miten te jaksatte joiden mies myöhään töissä?

Itse joudun olemaan pitkiä päiviä yksin. Mies tulee 19-21 aikaan töistä. Olen itse lasten kanssa töiden jälkeen tai lapset kavereiden kanssa. Minulla sitä paitsi masennusta ja tämä on todella rankkaa välillä.

Miehesi ilmeisesti menee duuniin hieman myöhemmin?

Meillä miehen duuni alkaa 10:30 ja kotia pääsee 19:30. mä jaksan hyvin kun aamulla meitä on kaksi.

siis nukkuu aamuisin kun lähden aikaisin töihin. Joskus menee myöhemmin 10 aikaan töihin ja joskus aikaisemmin. Mutta tulee vasta tosi myöhään. On oikea työnarkomaani.

ap

Sano miehelle että tulee duunista normiaikaan tai ei tiupu tussua.

Sano miehelle että tulee duunista normiaikaan tai ei tiupu tussua.

taida voida häipyä.

Mua ei oikeestaan enää edes kiinnosta, olen opetellut elämään lasten kanssa niin kuin sitä miestä ei olisikaan. Sitten kun se joskus on kotona, tuntuu ihan oudolta. Kun mies illalla n klo 21 tulee kotiin, puuhailen ihan tasan omia juttujani. Pyörin netissä, hoidan jalkojani, juoruan kavereiden kanssa puhelimessa tai katon hyvää leffaa telkkarista. Aika pian mieskin siitä ymmärtää painua omiin puuhiinsa.

Mies tulee töistä pääsääntöisesti klo 22.45, joskus menee myöhempäänkin. Minä teen aamuvuoroa (7-15), eli työpäivisin emme näe ollenkaan. Miehen vapaapäivinä otan kyllä omaa aikaa ihan tarkoituksella, ja se auttaa jaksamaan.

mies lähtee töihin ennenkuin me muut edes herätään ja tulee töistä kun me jo nukutaan. Käy se tuossa joskus päivällä ehkä pyörähtämässä ja sotkemassa paikkoja. Sunnuntaisin saattaa jopa olla välillä kotonakin sotkemassa meidän päivärytmiä ;)



Eli käytännössä yksinhuoltajia tässä ollaan vaikka virallisesti mies talosta löytyykin. Juu, yrittäjä on...



Raskastahan tämä välillä kieltämättä on, mutta minkäs teet.

Mua ei oikeestaan enää edes kiinnosta, olen opetellut elämään lasten kanssa niin kuin sitä miestä ei olisikaan. Sitten kun se joskus on kotona, tuntuu ihan oudolta. Kun mies illalla n klo 21 tulee kotiin, puuhailen ihan tasan omia juttujani. Pyörin netissä, hoidan jalkojani, juoruan kavereiden kanssa puhelimessa tai katon hyvää leffaa telkkarista. Aika pian mieskin siitä ymmärtää painua omiin puuhiinsa.

Aivan kuin joku ylimääräinen, vaivaa aiheuttava roska pyörisi nurkissa. Rutiineitakaan ei voi hoitaa normaalisti kun mies tulee sotkemaan.

viimeksi oli syksyllä ja ei jaksa kiinnostaakaan. Viikonloppuisin mies vain nukkuu. Olenkin usein itsekseni netissä kun ei muutakaan. Kait tämä vaan on kestettävä.



ap

Mies on yrittäjä ja töissä ihan miten sattuu, liike auki 11-22 joka päivä. Lapsia kaksi reilun vuoden ikäerolla, nyt ovat jo isoja.

Pakko on ollut asennoitua niin, että hommat hoituu ajallaan, kun ei ota stressiä eikä vaadi itseltään liikoja.

Mahdollisimman vähän "pakko tehdä just tiettynä aikana"- juttuja. Lapset on oppineet omatoimisiksi, en ole paljoa "leikittänyt", itse ovat leikkinsä keksineet. Ja aina ovat myös osallistuneet kotihommiin miten ovat osanneet.

Edelleen edellytetään kotihommien tekoa ilman viikkorahoja ( lapset nyt 12 ja 13v ).

Ollaan myös tehty paljon yhteisiä minilomareissuja sitten kun mies on päässyt töiltään lähtemään.

Välillä tuntuu rankalta ja tylsältä kun esim. juhlapyhät ollaan melkein aina kolmistaan mutta toisaalta ollaan sitten saatu nauttia arkivapaista aikanaan, nyt ei ihan niin paljon, kun olen itsekin päivätöissä.

. Olen kotona lasten kanssa (4 ja 1). Mies lähtee aamuisin klo 7 ja tulee kotiin n. 16.30, enkä siihenkään malttaisi odottaa.

pitkää päivää ja kotonakin koneella töitä ja on liikuntaharrastuksia. Olen tottunut hoitamaan "kaiken" yksin. Jos mies joskus auttaa, se on iloinen yllätys, en odota sitä suotta. Miehellä on omat juttunsa, minulla omani. Ihan hyvin meillä menee, iltaisin kyllä nähdään, mutta lapset eivät isää paljon arkisin näe. Ei meillä nyt niin erikoisen vaativat iltatoimet ole lapsilla etten jaksaisi.

teidän miehiä yhtään häiritse se etteivät suunnilleen tunne omia lapsiaan ja lapsuun menee sivu suun? Meillä ainakin miehen kanssa puhuttiin etukäteen ennen lasten tekemistä mitkä on elämän prioriteetit ja painotin miehelle etten miksikään yh:ksi rupea. Että jos lapsia tehdään niin sitten niitä hoidetaan yhdessä. Mies oli samaa mieltä ja onkin kiitettävästi osallistunut lasten hoitoon ja pitänyt mm. osittaista hoitovapaata vuoden. Taloudellisestihan se ei ole kovin kannattavaa, mutta mielestäni pieni raha tasapainoisesta perheestä.



Tuliko teille siis miehen poissaolo yllärinä? Eikö asialle todella voi tehdä mitään, en ymmärrä?!

no meillä miehen työmatkaan menee ainakin 2 tuntia päivässä ja työ projektityötä joten helposti jää tekemään ylimääräistä silloin kun on projektilla kiire. Olin aika nuori saadessani ekan lapsen ja myös naivi ja ei tullut mieleeni sitouttaa miestä perheeseen enempi. Hän vannotti silloin että lapsi ja perhe on sitä mitä hän haluaa.

ap

10-22 ja ennenkun on kotona niin kello on lähes 23!

nm.yrittäjän vaimo+2 pientä lasta

eihän se mies kotona ollessa kuitenkaan mitään järkevää tee. Jos kauniisti pyytää voi saada matot sisälle taloon ravisteltuna. Töissä 6 päivää viikossa ja normi kotiintuloaika 19-21 ja välillä menee puoleen yöhön ym. No ainakin lapset osaa iloita jos iskä on jo salkkareiksi kotona.

Lapsia 3 ja itsekin olen töissä klo 17.30 saakka

- mies maksaa Mll tilapäisen lastenhoitoavun, jota tilaan jos menen teatteriin ja juhliin työkavereiden kanssa ja

- mies maksaa viikkosiivoojan ja

- mies tekee ruokaostokset perheen ainoalla autolla

tosin lähes yksin olen hoitanut lapset



t. uraputken kokopäivätyössäkäyvä vaimo, 3 lasta, mies tulee töistä kotiin 7 pv/ vk klo 19-22

ja saan olla ihan rauhassa 1,5h!

Kyllä uskon, että kaikkeen tottuu, mutta onko se sitten oikeasti hyvä juttu tottua siihen ettei puoliso ja lasten isä ole koskaan kotona. Miltä se lapsista tuntuu, on oleellisempi kysymys kuin se miten äiti jaksaa.

yli kymmenen vuotta lapsen kanssa kahdestaan lähes kaikki viikonloput, juhläpyhät ja suurimman osan kesää miehen työn takia.



Kyllä siihen tottui ja oppi itsenäiseksi. Myöhemmin tosin erottiin, mutta syyt olivat ihan muut.