Pk:n kevätjuhlissa hoitajat ja lto nakkasivat saamiaan lahjoja yhteiseen kasaan avaamattomina.
Itse emme anna materialahjaa; kiitämme suullisesti ja lapsi tekee kortin. Näin olemme toimineet jokaisessa juhlassa.
Eilen kuitenkin huvitti, kun osa lahjantuojavanhemmista selvästi pettyi, kun heidän pakettejaan ei avattu ja ne laitettiin yhteiseen kasaan. Siellä olivat kortit ja lahjat suloisesti sekaisin, eikä lahjantuojasta enää tietoa.
Pk:ssa oli päätetty, että mikäli materialahjoja edelleen tuodaan (kauniista kielloista huolimatta), niin ne laitetaan yhteiseen jakoon tai annetaan lahjoituksena pois.
Ehkä hiukan radikaalia, mutta ehkä toimiva konsti pienentää turhaa kulutusta ja rihkamavuoria.
Kommentit (46)
Enkä jaksa uskoa että juuri teidän perheen kohdalle on aina sattuneet just ne maailman kaikista ihanimmat hoitajat jotka aina täysillä paneutuu teidän lapsen hoitoon ja mahdollisiin erityisongelmiin sillä tavalla että ansaitsee sanallista kiitosta kummemman lahjan.
Mutta näin on käynyt. Vielä kun tosiaan ON niitä erityisongelmia.
Olen todella, todella iloinen, että lapsellani on niin hyvät hoitajat kun on.
en lahjo esikoisen opettajaa. Opettaja vaihtui vasta ja tämä uusi jää myös pois. Nuorempien hoitotädit taas päiväkodissa. Pienemmällä on aivan ihanat hoitajat, jotka ovat omistautuneet työlleen ja näkee, että lapsista pidetään huolta. Näille voisin antaa vaikka minkälaiset lahjat. Keskimmäinen on samassa päiväkodissa isompien puolella ja siellä hoitajat on taas niin leipääntyneitä. Koskaan eivät edes vastaa huomenen toivotuksiini, eivätkä edes esitä vanhempien edessä, että hoitoon tullut lapsi kiinnostaisi millään tavalla. Onneksi isompi siirtyy eskariin ja tämä vuosi on mennyt hyvin ihanien kavereiden ansiosta. Miten siis lahjon? Kai se on pakko laittaa molemmille jotain...
on keskusteltu jo tänä keväänä; silloin vastasin ja vastaan nytkin: aloitin koulutaipaleeni v.58 pienessä maalaiskoulussa Etelä-Suomessa. Joka joulu ja kevät kerättiin molemmille opettajille ja keittäjälle lahjaraha. En tosiaankaan muista, mitä ostettiin ja kuka osti, mutta lahjat annettiin!
Samoin kylällämme kerättiin jouluisin lahjaraha postinkantajalle.
Oppikouluaikana, kun kuljettiin linja-autolla kirkonkylään, keräsimme kivalle kuljettajallemme keväällä lahjan; ainakin parina-kolmena keväänä. Niinpä hänkin viimeisenä koulupäivänä oli varautunut ja jakoi kaikille jätskituutit!
Tämä siis vain vastaukseksi niille, jotka väittävät lahjojen antamisen aivan uudeksi tavaksi!
Silloisessa keskikoulussa en muista, että olisi opettajia "lahjottu" muutoin kuin ns. lähtevä luokka. Saattaa kuitenkin olla, että luokanvalvojia muistettiinkin keväisin.
Piirustukset ja kortit lentää roskiin ja pandan suklaat samaten.
ja herkkukoreihin ja kynttilöihin ja pyyhkeisiin alkaa olla aika kyllästynyt.
Lahjakortti hierontaan tai aromaterapiaan ei vie paljoa tilaa ja sen voi sujauttaa salaa muiden huomaamatta lasta hakiessa. Siis näin jos päiväkodissa on lahjanantokielto.
Hyvä ja laadukas viini ja kuohuviini käy myös aina, mutta se on niin iso lahja, että sitä ei voi oikein antaa niin, ettei muut näkisi.
Antakaa sen sijaan tosiaan lahjakortteja niin ne on huomaamattomia ja kukaan työkavereista ei näe sitä ja kerro johtajalle, että saamme kiellosta huolimatta lahjoja. Esim. aromaterapia, hieronta, shiatsuhoito, kivihieronta, jalkahoito, vyöhyketerapia, intialainen päähieronta yms. Mahdollisuuksia on monia ja ovat todella kivoja selkävaivoista kärsivälle hoitajalle. Ja paljon hyödyllisempiä kuin ne iänikuiset persoonalliset keittiöpyyhkeet tai mukit.
Ainakin hieronta vissiin maksaa 60 euroa että jos ryhmässä on kolme hoitajaa niin tekee 180 euroa. Mahdatte olla rikkaita jotka lahjakortteja annatte tuosta vaan. Tai sitten tingitte oman lapsenne hoidosta ja vaatteista ja lahjotte tätejä. ;)
Meillä lahjottiin eskaritädit, koska kaikki olivat todella lämpimiä ja ihania ihmisiä. Eskariryhmästä tehtiin vuoden aikana loistoekaluokka, jossa kaikki ovat kavereita keskenään.
Onnistunut vuosi (esim. eskari) voi antaa lapselle oikeasti hyvät eväät elämään. Meidän eskarissa arimmatkin lapset reipastuivat ja saivat kavereita. Tuntuu että näille eskariopeille mikään kiitos ei olisi ollut liian suuri. Olisin antanut kaikille upeat isot kukka-amppelit, mutta koska se on "sopimatonta" tyydyttiin pienempään lahjaan ja lapsi kirjoitti itse ihanat kortit.
Just oli äidin kanssa puhetta ja kyllä tosiaan 1970-luvullakin oli tapana antaa lahjoja. Minusta ongelma on kyllä hinnassa toistepäin, että miten löytää riittävän halvalla järkevät lahjat, koska tietenkin kalliin lahjan antaminen on huonoa arvostelukykyä. Leivonnaiset, taimet tms. ovat oikein sopivia.
Minä olen itse käynyt koulua 1970-luvulla, eikä silloin mitään lahjoja viety opettajille. Eivät vieneet myöskään nuoremmat sisarukseni. Missä päin maata tällainen tapa on ollut?
Miksi ei voi uskoa, ettei lahjoja pidä eikä tarvitse tuoda.
Jos tuot tuollaisen lahjan "muka salaa", niin tietysti sekin laitetaan jakoon jollain tapaa.
Voi että, näitä mutkumähaluunantaa-tyyppejä.
Lahjakortti hierontaan tai aromaterapiaan ei vie paljoa tilaa ja sen voi sujauttaa salaa
muiden huomaamatta lasta hakiessa. Siis näin jos päiväkodissa on lahjanantokielto. Hyvä ja laadukas viini ja kuohuviini käy myös aina, mutta se on niin iso lahja, että sitä ei voi oikein antaa niin, ettei muut näkisi. Antakaa sen sijaan tosiaan lahjakortteja niin ne on huomaamattomia ja kukaan työkavereista ei näe sitä ja kerro johtajalle, että saamme kiellosta huolimatta lahjoja.
Antakaa sen sijaan tosiaan lahjakortteja niin ne on huomaamattomia ja kukaan työkavereista ei näe sitä ja kerro johtajalle, että saamme kiellosta huolimatta lahjoja.
vanhempia, ettei näitä lahjoja toivota? Oliko viesti mennyt kaikille perille?
Ja miksi ne lahjat viedään juhliin? Mun koululaiset vie opettajille lahjat todistustenjakopäivänä. Lahjat on opettajille henkilökohtaisesti ja niin pitäisi päiväkodin työntekijöittenkin lahjojen olla.
Ainahan on kuitenkin niitä vanhempia, jotka tuovat, kun niin hirveästi haluavat antaa jotakin.
Siis itse haluavat antaa ja se on se pääasia.
Ei niihin mikään tehoa.
Ap
vanhempia, ettei näitä lahjoja toivota? Oliko viesti mennyt kaikille perille?
Voiskos sen kortin laittaa siihen lahjaan kiinni vaikkapa teipilla, niin ei mene kortit ja lahjat sekaisin?
Voiskos sen kortin laittaa siihen lahjaan kiinni vaikkapa teipilla, niin ei mene kortit ja lahjat sekaisin?
Joku on kuitenkin aina joka vuosi se ensikertalainen :)
Tämän sain itse huomata pk:n kevätjuhlissa. Ne olivat ulkona, mutta emme tienneet sitä. "Ai! Tää on meillä aina ollut tapana!"
Niinpä. Meidän lapsi oli ekaa vuottaan tuossa päiväkodissa, joten emmepä tienneet mikä on aina ollut tapana.
Tietysti jos ei koskaan osallistu mihinkään vanhempainkokouksiin, niin sitten voi jäädä tiedotta.
Ap
Joku on kuitenkin aina joka vuosi se ensikertalainen :) Tämän sain itse huomata pk:n kevätjuhlissa. Ne olivat ulkona, mutta emme tienneet sitä. "Ai! Tää on meillä aina ollut tapana!" Niinpä. Meidän lapsi oli ekaa vuottaan tuossa päiväkodissa, joten emmepä tienneet mikä on aina ollut tapana.
lahjoja niin hanakasti halutaan antaa? Milloin tämmöinen lahjomistapa oikein on alkanut? Siis että esim. lapsen tekemä kortti ei enää riitä vaan pitää olla ties miten kalliita lahjoja. Haluaako ne ihmiset jotka niitä lahjoja ostaa, ihan oikeasti muistaa sitä lahjan saajaa? Kun itse olen monen huomannut ihan stressaavan siitä että mitäköhän tänä vuonna hankkisi ja että onkohan tämä lahja varmasti tarpeeksi kallis, hyvä ja laadukas. Siis vaikuttaa ihan siltä että suurin osa antaa niitä lahjoja vain siksi kun muutkin antaa. Miten asia on oikeasti? Omat lapseni eivät ole vielä päiväkodissa joten ei ole omakohtaista kokemusta tästä.
Tietysti jos ei koskaan osallistu mihinkään vanhempainkokouksiin, niin sitten voi jäädä tiedotta. Ap
Joku on kuitenkin aina joka vuosi se ensikertalainen :) Tämän sain itse huomata pk:n kevätjuhlissa. Ne olivat ulkona, mutta emme tienneet sitä. "Ai! Tää on meillä aina ollut tapana!" Niinpä. Meidän lapsi oli ekaa vuottaan tuossa päiväkodissa, joten emmepä tienneet mikä on aina ollut tapana.
Kyllähän tuollaisesta asiasta voisi laittaa vaikka viestin reppuun ennen juhla-ajankohtaa. Tuskin ne ihmiset niitä lahjoja ovat ilkeyksissään tuoneet, joten aika julmaa on tuokin että lahjaa ei oteta vastaan.
Mulla vaan niin naurattaa nää tyypit joiden mielestä on kiva viedä lahjoja koska muka halutaan osoittaa arvostusta tämän tekemää työtä kohtaan, mutta jännää miten se jatkuva lahjominen osoitetaan vain tietylle ammattiryhmälle (opettajat ja hoitajat). Luonnollisesti ymmärrän jos sinäkin olet vienyt päänahkasi pelastaneelle kampaajalle lahjan, kun vihdoin ehkä vuosien kärsimisen jälkeen olet lopultakin saanut avun.
Mutta suurin osa lasten hoitajista ja opettajista tekee todellakin työtään samalla antaumuksella kuin lähes kuka tahansa. Eli töissä käydään kun on pakko että pystytään pitämää perhe leivässä. Miksi lahjoa ihmistä joka tekee työnsä "mä oon vaan töissä täällä"-mentaliteetillä. Enkä jaksa uskoa että juuri teidän perheen kohdalle on aina sattuneet just ne maailman kaikista ihanimmat hoitajat jotka aina täysillä paneutuu teidän lapsen hoitoon ja mahdollisiin erityisongelmiin sillä tavalla että ansaitsee sanallista kiitosta kummemman lahjan.
Minulla on 4 lasta, useista päiväkodeista ja perhepäivähoitajista sekä opettajista on kokemusta. Täydestä sydämestäni voin sanoa vain 1 heistä teki työtään sillä tavalla että ansaitsi erikoisen kiitoksen.