Lue keskustelun säännöt.
Olen varmaan kauhean katkera ja anteeksiantamaton ihminen
26.05.2011 |
Exäni, erottu jo 15 v sitten, asuu nykyään ulkomailla. Muistan kun olimme naimisissa, kuinka anoppi paheksui minua, koska vein hänen ainoan lapsensa toiselle puolen Suomea.
Olisi ihan hemmetin hauskaa käydä kysymässä, että kuinkas suu nyt pannaan kun poika ei ole edes Suomessa.
Ex-anoppi oli piruakin pahempi; exästä ei ole pahaa sanottavaa, elämä vei meidät erilleen.
Kommentit (5)
hyvin, kuinka meidän oli pakko, siis ihan oikeasti pakko, ajaa joka viikonloppu heille, yhteensä 700 km.
Silloin minusta tehtiin kaiken pahan alku ja juuri. Olisi hauskaa nähdä anopin ilme!
Ja mikä parasta, exäni on ulkomailla, koska itse haluaa eli tekee siellä töitä. Ketähän ex-anoppi nyt syyttää?
Miksi mietin? Siksi, että kummitytöllämme on lakkiaiset.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaan eläisit elämääsi välittämättä p****aan ilkeistä ihmisistä. Niitä on. Oikeasti. Mutta onko meidän pakko antaa heidän viedä tilaa omista ajatuksista? Jokaisella on vastuu vain omista tunteistaan, muiden toimintaan ei voi vaikuttaa, vain valita mitä ottaa vastaan - näin mua opettiin
T. t. ISON osan noista ikävistä saanut, mutta helpottunut 4
kuka tahansa voi rauhassa olla vihainen vaikka vuosikymmeniä, mutta silloin tekee pahaa vain itselleen, ei se kohde niitä ajatuksen teräviä nuolia tunne, itse vain elää niiden kanssa.
Ensinnäkin on helposti järjestettävissä, että kohde tuntee "ajatusten terävät nuolet" erittäin kipeästi. Toiseksi kohde ei voi kokea elämäänsä ja perheensä elämää turvalliseksi niin kauan kuin hänellä on sovittamatonta pahuutta tilillään. Joka käänteessä joutuu miettimään, joko on tullut se päivä kun rangaistus tulee kohdalle, ja missä muodossa se tulee ja tarkkaan ottaen kenelle...
antoi määräyksen käydä joka toinen v-loppu hänen luonaan. Noin 600 km edestakaisin. Me sanottiin ettei käy. Mä olin paha!
Anoppi keksi itkun se nääs tehosi muihin lapsiin. Itse sanoin anopille et ihan turhaan itket minuun sillä ei ole mitään vaikutusta. Yritti vielä muutaman kerran johon sanoin turha yrittää en viitsi edes katella. Siihen se loppui ja välit parani!
Ihan ihmeellistä määräämishalua toisten elämästä. Mikään ei riittänyt vaikka kovin yritettiin auttaa kaikessa!
eivät liity oikeastaan kohteeseen millään tavalla. Tämä oli mulle iso opetus jossain työhön liittyvässä jutussa. Ja sen kun ajan kanssa sulatteli ja hyväksyi, että kuka tahansa voi rauhassa olla vihainen vaikka vuosikymmeniä, mutta silloin tekee pahaa vain itselleen, ei se kohde niitä ajatuksen teräviä nuolia tunne, itse vain elää niiden kanssa.
Oli pidempi ja oikeasti miettimistä vaativa juttu tuo, johon työn kautta päädyin. Mutta sen anti yksinkertistettuna noin