja se pari päivää meni varmaan ihan mukavasti "lomaillessa" mutta sen jälkeen kyllä jo hajosi pää siihen tekemättömyyteen.

ole tarvinnut itse huoltaa, palvelusta ja aikuisten seurasta, mahdollisuudesta levätä. Kyllä ,lomaa se on.

ja synnytyksekset hirveitä! Sama kuin kuolemaa tekisi.

jos tosiaan sairaalaolosuhteet tuntuu lomalle!

On se nyt vähän eri asia maata siellä tekemättä juuri mitään ja saada kaikki valmiit safkat, kuin 4 lapsen kotiäitinä puurtaa lastenhoidon, ruuanlaiton ja kotitöiden parissa. Onko se sitten säälittävää vai aika tavallista?

Nuorimmasta olisin voinu lähtä heti kotia, mut kellastu perhanan ipana. Jouduin riutumaan 6 vrk sairaalassa. Oli ihan helvettiä. Itkin aina kun mies lähti kotia :(



Meillä mies laittaa muutenkin ruoat, et kotona olo ei ole mulle mikään työleiri.

oli esikoinen ja ei se kyllä lomalta tuntunut. Yli viikon itkin ikävääni (esim. koiraa kohtaan...) sekä sairaalan kurjuutta ja sitten tuli pari päivää lepoa teholla josta en muista mitään. Lapsivuodeaika olikin vielä kurjempaa vaikka vauvaa en jatkuvasti itse hoitanutkaan ja olin ihan omassa huoneessa. Traumaattista aikaa kaikin tavoin. En pelkää niinkään nykyään synnytystä vaan sitä tyhjän tuntuista sairaala-aikaa jatkossa. Lähdin kotiin aiemmin kuin lääkäri suositteli koska en vain kestänyt enää. Kotona kaikki tuntui niin paljon paremmalta.

mutta olen miettinyt monesti sitä, että miksi ihmeessä olen jollain omituisella tavalla pitänyt sairaalassaolosta. Siis en tarkoita nyt synnytysreissuja, vaan olen ollut leikkauksissa ja pari kertaa muun vaivan takia. Ehkä se on ollut juuri sitä, että on alitajuisesti nauttinut siitä, kun on saanut hyvällä omallatunnolla vain maata ja lueskella ja olla passattavana. En ole vain osannut sisäistää sitä, että mikä siinä on ollut miellyttävää.

Ensimmäisen kohdalla piti viipyä sairaalassa viisi päivää vauvan verensokeriongelmien vuoksi ja se oli tuskaa. Kahdella seuraavalla kerralla olen onneksi voinut synnyttää polikliinisesti ja palata vauvan kanssa kotiin samana päivänä. En kestä sitä sairaalassa lekottelua, kun ei siellä oikeasti saa rauhassa levätä, kun henkilökunya ja vierailijat hääräävät huoneissa, vauvat itkevät ja vierustoverit kälättävät puhelimessa. Enkä kestäisi sitä jatkuvaa syömistä.



Kotona on kivempaa ja helpompaa. Lapsista ja arjesta huolimatta omaa kiireetöntä arkea. Parasta!

Yöllä ei saa nukuttua, muovitettu sänky hiostaa, huonekaveri kuorsaa ja sillä käy kamalasti vieraita, jotka tuijottavat, kun yrittää imettää vauvaa. Kun vihdoin saa unen päästä kiinni, tulee henkilökunta kyselemään, onko kaikki hyvin. Ruokaa kyllä saa mitään tekemättä, mutta onhan sitä kotonakin. Sairaalassa on ikävä muuta perhettä ja telkun töllääminen pitkästyttää.



Hyvinä puolina tietysti on usein valmiina tuotava ruoka, kovin jälkivuoto on helppo hoitaa, kun voi vaihtaa aina uuden siteen ja vaatteet, suihkussa ehtii käydä monta kertaa päivässä.



Lähden mielummin kotiin mahdollisimman nopeasti

Aika jännää kun niin monet toivovat sitä omaa rauhaa vierustoverilta. Minulla oli muutaman tunnin ajan huonekaveri ja tuntuihan se hassulta kun siellä oli huonetoverin koko perhe (vai koko suku) hoitamassa vauvaa ja hälisemässä mutta myöhemmin ajateltuna se tuntui mukavalta ajalta. Minä tarvitsin lääkärien mielestä lepoa joten minut siirrettiin omaan huoneeseen ja se tuntuikin sitten todella yksinäiseltä ja kurjalta siitä lähtien. Enpä juuri nukkunut tai levännyt vaan lähinnä yöt itkeskelin. Ihanaa oli päästä kotiin koska se oma huone oli kaikista kauheinta sairaalassa.

nautin vuodeosaston hiljaisesta ja rauhallisesta rytmistä. Katselin nukkuvaa vauvaa, lepäilin ja nautiskelin. Kotiin lähdin kahden vuorokauden jälkeen. Imetys sujui ja vauvalla kaikki kunnossa. Tietysti yöt olivat kovin katkonaisia, jos ei oma vauva ollut hereillä, huonekaverin vauva oli.

Eikö se lasten isä tai joku muu sukulainen voi auttaa ettei tarvi heti alkaa rehkimään kun kotiin pääsee? Meillä ainakin mies on hoitanut kodin ja isommat lapset parin ekan viikon ajan kun on isyyslomaa pitänyt.

että vaikka ajattelinkin, että pitää nauttia, kun saa nukkua ja on valmiit ruuat jne, niin toki olisin ollut mieluummin silti kotona. Yritin vain ottaa siitä hetkestä hyvistä puolista kaiken irti ja siten kerätä myös voimia jaksaa esikoisen tarpeet ja ikävä, kun kotiin paluu tulisi eteen. Eihän synnytys eikä sen jälkeen missään, kotona eikä sairaalassa, helppoa ole eikä kotikaan mikään työleiri. Minusta tämä ajatus vain lomailusta oli aika hassu ja osin siten myös paikkansa pitävä. Yksi vauva on paljon helpompi kuin vauva ja uhma-ikäinen taapero. Koinhan myös, että toisen jälkeen "omaa aikaa" oli ne hetket, kun uhma-ikäinen nukkui ja vauva roikkui tississä, vaikka eihän se oikeasti omaa aikaa ole. Kaikesta vain pitää pystyä ottamaan hyvät puolet irti!

Siellä ei saa erkkikään nukuttua. Sängyt ovat kapeita, muovilakanat nihkeitä, on jumalattoman kuuma. Huonekaverilla käy joka päivä puolisukua vierailulla ja vahingossakaan eivät mene pitämään sukukokoustansa esim. kahvilaan. Hoitohenkilökunta käy vähän väliä kyttäämässä. Oman vauvan lisäksi koko huoneen vauvat huutaa vuorotellen yötä päivää.

Eli ei kiitos.

No, jos jotain hyvää haetaan niin ruokahuolto pelaa. Mutta niin se pelaa kotonakin, sillä mies on pitänyt joka kerta isyysloman ja pyörittää ekat kolme viikkoa arkea. Eli ennemmin minä siellä kotona lepään.

Tosin kotonakin ruokahuolto pelaa, meillä kun mies tekee sapuskat. Kyllä aina ilomielin on kotiin lähtenyt niin nopeasti kuin mahdollista.

olin 6 vrk sairaalassa ja vein lapset joka yö kansliaan jotta sain rauhassa nukkua koko yön. Hoitivat yö syötön ja sit kärräsivät lapset joskus kuuden jälkeen mun luokse. oli kyl ihanaa kun sai ruuat sänkyyn tai sit jos kävin katsomassa toista lasta vvo:lla sain jättää toisen hoitoon.

Mitä lomaa se on kun et saa nukuttua kuin 1/2 - 1 tunnin pätkiä kun 3 hengen huoneessa koko ajan joku vauva huutaa, hoitajat laukkaavat, huonetoverit puhuu kännykkään (kovalla äänellä tietenkin) eivätkä missään nimessä älyä laittaa sitä p*rkeleen soittoääntä piippaukselle, vieraat juoksevat huoneessa ja ovet paukkuvat. Sänky on kamala ja petivaatteet hirveät, sairaalavaatteet kankeat päällä ja vaikka ruokaa on tarjolla, senkin maku on nykyään sitä sun tätä kun säästää pitää siitäkin. Vaikka mulla on neljäs lapsi tulossa niin silti tulen kotiin niin pian kuin vain pääsen! Mies tekee ruokaa sen verran ison satsin että siitä lämmittää lapsille seuraavanakin päivänä miehen ollessa töissä. Enkä varmasti siivoa kotona heti synnytyksen jälkeisinä viikkoina yhtään mitään.

olin 6 vrk sairaalassa ja vein lapset joka yö kansliaan jotta sain rauhassa nukkua koko yön. Hoitivat yö syötön ja sit kärräsivät lapset joskus kuuden jälkeen mun luokse. oli kyl ihanaa kun sai ruuat sänkyyn tai sit jos kävin katsomassa toista lasta vvo:lla sain jättää toisen hoitoon.

Missä sairaalassa ottavat vauvan kansliaan yöksi? Ei ainakaan OYS:ssa Oulussa. Jos äidillä on voimat totaali poissa, voivat ottaa yhdeksi yöksi mutta normaalin synnytyksen jälkeen itse hoidat vaavin koko ajan. Oys on muutenkin p-ska paikka synnyttää.

mutta Koksissa ottavat vauvoja ihan mielellään yöhoitoon, suosittelevatkin sitä ainakin osaksi yötä että äiti saa nukkua. Näin ainakin vielä 2008 :)

Olin aika kovissa kivuissa sektion jälkeen, joten en nyt ihan lomailuna sitä pitänyt. En kyllä etukäteenkään ajatellut sitä lomana, vaan lepona synnytyksen jälkeen. Mutta sitä rankkaa synnytystä ei sitten tullutkaan, vaan kivut jälkikäteen.