Asteikolla 1-10, miten masentuneeksi tunnet itsesi tällä hetkellä?

koskaan ajatellut käydä vaikka Intiassa hyväntekeväisyysmatkalla?

Kävisi katsomassa mitä kurjuus oikeasti on ja tulla sitten takaisin Suomeen huomatakseen ettei asiat ole niin surkeasti kuin on luullut.

Tuntuu että suurin osa masennuksesta on ns itseaiheutettua. Saamattomuutta ja selkärangattomuutta.

En väitä etteikö oikeaa masennustakin ole olemassa ja se on kamala tauti kenelle se iskee, mutta osa jengistä selvästi peesaa helpon diagnoosin turvin ja jatkaa lorvimistaan.

Vähän niin kuin olisi jäänyt koukkuun, mikään ei enää riitä, on saatava isompi annos kuin huumeita.

voisin mennä juu, mutta kuka senkin "terapiareissun" sitten maksaisi..? Luopuisin ihan ilomielin näistä tuntemuksista, mutta tähän ei auta se, että hankkii sen selkärangan. Kyllä mulla sekin jo on. Ei auta ajatella toisten hätää ja ahdinkoa, sillä se tekee, jos mahdollista, oloni vielä huonommaksi. En juurikaan haluaisi kuulla tätä jatkuvaa "Ajattele miten huonosti joillakin toisilla on" -mantraa. Kuten sanonin, se ei minua helpota.

koskaan ajatellut käydä vaikka Intiassa hyväntekeväisyysmatkalla? Kävisi katsomassa mitä kurjuus oikeasti on ja tulla sitten takaisin Suomeen huomatakseen ettei asiat ole niin surkeasti kuin on luullut. Tuntuu että suurin osa masennuksesta on ns itseaiheutettua. Saamattomuutta ja selkärangattomuutta. En väitä etteikö oikeaa masennustakin ole olemassa ja se on kamala tauti kenelle se iskee, mutta osa jengistä selvästi peesaa helpon diagnoosin turvin ja jatkaa lorvimistaan. Vähän niin kuin olisi jäänyt koukkuun, mikään ei enää riitä, on saatava isompi annos kuin huumeita.

niin en kykenisi sinne matkustamaan, vaikka kuinka haluaisinkin. Se minua oikeastaan masentaakin eniten, että olen näiden sairauksieni vanki ollut jo vuosikaudet ja vuosikymmenet. En ole näitä sairauksia valinnut. Psyyksen sairaudet ovat todellisia eikä kyse ole mistään vapaaehtoisesta lorvimisesta. Voi kuinka mielelläni olisinkin niin terve, että pystyisin menemään sinne Intiaan. Vaikka sinne kurjista kurjimpaan slummiin.

kuuluttekin niihin oikeasti sairaisiin ja se on todella kamalaa. Toivottavasti joskus tulee se helpompikin hetki.

On kuitenkin olemassa suuri joukko ihmisiä joilla sairaus ei ole todellinen.

Siitä on vain aivan turha väitellä, koska jokaisen tuntemukset ovat heidän omiaan.

Joillekin voisi hyvinkin olla apua ottaa etäisyyttä murheisiinsa.

Aurinkoinen aamu, kahvia ja pullaa. Vauva ei huuda. Tänään on perjantai. Illaksi ostan viini pullon, mies tulee työmatkalta. En ennätä olla masentunut, elämä on liian arvokasta tuhlattavaksi.

ajatteletko siis todella niin että masentunut tuhlaa vapaaehtoisesti elämäänsä?

Olisitte jättäneet asteikon 5-10, ja rypeneet keskenänne, jos ei masentuneet eivä saa osallistua.

Yhtälailla loukkaavaa on vedota valvottavaan vauvaan tai muihin ulkoisiin tekijöihin, onko esim vauva itsessään masennuksen syy?

Lapsi kuoli alkukeväästä. Täysin lyöty olo.

Minä kuolisin sisäisesti sinun tilanteessasi. En usko että toipuisin koskaan.

ja johtuu raskaasta menneestä keväästä.(työt+perhekuviot)

Riippuu päivästä. Ahdistaa ja pelottaa vaan kaikki.

että joku 6 voisi olla lähellä.

Raha-asiat vähän painaa ja asumissysteemit. Kaikki on niin epävarmaa, siksi minulla vähän paha olla.

Ei kauhean paha mutta on kuitenkin. Yritän ottaa lungisti ja olla ajattelematta asioita kovinkaan paljoa, tiedän että kaikki järjestyy aina jotenkin päin. Olen vain semmoinen stressaaja, jos asiat eivät ole varmoja.

Olen onnellinen. Koko perhe terveenä, viikonloppu alkamassa, sain viime yönä nukkua kohtuullisesti, ilmakin on kaunis... Olen hyväntuulinen ihminen yleensäkin.

olotilaa ja tuntemuksia ei saa vähätellä...kun on oikein ahdistunut niin ahdistuu lisää vaan kun pelkää sitä ahdistusta. tästä ei kyllä toisten kurjuuden ajattelulla parane

koskaan ajatellut käydä vaikka Intiassa hyväntekeväisyysmatkalla?

Kävisi katsomassa mitä kurjuus oikeasti on ja tulla sitten takaisin Suomeen huomatakseen ettei asiat ole niin surkeasti kuin on luullut.

Tuntuu että suurin osa masennuksesta on ns itseaiheutettua. Saamattomuutta ja selkärangattomuutta.

En väitä etteikö oikeaa masennustakin ole olemassa ja se on kamala tauti kenelle se iskee, mutta osa jengistä selvästi peesaa helpon diagnoosin turvin ja jatkaa lorvimistaan.

Vähän niin kuin olisi jäänyt koukkuun, mikään ei enää riitä, on saatava isompi annos kuin huumeita.

siitä ettei ole masentunut. Se kun tuntuu vähän masentuneiden lyömiseltä!

Jos on masentunut, ei siinä nukkumiset auta, lukemiset ja itsetutkiskelut kiinnosta, ei ole energiaa lähteä matkalle. Puhuminenkaan ei aina pelkästään auta.

Itse olen ollut tuolla kympissä, nyt on kaikki hyvin, mutta siihen tarvittiin kyllä ihan lääkitystä ja sen jälkeen, kun pahimmasta selvisi niiden avulla, sitä puhumista ja itsetutkiskelua sekä oman suunnan hakemista. Masentuneelle tuo saattaa olla liian raskasta ja ne ajatukset eivät kulje oikeaan suuntaan vaikka kuinka yrittäisi.

Itsekin ajoittain vaivun epätoivoon, mutta tällähetkellä koen olevani aika onnellinen.

Olen kyllåä käynyt siellä kympissä, että tiedän kyllä miltä se tuntuu.

Se oli just semmoista, ettei tiennyt yhtään kuka on, mihin on menossa, mistä pitää yms..

sitten lähdettiinkin itsetutkiskelun tielle ja näin vuosien kuluttua voisin kyllä sanoa kuuluvani tuonne ykköseen.

Tsemppiä kaikille masennuksen kanssa kamppaileville.

Siitä pystyy nousemaan, on vaan ehkä määriteltävä kokonaan uusiksi se kuka on ja mitä elämältään haluaa.. ja se voikin sit poiketa tosi paljon siitä entisestä tai jostain "yleisestä" normista.

Tutkikaa paljon aihetta, lukekaa kirjoja, etsikää tietoa, kirjoittakaa ajatuksianne ja tunetitanne ylös. PUHUKAA aina kun vaan joku jaksaa kuunnella.

Varmasti alkaa muutosta parempaan tapahtumaan.

Jos väsyttää, nuku. Jos ei jaksa, Ei tarvitse.

Vielä tulee se päivä kun aurinko taas paistaa. :)

nyt on elämä hyvällä mallilla.



Kyllä kai tänne voi ilmoittautua nekin, joilla on tällä hetkellä hyvin asiat, saadaan vähän tilannetta tasapainoon. Elämästä ei koskaan tiedä.

En ole koskaan masentunut yhtään mistään, olen sellainen yltiöoptimisti. En oikeastaan ole koskaan edes erityisen surullinen, tai onneton.

että joku 6 voisi olla lähellä. Raha-asiat vähän painaa ja asumissysteemit. Kaikki on niin epävarmaa, siksi minulla vähän paha olla. Ei kauhean paha mutta on kuitenkin. Yritän ottaa lungisti ja olla ajattelematta asioita kovinkaan paljoa, tiedän että kaikki järjestyy aina jotenkin päin. Olen vain semmoinen stressaaja, jos asiat eivät ole varmoja.

vaan normaalia epävarmuutta elämäntilanteessa.

En ole varsinaisesti juuri nyt masentunut mutta en kovin iloinen tai toiveikaskaan.



Olen ehkä lähinnä niin kuin alistunut. En osaa elää siten kuin haluaisin enkä saa elämästäni parempaakaan. Ja pelkään koko ajan, että menee vielä huonommaksi. Yritän olla hyvistä asioista kiitollinen mutta en oikein osaa sitäkään.

No, elämä on sellaista kuin on, vaikea tästä on mitään irti saada. Eniten olen peloissani ja huolissani.

5. Asunnon vaihto ei mennyt putkeen. Piti olla unelmien täyttymys, mutta ei ollutkaan. Aika menee uudesta haaveillessa.

että joku 6 voisi olla lähellä. Raha-asiat vähän painaa ja asumissysteemit. Kaikki on niin epävarmaa, siksi minulla vähän paha olla. Ei kauhean paha mutta on kuitenkin. Yritän ottaa lungisti ja olla ajattelematta asioita kovinkaan paljoa, tiedän että kaikki järjestyy aina jotenkin päin. Olen vain semmoinen stressaaja, jos asiat eivät ole varmoja.

vaan normaalia epävarmuutta elämäntilanteessa.

se voisi olla epävarmuutta pelkästään mutta kun se on sitäkin ettei mikään onnistu eikä mene niin kuin pitäisi. Raha-asioissa ei ole epävarmuutta, rahaa ei vain yksinkertaisesti juurikaan ole ja kuukausi pitäisi taas selvitä.

Kyllä se alkaa masentamaan kun ihmiset ei pidä kiinni luvatuista asioista ja naapurit on perseestä. Muuttaa pitäisi mutta yksi ihminen kuppaa koko hommaa ja minä saan kärsiä siitä.

Olen peeaa auton takia ja korpeaa etten voi luopua siitä nyt, jos pääsisin muuttamaan niin voisin. Tällä hetkellä kuukausittain käytän luottokorttia ja odottelen vaan henkilökohtaista konkurssia.. pelkkää epävarmuutta juu..

En ole koskaan ollut masentunut, ahdistusta on joskus satunnaisesti. Olen peruspositiivinen ihminen.

joudun syömään aina kaamosajan masennuslääkkeitä,koska en pääse muuten sängystä ylös. nyt olen lopettelemassa taas kesäksi ja fiilis on ihan hyvä :)

tosin ihmisten ilmoilla olo ahdistaa edelleen!