Jaksaisitko antaa vielä anteeksi?

varatkaa jotka tapauksesa aika parisuhdeterpaeutille. Mikäli päätyisittekin eroon niin terapeutti helpottaa sitä vaihetta.

ei mulle olis noin paha, enkä pitäisi sinä suorastaan pettämisenä. Mutta ymmärrän hyvin kokemustesi kautta, että sinulle tämä on huomattavasti pahempi asia.



Suosittelen sitä terapiaa teille molemmille.



Raa'alta kuulostaa myös tuo omaisuusjärjestelyt, liian raa'alta.

Ehtona josta ei jousteta olisi totaali raittius.Sun miehes kuulostaa sellaselle joka ajautuu illanvietoissa pienessä sievässä tilanteisiin joihin ei edes välttämättä halua.Ei ainakaan selvinpäin.Alkoholi pois KOKONAAN ja sit terapiaan.Mies saa käsitellä syitä mitä hän niissä tilanteissa saa/hakee jne.

Vaikka erittäin loukkaantunut ja pettynyt olisin. En kuitenkaan olisi valmis heittämään romukoppaan pitkää ja hyvääkin liittoa ja viemään lapsiltani perheen. Jokainen meistä tekee virheitä, joku enemmän. Pitkää suhdetta en antaisi anteeksi kuin kerran. Ja kyllä silläkin on vaikutusta, miten mies reagoi. Jos olisi välinpitämätön, olisi anteeksi antaminen vaikeampaa.



Minusta tuollainen tanssiminen ja suutelu kertovat vain huomionkaipuusta ja siitä, että saa tuntea kelpaavansa vielä muillekin kuin omalle puolisolle. Tietenkään sitä ei tarvitsisi viedä noinkaan pitkälle...



Tsemppiä!

Täytyy alkaa selvittelemään mistä siihen parisuhdeterapiaan helpoiten pääsisi. Nuo omaisuusjärjestelyt voi kuulostaa raa'alle mutta minulle niissä on merkitsevää kaksi asiaa. Halusin nähdä kuinka valmis mies on minuun sitoutumaan vai onko omaisuus tärkeämpää ja toisaalta saan siitä turvallisuuden tunnetta mahdollisen eron varalta. Ehkäpä mieskin miettii kahdesti ennen kuin hölmöilee enempää. Eikä niillä papereilla ole mitään virkaa jos eroa ei tule.

hyvä idea ton omaisuuden siirtäminen sulle.

onko nämä pettämiset kaikki siis tapahtuneet kännissä? jos on, en eroaisi,mutta vaatisin,että juo joko vain kotona tai ei yhtään.

voimia!

Kyllä jaksaisin löytää itsestäni vielä sen verran, että antaisin tuon anteeksi. Ymmärrän että tekee kipeää, ottaen huomioon jo aiemmat törttöilyt miehen kannalta, mutta kuitenkin puhut hänestä niin hellästi ja rakastavasti, että luulen, että et antaisi ITSELLESI anteeksi, jos lähtisit...



Olihan tuo tyly temppu vaimolle, mutta sinä tiedät, jos mies on aidosti pahoillaan. Lisäksi sanoisin, että luottamusta on monenlaista: voitko luottaa siihen, ettei mies enää tee kännissä noin, on yksi juttu. Toinen juttu on sittä se, että luotatko mieheen, kun hän selvinpäin ja ilmeisesti sydämestään sanoo, että se ei merkinnyt mitään. Minä antaisin sille aika paljon painoarvoa tässä. Tiedän, että sinulle se merkitsee, mutta mä osaan jotenkin eläytyä miehesi asemaan. En ole kyllä pettänyt, mutta muistan aiemmasta suhteesta tunteen, kun sain huomiota mielenkiintoiselta ihmiseltä ja ajauduin hänen kanssaan huppelissa kahden: ei se ihminen mulle mitään merkinnyt (siis mielenkiintoinen joo kuten monet ovat, mutta ei ihmisenä, yksilönä, ei hän ollut tärkeä). Olin samankaltaisessa tilanteessa kuin miehesi oli, ja tein onneksi valinnan lähteä kotiin selviämään ennen kuin mitään tapahtui. Mutta siitäkin jäi jo mielipahaa itselleni, miten lähellä olin suutelemista. Ja ihan vain kun se hetken huuma oli viedä mennessään. Siltikään se ihminen tai se tapahtuma ei olisi _merkinnyt_ mitään, se olisi ollut vain tilanne, johon ajauduin. Että usko miestäsi, kun hän sanoo, ettei se merkinnyt. Tietysti kiusallista, kun tuo nainen on miehesi työkaveri, ja tiedät että he tapaavat jatkossa - mutta älä anna sen naisen voittaa. ;) No, tuskin hän miestäsi sen kummemmin jahtaakaan, mutta aika helppoiseltahan tuo syy kuulostaa antaa periksi.



Päinvastoin: tämä voi olla se hetki, kun teidän hyvä elämänne lähtee vielä parempaan suuntaan. En varsinaisesti tiedä mitä parisuhdeterapia tilanteessanne auttaa, siis hyvää parisuhdetta entisestään (ei meidänkään suhteessamme mitään vikaa ollut, vaikka ajauduin tuohon lähes-tilanteeseen), mutta ehkä saatte työkaluja parantaa sitä vielä. Tämä toimikoon käännekohtana suhteenne lujittumiselle. :) Teillä on kuitenkin pitkä suhde takana ja me teemme virheitä. Miehesi teki nyt tämänkaltaisen, mutta kuitenkin inhimillisen ja mielestäni lievän. Ei hän kuitenkaan lähtenyt tuon naisen kanssa jatkoille!



Ja sanon vielä senkin, että hyvää miestä on muuten pirun vaikea löytää... Mä olen nyt sinkkuna, ja tuollainen kiltti, touhukas, hellä mies kuin sinulla on, on aika harvinaisuus. Ihan pienen virheen takia en olisi valmis sellaisesta luopumaan. En tarkoita edelleenkään vähätellä sitä miltä sinusta nyt tuntuu, olet varmasti loukattu, mutta jos suinkin pystyt katsomaan tapahtunutta yhtään ulkopuolisen silmin ja irrottautumaan siitä, kuinka pahalta sinusta nyt tuntuu, huomaisit ehkä, että kaikki hyvä suhteessanne on sen arvoista, että tuo asia selätetään.



Hyvää jatkoa teille ja miehellesi iso SOO SOO, mutta toivon että asianne tulevat kuntoon. Yritä jaksaa, mässäile välillä siinä tuskassa mitä tunnet, mutta yritä välillä päästä siitä hetkittäin edes eroonkin. Äläkä ole miehelle liian ankara just nyt, anna toivon näkyä, jos sellaista on. :)

Tollanen omaisuuden tarjoaminen kuulostaa aivan liian hyvältä.

Ei miehet ole tollasia martyyreja.

Mitä se edes tapahtuu että "erotessa varallisuus siirtyisi sinulle"? Sehän pitää olla sinun jo ennen eroa, vai? Eikö omaisuus muuten puoliteta?



Jos meinaat jättää miehen seuraavasta virheestä niin ne sopimukset tarttee tehdä nyt.

tosipaikan tullessa miehet on todella tarkkoja omaisuuden jaosta.

Kokemusta vastaavasta

varmaan molemmat olisi onnellisempia...ei joku tanssiminen ja pussailu nyt mikään henkirikso ole. Eikä tuollainen kiristys ym. omaisuudensiirtely ole mitään tervettä parisuhdetta :(

firman takia ja nytpä on se tilanne, että mies sikailee pitkin Suomea, mutta eipä ole varaa kotoa muuttaa pois, eikä ole haluakaan kun menis asunto ym sen siliän tien. Ja mites aikuisen miehen kannat asunnosta pois, on myöskin sanonut suoraan ettei aio ikinä mitään eropapereita kirjottaa ja vaatii lasten huoltajuuden jos erosta tulee edes puhe....että mieti nyt vielä!

miehen omaisuus siirrettiin sikoni nimiin, olethan valmis myös siihen?

on myöskin sanonut suoraan ettei aio ikinä mitään eropapereita kirjottaa !

Onko mustasukkaisuus sinulle ongelma?Onko ongelma edelleen se vuosien takainen kännipano? Missä vedät rajan mitä miehesi saa tehdä? Avioliitto on tahtotila; kaksi ihmistä tahtoo elää yhdessä.



Minusta ylireagoit; terapia voisi auttaa enemmän kuin ero

Ei kukaan hourupää vapaaehtoisesti sellaista kai tekisi ja vaikka tekisi miten se liittyy hänen pettämisviettiin? Tai ota se nimi papruun ainakin hyvissä ajoin.

voida olettaakaan, että nykyiset päätökset olisivat järkevimpiä, vaan ehkä hyväkin, että saat miettiä vaikka mitä "rangaistuksia" tai "kostoa". Ehkä pelkkä ajatus sellaiseen riittää, minulla ainakin on riittänyt. Minun mieheni petti jo yli 10v. sitten, kertoi itse heti seuraavana päivänä, kun nähtiin (silloin vielä seurusteltiin). Silti en ole päässyt siitä oikein yli enkä ole koskaan anteeksi antanut, en voi antaa, koska en todella tarkoita sitä. Toisaalta, jos nyt mieheni tekisi, kuten miehesi, niin en jättäisi. Joskus ajattelen, että voisin vain mennä ja "kostaa" (siis suutuspäissäni milloin mitäkin, mihin olen pettynyt miehessäni), mikä ei tietenkään ole tervettä suhdetta. Toisaalta tiedän, että jos pettäisin, myös mieheni antaisi minulle anteeksi ja voisin sanoa sen heti hänelle. Minulle on riittänyt koston ajatukset tarvittaessa enkä ole pussaillut tms.kuitenkaan. Eihän sekään tietysti tervettä ole, mutta saapihan sitä ajatella mitä haluaa, jos se lopulta helpottaa ja huomaa, mikä onkaan tärkeintä ja mitä todella haluaa.

Ehtona josta ei jousteta olisi totaali raittius.Sun miehes kuulostaa sellaselle joka ajautuu illanvietoissa pienessä sievässä tilanteisiin joihin ei edes välttämättä halua.Ei ainakaan selvinpäin.Alkoholi pois KOKONAAN ja sit terapiaan.Mies saa käsitellä syitä mitä hän niissä tilanteissa saa/hakee jne.

jotka eivät suostu näkemään, että alkoholi on heille se todellinen ongelma.

Ongelmahan ei ole se, että mies halusi nuorta työkaveriaan, vaan se, että meni ja otti alkoholia, jolloin arviointikyky petti. Ei siihen ongelmaan auta muu kuin totaalijuomattomuus. Jos kerran humalatila on se tila, missä tapahtuu kamalia, niin sitten sitä tilaa pitää välttää.

Minä en sinuna huolisi miestä enää vierelleni, jos mies ei ole valmis luopumaan alkoholista kokonaan. Vaikka miehesi ei teekään suuria rikoksia humalassa tai näytä kännikalalta ja kuse alleen, niin hänellä on silti iso alkoholiongelma. Hänen alkoholinkäyttönsä rikkoo teidän perheen.

Esiksisikin sinun tulee tajuta tämä alkoholiongelma, että voit ymmärtää miehesi asioita. On aika turha lähteä selvittelemään miehen pettämisen motiiveja, koska selvästi hän toheltaa aina kännissä. Joillekin alkoholi on sama asia kuin järki narikkaan ja hanat kaakkoon. Eli pienintäkään kykyä ennakoida asioiden seuraamuksia ei ole.

Sitten toinen asia, tämä naisen ihailu ja himo suhteenne ulkopuolista kohtaan on asia, joka sinun pitää vaan hyväksyä tai olla hyväksymättä. Jos mies edelleen, juomisen lopetettuaan ja pariterapian käytyänne, pettää, niin sitten voitte lähteä miettimään mitä mies enää tuntee sinua kohtaan ja miksi on uskoton. Pariterapia tai aa-kerhon terapia olisi kuitenkin nyt paikallaan miehellesi, että hän itsekin tajuaisi ongelmansa ytimen.

Tunteita miestä kohtaan todella on, enhän muuten edes harkitsisi jatkoa. Tai no, lasten paraskin on minulle tärkeää, mutta ei se yksin parisuhteeseen riitä. Näissä keskusteluissa olenkin yrittänyt nimenomaa pitää lapset ja parisuhteemme erillään. Uskon myös nimenomaan siihen että avioliittoon tarvitaan kaksi ja se on tahtotila. Minun itsetuntoni vain nyt on niin maanraossa että tarvitsen mieheltä sanojen lisäksi todisteita siitä mitä hän tuntee ja haluaa.



Tuo omaisuudenjako taas, en todellakaan tiedä miten sellainen on mahdollsita tai viisainta toteuttaa, mutta selvittelen sitä kyllä. Varmin tapa olisi kai siirtää omaisuus minun tai lasten nimiin ja tehdä avioehto. Luulisin että miehen maksetun osuuden talosta voisi siirtää lapsille ennakkoperintönä ilman perintöveroa, tai ainakaan sitä ei paljon menisi kun lapsia tosiaan on useampia. No katsotaan ja voihan se olla ettei mies todellisella hetkellä sitä allekirjottaisikaan. Tarkoitus siis olisi todella tehdä paperit nyt, ei eron mahdollisesti koittaessa.



Numeroa en muista, mutta joku kyseli onko mustasukkaisuus minulle ongelma. Suoraan sanottuna kyllä on tällä hetkellä, on ollut nyt parin vuoden ajan. On itsellekin ollut järkytys muuttua jopa naiivin luottavaisesta ihmisestä kaiken epäilijäksi :( Näin nyt vaan tällä hetkellä on vaikka siitä pois pyrinkin. Tiedän myös että mikäli noita muutaman vuoden takaisia tapahtumia e olisi ollut, ei tuo tilanne olisi merkinnyt minullekaan mitään.



Alkoholista mieskin sanoi että tästä lähtien juo vain seurassani. Katsotaan miten käy... Mutta yhdessä siis yritämme jatkaa.

Enkä usko, että moinen paperi edes avioerossa pätisi.

Sinähän ITSE voisit kyllästyä mieheesi ja haluta eroa muuten vain, ja siinä mies sitten olisi ilman omaisuutta kuin nalli kalliolla.



Minusta sinä nyt maalailet piruja seinille. Mies on kännissä huomiota kerjäävä törppö, that's it. Hän on kuitenkin suudellut ihan vaan julkisella paikalla, ei se ole pettämistä.



JOS kuitenkin asia on sinua loukkaava, voisit sopia eron sijasta, että mies ei enää dokaa baareireissuillaan ollenkaan. Jos menee työpaikan illanviettoon, menee sinne autolla ja on selvin päin. Jää tuollaiset kähmimiset väliin, mikä on muutenkin työkavereiden kesken viisainta.

siitä voi tulla parempi olo. Ja alkoholi pois mieheltä kaikissa muissa tilanteissa kuin sun kanssa kahdestaan. Saatpa samalla ikuisen kuskin kaikkiin juhliin/syöminkeihin joissa voi ottaa viiniä jne:)