Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Jaksaisitko antaa vielä anteeksi?
27.05.2011 |
Tässä taustaa: meillä on pitkä suhde ja monta lasta. Suhteesta valtaosa on ollut hyvää, mutta tavallista arkea. Muutama vuosi sitten mies kuitenkin jäi kiinni tekstiviestittelystä toisen naisen kanssa ja sitä käsitellessämme paljasti myös vielä vuosia aiemmin tapahtuneen kännipanon. Kipuilemalla ja keskustelemalla tästä kuitenkin on päästy eteenpäin ja nämä pari vuotta ovat suhteessamme olleet jopa parempia kuin koskaan. Mies halaa, suutelee, keksii pieniä hellittelyjä ja kertoo kuinka tärkeä olen ja kuinka paljon rakastaa. Mies myös tykkää touhuta perheen kanssa eikä usein missään käy. Nyt kuitenkin oli illanvietossa sitten reilut 10 v nuoremman työkaverinsa kanssa sylikkäin hitaita tanssinut ja suuteluakin oli ollut. En jaksaisi enää, etenkään kun kaikki on ollut niin hyvin. Mies ei halua erota, polvillaan kerjäsi etten jätä ja väittää ettei se merkinnyt mitään. Minulle merkitsee! Mies lupaa lähteä parisuhdeterapiaan jos niin tahdon, samoin suostuu omaisuusjärjestelyihin, jossa kaikki omaisuus siirretään eron sattuessa nimiini. Nämä omaisuusjärjestelyt tulen myös tekemään, eli mikäli mies vielä pettäisi, lähtee hän sitten todella minun ja lasten kodista vaatteidensa kera! Tuntuu vain niin uskomattoman vaikealle luottaa enää mihinkään, alkaa taas rakentamaan luottamusta mieheen. Mietin olenko saamaton luuseri kun en vain lähde, mutta suhteessamme on valtavan paljon hyvääkin. Mietin myös sitä onko miehestä tullut krooninen pettäjä vai käydäänkö nyt läpi jotain 40 v kriisiä? Hajoaa pää tähän miettimiseen ja tuskaan :( Toisena hetkenä taas mietin että oliko tuo nyt sitten niin vakavaa, tässä tilanteessa se kyllä mielestäni oli. En kyllä ikinä enää sanoisi että vain huonoon suhteeseen mahtuu kolmas, ainakin mies kovasti väittää ettei suhteessamme ole mitään vikaa vaan juuri tätä hän haluaa. Ehkä tuo juuri satuttaakin kun kaikki on ollut niin hyvin, hyvänäpitoa, seksiä ja hauskaa yhdessäoloa on riitänyt.
Komentteja rakkaat palstasisaret, oma pää ei enää jaksa miettiä :(
Kommentit (31)
En usko että saisin siitä muuta kuin itselleni vieläkin huonomman olon.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voida olettaakaan, että nykyiset päätökset olisivat järkevimpiä, vaan ehkä hyväkin, että saat miettiä vaikka mitä "rangaistuksia" tai "kostoa". Ehkä pelkkä ajatus sellaiseen riittää, minulla ainakin on riittänyt. Minun mieheni petti jo yli 10v. sitten, kertoi itse heti seuraavana päivänä, kun nähtiin (silloin vielä seurusteltiin). Silti en ole päässyt siitä oikein yli enkä ole koskaan anteeksi antanut, en voi antaa, koska en todella tarkoita sitä. Toisaalta, jos nyt mieheni tekisi, kuten miehesi, niin en jättäisi. Joskus ajattelen, että voisin vain mennä ja "kostaa" (siis suutuspäissäni milloin mitäkin, mihin olen pettynyt miehessäni), mikä ei tietenkään ole tervettä suhdetta. Toisaalta tiedän, että jos pettäisin, myös mieheni antaisi minulle anteeksi ja voisin sanoa sen heti hänelle. Minulle on riittänyt koston ajatukset tarvittaessa enkä ole pussaillut tms.kuitenkaan. Eihän sekään tietysti tervettä ole, mutta saapihan sitä ajatella mitä haluaa, jos se lopulta helpottaa ja huomaa, mikä onkaan tärkeintä ja mitä todella haluaa.
Itsekin olen sitä mieltä että ei nyt satutettuna ja loukattuna kaikki ajatukset ja päätökset ole niitä järkevimpiä. Jo ajatus siitä että mies joutuisi kuitenkin jotenkin myös kärsimään helpottaa.
Minun itsetuntoni vain nyt on niin maanraossa että tarvitsen mieheltä sanojen lisäksi todisteita siitä mitä hän tuntee ja haluaa.
Ja miehesi EI VOI MITENKÄÄN parantaa SINUN itsetuntoasi, siihen voit vaikuttaa vain SINÄ. Mene vaikka yksilöterapian ensin, oman pään selvittäminen voi ehkä auttaa sinua enemmän kuin parisuhdeterapia. Tsemppiä, vihollista suurin on oma itsemme!
Minun itsetuntoni vain nyt on niin maanraossa että tarvitsen mieheltä sanojen lisäksi todisteita siitä mitä hän tuntee ja haluaa.
Ja miehesi EI VOI MITENKÄÄN parantaa SINUN itsetuntoasi, siihen voit vaikuttaa vain SINÄ. Mene vaikka yksilöterapian ensin, oman pään selvittäminen voi ehkä auttaa sinua enemmän kuin parisuhdeterapia. Tsemppiä, vihollista suurin on oma itsemme!
En pysty uskomaan enkä luottamaan itseeni, en sihen että mies rakastaisi tai haluaisi minua, vaikka niin siis sanookin. Kenties yksilöterapia meille molemmille voisi aluksi ollakin parempi, saisi mieskin selvittää mitä todella haluaa. Nostattiko vain omaa itsetuntoaan, tilanne ja viina vei vai onko todella ihastunut tuohon naiseen? Kuitenkin tuntuu että mies on rehellisen tuntuisesti puhunut asioista (välillä liiankin) ja tuntee itsekin morkksita tapahtuneesta. En tiedä voisiko varsinainen parisuhdeterapia edes tuoda mitään uutta keskuteluun joita siis kyllä on käyty.
on se että miehesi ei voi koskaan luvata sinulle mitään
lupaus on illuusio koska kukaan ei voi tietää tulevasta
ainoa mikä on varmaa on epävarmuus, sitä eletään yhdessä tai yksin
toinen tekee mitä tekee ja sinä itse päätät sen miten siihen suhtaudut
ja tuo itsekseen asioiden miettiminen on erittäin hyvä juttu, sillä se epävarmuuden sietäminen on elämässä kaikkein vaikeinta ja tärkeintä, sillä kaikki uhkaukset, kiristykset, lupaukset ym. yrittävät sitoa johonkin mutta on mahdotonta luvata elämästä mitään sillä huomisesta emme tiedä itsestämme vielä vähemmän vaikka paljon luulemme
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei auta mitään. Avioerossa katsotaan kuitenkin tasapuolisesti (mikäli ei ole avioehtoa) että omaisuus menee tasan, lisäksi vaikka olisi avioehto sitä voidaan kohtuullistaa. Teidän tapauksessanne jossa ilmeisesti yhteinen omaisuus siirrettäisiin vain sinulle, kohtuullistaminen siirtäisi osan takaisin miehelle. Ihan papereista huolimatta.
Mitä tulee tuohon humalaiseen kähmintään, niin en minäkään antaisi anteeksi. Sehän vain osoittaa sen että annat luvan toistaa virheensä. Nyt tiukkana, mies ei juo enää jos tahtoo jatkaa kanssasi.
Ja sille jonka siskon mies ei allekirjoita eropapereita: Ei tarvitsekaan. Sisko hakee eroa ja vaihtaa lukot. Soittaa sitten poliisit hakemaan miehen pois jos se ei muuten usko. Oikeudesta voi hakea lähestymiskieltoa jos vaikuttaa siltä että äijä ei pysy poissa suosiolla.
- Aviopuoliso saa ja pitääkin olla terveesti mustasukkainen miehestään.
- Aikaisempi käytös heijastaa aina tulevaa ellei periaate muutu sydämestä saakka!
- Viinassa tehty ei ole MIKÄÄN puolustus jos on ollut kynevä pettään ja piste.
- Miksi ihmeessä aviopuoliso tanssisi lähekkäin jonkun toisen ihmisen kanssa? Niin miksi?
- Miksi, vaikka juuri nyt kotona kaikki niin hyvin? Ilostako?
- Jos teet jotain omaisuusjuttuja tee se oikein eli lakimiehen kanssa!
- Harkitse tarkkaan +/- jutut perheesi kannalta eroa ajatellen.
- Hanki nyt se kuuluisa oma elämä. Siis pikkasen vain et ukkosi huomaa sen:)
- Itse saattaisin harkita miehen poismuuttoa vaikka vuodeksi. En antaisi tulla kotiin tapaamaan lapsia vaan lapset menisi ukon luo! Tämä vain jos voit ajatella elämääsi et ukkosi löytää jonkun muun -kestäisitkö? Kotiin en laskisi et oppisi näkemään mitä menettää.
- Älä anna pääsi haljeta. Sinun ei tarvitse päättää asiaa toukokuussa:)
- Otathan myös lapsesi huomioon vaikka päätös on yksin sinun!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Aviopuoliso saa ja pitääkin olla terveesti mustasukkainen miehestään.
- Aikaisempi käytös heijastaa aina tulevaa ellei periaate muutu sydämestä saakka!
- Viinassa tehty ei ole MIKÄÄN puolustus jos on ollut kynevä pettään ja piste.
- Miksi ihmeessä aviopuoliso tanssisi lähekkäin jonkun toisen ihmisen kanssa? Niin miksi?
- Miksi, vaikka juuri nyt kotona kaikki niin hyvin? Ilostako?
- Jos teet jotain omaisuusjuttuja tee se oikein eli lakimiehen kanssa!
- Harkitse tarkkaan +/- jutut perheesi kannalta eroa ajatellen.
- Hanki nyt se kuuluisa oma elämä. Siis pikkasen vain et ukkosi huomaa sen:)
- Itse saattaisin harkita miehen poismuuttoa vaikka vuodeksi. En antaisi tulla kotiin tapaamaan lapsia vaan lapset menisi ukon luo! Tämä vain jos voit ajatella elämääsi et ukkosi löytää jonkun muun -kestäisitkö? Kotiin en laskisi et oppisi näkemään mitä menettää.
- Älä anna pääsi haljeta. Sinun ei tarvitse päättää asiaa toukokuussa:)
- Otathan myös lapsesi huomioon vaikka päätös on yksin sinun!
Lapsien takia en kuitenkaan siihen halua lähteä. Koska meillä ei ole ollut mitään lapsille päin näkyviä ongelmia, olisi se heille käytännössä sama kuin eroaminen. Päinvastoin, lapset ovat totuneet äitiin ja isään jotka halailevat ja suukottavat usein, pilailevat keskenään ja halauvat välillä viettää sitä kuuluisaa kahden kesken aikaakin.
Tuo oman elämän hankkiminen on enemmän kuin totta ja harrastamaan olen viimeisen vuoden aikana alkanutkin enemmän. Pitäisi ehkä alkaa enemmän käymään juhlimassa yksinkin, ei vain jotenkin kiinnosta...
Vaikken ole koskaan koston nimeen vannonut niin kostaisin, sillä vain tuntemalla samat tunteet, mies voi ymmärtää, miltä petetyksi tuleminen tuntuu. Sitä on hyvin vaikea unohtaa. Minua petettiin edellisessä suhteessa ja se, että vedettiin linssiin niin törkeästi, sattuu eniten. En ehtinyt kostamaan, koska mies lähti menemään. Minun on hyvin vaikea luottaa ja olen äärimmäisen mustasukkainen nykyisestä miehestäni- kiitokset siitä näille pettäjä-kavereille. Jos nykyinen mies pettäisi, en usko pääseväni asian yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sulla on mies jolla on äärimmäisen heikko itsetunto ja ainakin lievä alkoholiongelma. Yhdistelmänä päädytään usein tähän.
Itsetunnolle ei kukaan voi tehdä mitään lyhyellä tähtäimellä mutta korkin voi mies laittaa kiinni.
Musta tuntuu että sä olet teidän suhteen äiti; sinä keksit omaisuudensiirtoja, pariterapiaa, keskusteluja jne jne ja miehentossu vaan myötäilee ja hakee "äidin" anteeksiantoa kun on ollut tuhma poika.
Mä ehdotan että sä etsin jostain ystävän tai tuttavan ja lähdet nyt reissuun jonnekin. Saat etäisyyttä koko tilanteeseen ja miettiä rauhassa mikä on sulle tärkeää ja mitä sä arvostat. Miehesi pitää kantaa vastuuta perheestä kun hän on kuitenkin se joka toilailuillaan vaarantaa sen hyvinvoinnin.
Alue: Aihe vapaa
Sitä paitsi - jos mies saa sen tietää, häntä on sen jälkeen aika turha yrittää kiristää mihinkään myönnytyksiin, eihän ap olisi ollut yhtään sen kummempi.
Ei siis kannata vajota samalle tasolle tai rikkoa itsekunnioitustaan käyttäytymällä moraalisesti ala-arvoisesti.
-20-