Harkinnassa 3. lapsi pienellä ikäerolla

on vain kaksi lasta 1v8kk ikäerolla. Oli kyllä aika rankkaa vaihetta elo siinä vaiheessa kun kuopus oli 1v. Nyt kummasti kuitenkin kun kuopus on 3v. alkaa kiinnostaa jälleen uusi lapsi. Mutta kyllä meillä taitaa lapsiluku pysyä kahtena, koska olisin lapsen syntyessa vähintäänkin 37vuotias jos nyt aloitettaisiin.



Tottakai ihmiset ovat saaneet pienillä ikäeroilla lapsia. Rankkaa se on, mutta toiset tuntuvat nauttivan siitä valtavasti. Eli minusta voisit hyvin hankkia kolmannen pienokaisen. sitten vain yksi pyöränistuimeen ja kaksi peräkärryyn. Onpahan toisilleen kaveria.



En ollut paras vastaaman, mutta onnea tulevaisuuteen. Oletko sinä siis menettänyt yhden lapsen? En voisi kauheampaa asiaa kuvitella.

sekä kärvistellä näiden kanssa, vaan opeteltava tekemään elämästään mukavaa. Kolmas tuohon lisää, kuulostaa siltä, että se sun elämä menisi vielä pahemmaksi?

paristakin syystä:



- olen halunnut jokaisen saavan olla se pienin ja perheen lemmikki oman aikansa



- olen itse halunnut pitkittää pikkulapsiaikaa mahdollisimman pitkään, koska se on minusta parasta aikaa koko elämässä :-)



- olen halunnut edellisen olevan jo riittävän omatoiminen (kuiva, syö itse, puhuu jne.), jotta ei jää laiminlyödyksi ihan perustarpeiden tyydyttämisen suhteen vauvan syntyessä.



- olen halunnut, että elämä lasten kanssa on kivaa ja hallittavissa olevaa. Esim. juuri ulkoilun, pyöräilyn, matkustelun, uimisen ja kaiken suhteen.

Olen nauttinut suuresti pikkuvauva ja taaperoiästä, ihan käytännön ongelmat minua mietityttää 3. pienen kanssa ja kun lapsi kuoli liikenteessä niin kaikki liikkumiseen meneminen tuntuu vaikealta, selviääkö siitä?

Kuolemasta ei ole kauaa aikaa enkä osaisi vielä kuvitella vielä olevani raskaana mutta elämä oli niin ihanaa meillä ja nyt tästä puuttuu yksi, ei tietenkään saa korvattua mutta perhe on jotenkin nyt niin oudon tuntuinen.



Kuollut lapsi oli myös pienellä ikäerolla esikoiseen. Esikoinen siis menetti kaikista läheisimmän porukasta. Näille pienille esikoinen jo ihan selkeä isoveli, ei niinkään se kilpailija ja tsemppaaja.

En haluaisi isollä ikäerolla lasta sitten joskus, ehkä korkeintaan odottaa jonkun aikaa ja koitaisi kaksi perätysten?



Mikään ei tätä elämää tee enää vaikeammaksi!

Tuntuu että elämä vaan helpottuisi uuden vauvan myötä. Toivon kaksosiakin jossain määrin, sillä uusi raskaus toisi lapsilukumäärän viiteen, eikä palauttaisi neljään. Mahtaako tätä ymmärtää?



Jatkuvaa pelkoa lasten menettämistä tämä on ollut viimeaikoina, ehkä se muuttaa muotoaan joskus mutta ihan jos jollain olisi kokemus kolmesta pienestä niin se tuntuisi hyvältä kuulla.



Missään en koe laiminlyöneeni lapsiani, mikä juttu tämä on? 1- vuotiaana meidän nuorinkin nyt syö itse, juo mukista, pukee vähän vaatetta yms.



Ensi vuonna osaa taas enempi kuten tämä meidän 2. nuorin. Koittaa saada narut sidottua itse kenkiinsä.



ap

se lapsi:) Mutta ehkä olisi hyvä jos niitä tulisi vain yksi:) vaikka kyllä minä sen sun ajatuksen ymmärrän. En tiedä miten lapsesi kuoli, mutta oli kait jo iso (koululainen) eli eihän se liikkuminen vähään aikaan vastaa tuota isompien lasten liikkumista. Jos vauva saa alkunsa piakkoin, niin osta kaksosten rattaat ja seisomalauta, niin pysyy ulkona pienemmät lapset kasassa. Sitten pyörään peräkärry ja istuin ja taas on lapset kasassa. Ei meidän 4v:t ole ainakaan olleet kykeneviä pyöräilemään liikenteessä niin, että minäkin pyöräilen. Minä toivotan teille onnea ja pientä auringon pilkahdusta.

on kolme lasta, jotka ovat syntyneet kolmen vuoden sisällä. En koe, että olisi ollut mitenkään erityisen rankkaa.



Nyt kuopuskin jo 5v. ja ihana trio meillä :)



Anna mennä vaan jos siltä tuntuu!

teille ap. En osaa kuvitella mitä käyt läpi. Ehkäpä itse koettaisin vielä yhtä lasta, että löytyisi jotain uutta iloa ja ajateltavaa elämään. Eihän se uusi lapsi menehtynyttä korvaa ja se ei ole tarkoituskaan. Toivon oikean vastauksen löytyvän sinulle pian.

Jos ei äidin ikä ole vielä vastassa, odottaisin että 2- ja 3-vuotiaat olisivat vaikka 5- ja 6-v.