Lopetin ihmisten tervehtimisen ensimmäisenä

Sittenhän sinusta tuli samanlainen kuin halveksimistasi ihmisistä. Kannattiko?

Hei. Minä olen tehnyt aivan saman. En enää pidä ovea auki kenellekään, en tarjoudu töissä vapaaehtoisesti tuuraamaan ketään, en tosiaankaan tervehdi jos mua ei tervehditä ensin, en anna tilaa kiihdytyskaistalta moottoritielle yrittäville vaan jatkan omalla kaistallani. Nämä pienet muutokset on tuntuneet tosi hyvältä. Jatkan ehdottomasti  ensi vuonna.

Ihmisiä ei tarvitse miellyttää. Oikeastaan kaikki pinnallinen tervehtiminen ja jutustelu on turhaa. Vain läheisten ja itselle tärkeiden ihmisten vuoksi kannattaa vaivautua avaamaan suutaan.  

Vierailija kirjoitti:

Hei. Minä olen tehnyt aivan saman. En enää pidä ovea auki kenellekään, en tarjoudu töissä vapaaehtoisesti tuuraamaan ketään, en tosiaankaan tervehdi jos mua ei tervehditä ensin, en anna tilaa kiihdytyskaistalta moottoritielle yrittäville vaan jatkan omalla kaistallani. Nämä pienet muutokset on tuntuneet tosi hyvältä. Jatkan ehdottomasti  ensi vuonna.

Sama. Tämän lisäksi usein piereskelen kaupan elintarvikeosastolla

Sama täällä.

Minä jatkan tervehtimistä, koska se on hyvä ja fiksu tapa. Arvostan myös muita tervehtijöitä. Ihminen on sosiaalinen eläin. Vierotumme koko ajan elävän elämän kanssakäymisestä. Sitten ihmetellään kun on huono olo. Ja pyöritään somessa, joka on yksinäistä touhua. Joo, en todellakaan pidä kaikista ihmisistä, mutta voin käyttäytyä hyvin.

Ootko Helsingissä?

Minä olen aina saanut 

tervehdyksen takaisin.

Usein hymyn kera.

Juuri tällä hetkellä 

välttelen paikallisissa

asioimista, koska tapahtumat

'roikkuvat mysteerinä ilmassa',

mikä taas luo tietyn sanattoman

vaivaantuneisuuden

ja kiusaantuneisuuden

ilmapiirin. Jatkossa uudessa

paikassa aion tervehtiä 

vanhaan tyyliini, koska

aloitan paikkakunnalla

nollasta ilman 'erikoistalon'

mainetaakkaa.

E

Mulla on työkaveri, joka ei edes vastaa tervehdykseen. Ajattelen että hän on kuuro, autisti tai mt-ongelmainen. Tervehdin häntä silti yhä aamuisin tai kun näen häntä ensimmäisen kerran työpäivän aikana. 

Ei se että tervehtii, ole miellyttämistä. 

Tervemenoa tolloksi tollojen joukkoon.

Vierailija kirjoitti:

Sittenhän sinusta tuli samanlainen kuin halveksimistasi ihmisistä. Kannattiko?

 

Ei ap:n tekstistä mitään halveksuntaa nouse esiin, ainoastaan toteamus, että on alkanut toimia kuten muutkin, vähän niinkun maassa maan tavalla -periaatteella. Eikös se laumasieluisuus ole jotenkin niin ihanan suomalaista? Noin minäkin teen ja kyllä se kannattaa. Eräänlaista säästöä tämäkin, kun säätääkin pitää.  Leikataan pois turhat jorinat

Jännää. En muista itse ottaneeni nokkiini siitä, etttä tervehdin mahd. ensin. Usein en edes suunnittele etukäteen, että tuolla tai tällä kohtaa minun tulee tervehtiä vaan se tapahtuu automaattisesti. 

Enempi toisinaan harmittaa ne tilanteet kun tulee tunne, että toinen kyllä varmasti huomasi -näki ja/ tai kuuli tervehdykseni mutta ei vastannut siihen mitään. 

Tai vastasi siihen odottamattomalla tavalla esim siirtäen katseensa kengänkärkiinsä.

Mutta tiedostan kyllä itsestäni senkin, että välillä saatan kulkea niin oman napani ympärillä, että en näe tai kuule mitään. - Tuolloin minun olisi kyllä parempi pysyä vain omissa oloissani, koska yhteiselo sujuu kitkattomammin kun tajuaa vähän huomioida ympärillä olevia ja sen ympäristön missä kulloinkin on ja liikkuu eikä vain arvaamattomasti poukkoile. 

Sinkkumies

Itse jatkan hyviä käytöstapoja, koska se kertoo MINUSTA, siitä millainen MINÄ olen, ei niistä törpöistä kusipäistä, jotka eivät osaa käyttäytyä. Se, että jotkut edelleen ovat ystävällisiä ja hyvätapaisia tai edes asiallisia ylläpitää sitä mallia, jonka pitäisi olla normi ja joskus olikin. Jos kaikki muuttuvat kusipäiksi, se kehitys tulee vaan pahenemaan ja kohta ollaan kuin Venäjällä ja Ranskassa, jossa kaikki ovat koko ajan toisiaan kohtaan kusipäitä, ilkeitä ja tylyjä. Se on Helvetillistä elämää se ja aiheuttaa KAIKILLE jatkuvaa, suurta kärsimystä elää sellaisessa ilmapiirissä!

Tosin jos joku on minua kohtaan jatkuvasti ilkeä eikä tervehdi takaisin, en minäkään enää vaivaudu olemaan kiva, lopetan tervehtimisen, mutta lähinnä vaan ignooraan. En rupea ilkeäksi.

Se, ettei haluta "tervehtiä ensin" on jokin ego-ongelma. Halutaan olla joku "johtaja", jota muiden tulee pokkuroida. Itsetunto-ongelmasta, jota pyritään paikkaamaan "omaa statusta nostamalla" ja tosin ymmärrettävästäkin turhautumisesta tuommoinen kertoo. Ja mielenterveysongelmista.