Kenelläkään kokemuksia sairaalaunikoulusta? Saatiin lähete Lastenklinikalle
Josta kuulemma osaavat ohjata oikeaan osoitteeseen. Vauva pienikokoinen ja rinnassa kiinni, yösyöttöjen takia ei kelpuuta riittävästi kiinteitä. Herättelee jopa alta tunnin välein. Nyt siis lähete sairaalaunikouluun, mutta jännittää ja mietityttää kovasti - onko millainen kokemus vauvalle? Pitäisikö vaan jaksaa ja yrittää vielä kotona... Kaikki kokemukset (uudet) kiinnostaisivat!
Kommentit (105)
niin silti syyllistetään siitä että vauva ei saa turvaa ja läheisyyttä?
Sairasta porukkaa liikkellä, sanoisin.
Ei tässä ole mitään ongelmaa. Lukuisat naiset ympäri maailman tekevät näin.
Ei tässä ole mitään ongelmaa. Lukuisat naiset ympäri maailman tekevät näin.
niin olisin tosi kiitollinen!
t: 2
niin silti syyllistetään siitä että vauva ei saa turvaa ja läheisyyttä?
Sairasta porukkaa liikkellä, sanoisin.
hernekeppipostaaja notkuu netissä ja postaa heti joka ketjuun propagandaansa.
Ei tässä ole mitään ongelmaa. Lukuisat naiset ympäri maailman tekevät näin.
Toisilla naisilla maidon tuotanto tyrehtyy helpommin kuin toisilla. Se voi myös johtua siitä, että lapsi ei kerkeä päivällä imemään. On muuta tekemistä ja yöllä malttavat paremmin.
Toisilla toimii, toisilla ei.
Mutta esimerkiksi tämä Ylpön suositus neljän tunnin välein imettämisestä varmasti aiheutti monien äitien imetyksen loppumisen. Lapsenhoito kun on vaistonvaraista, eikä kellon ohjaamaa.
niin silti syyllistetään siitä että vauva ei saa turvaa ja läheisyyttä?
Sairasta porukkaa liikkellä, sanoisin.
hernekeppipostaaja notkuu netissä ja postaa heti joka ketjuun propagandaansa.
Ei tässä ole mitään ongelmaa. Lukuisat naiset ympäri maailman tekevät näin.
niin olisin tosi kiitollinen!
t: 2
Yöimetyksen lopettamisessa? Oletteko yrittäneet?
Tuomitkaa vain jos haluatte, mutta näin tehtiin ja perhe voi hyvin. Tyttö oli tuolloin 8kk iässä kutakuin, siirrettiin omaan huoneeseen tuolloin. Laitettiin nukkumaan, ja minä istuin oven takana laulamassa unilaulua. Kävin aina välillä peittelemässä. Tuntui pahalta, mutta kolmessa yössä oppi nukahtamaan itse. Kaikki voittivat, kun jatkuva heräileminen loppui tai ainakin väheni hurjasti.
Ja aivoihin jäi mahdollisesti muistijälkiä, mutta positiivisia muistijälkiä on taatusti paljon enemmän. Traumoitta ei elämästä selviä kukaan, se on aivan varma.
Ei tässä ole mitään ongelmaa. Lukuisat naiset ympäri maailman tekevät näin.
Toisilla naisilla maidon tuotanto tyrehtyy helpommin kuin toisilla. Se voi myös johtua siitä, että lapsi ei kerkeä päivällä imemään. On muuta tekemistä ja yöllä malttavat paremmin.
Toisilla toimii, toisilla ei.
Mutta esimerkiksi tämä Ylpön suositus neljän tunnin välein imettämisestä varmasti aiheutti monien äitien imetyksen loppumisen. Lapsenhoito kun on vaistonvaraista, eikä kellon ohjaamaa.
jos iso vauva syö jopa alle tunnin välein öisin! Ja paino on jo laskenut(!!!!) ja päivisin ei ruoka maistu. Ja kyseessä ei ilmeisesti ole pieni vauva(alle 6 kk)
Vauvalle on tullut tapa, mikä väsyttää äidin aivan puhki, ja vauvakin varmasti väsynyt, koska heräilee koko ajan syömään öisin. Öisin nukutaan(ainakin pidempiä pätkiä kuin alle tunnin pätkiä!!!), päivällä hellyyttä ja huolenpitoa ja ruokaa.
niin silti syyllistetään siitä että vauva ei saa turvaa ja läheisyyttä?
Sairasta porukkaa liikkellä, sanoisin.
Kuka syyllistää. Jos nukkuu vieressä, niin kaipa sitä läheisyyttä saa. Mutta jos äiti tuoksuu maidolle ja yöllä ei suostu imettämään, niin se voi olla vauvalle aika kiusallistakin nukkua näiden ihanien lohtupallojen vieressä. Jos äiti ei imetä yöllä ja lapsi on heräilevää sorttia, niin en tiedä miten se voi lapsen järkeen käydä, että tissiä ei saakaan yöllä. Ei sen järjenkäyttö vielä riitä siihen, että yöimetys on jotenkin hampaiden tai äidin unien kannalta huono juttu. Voihan sitä kokeilla jos minkäkinlaista vippaskonstia ja toivoa, että se vauvalle riittää, mutta on varmasti vauvan temperamentista ja kärsivällisyydestä kiinni, että huoliiko hän laihana lohtuna vain tuhista äidin yöpaitaa vasten.
Suosittelen miettimään asioita lapsen näkökulmasta. Pienen vauvan näkökulmaan asettuminen on todella vaikeaa. Mutta kun hetken siinä onnistuu, niin moni itselle niin omituinen asia voi näkyä jo paljon selvempänä.
mutta kyllä se vauva oppii uusia tapoja kun opettaa. Ei se tajua perusteluja, et voi selittää "nyt äiti ei katsos imetä kun hampaat sitten reikiintyvät ja aivot eivät saa tarpeeksi lepoa, kun hermoradat katsos tarvitsevat lepoa kehittyäkseen" tms. Mutta silti tasaisena samanlaisena toistuva tapa muuttuu lapselle tutuksi rutiiniksi.
niin silti syyllistetään siitä että vauva ei saa turvaa ja läheisyyttä?
Sairasta porukkaa liikkellä, sanoisin.
Kuka syyllistää. Jos nukkuu vieressä, niin kaipa sitä läheisyyttä saa. Mutta jos äiti tuoksuu maidolle ja yöllä ei suostu imettämään, niin se voi olla vauvalle aika kiusallistakin nukkua näiden ihanien lohtupallojen vieressä. Jos äiti ei imetä yöllä ja lapsi on heräilevää sorttia, niin en tiedä miten se voi lapsen järkeen käydä, että tissiä ei saakaan yöllä. Ei sen järjenkäyttö vielä riitä siihen, että yöimetys on jotenkin hampaiden tai äidin unien kannalta huono juttu. Voihan sitä kokeilla jos minkäkinlaista vippaskonstia ja toivoa, että se vauvalle riittää, mutta on varmasti vauvan temperamentista ja kärsivällisyydestä kiinni, että huoliiko hän laihana lohtuna vain tuhista äidin yöpaitaa vasten.Suosittelen miettimään asioita lapsen näkökulmasta. Pienen vauvan näkökulmaan asettuminen on todella vaikeaa. Mutta kun hetken siinä onnistuu, niin moni itselle niin omituinen asia voi näkyä jo paljon selvempänä.
Jossain määrin kannatan unikoulutusta, mutta VAIN jos se tapahtuu KOTONA (tutussa ja turvallisessa ympäristössä) ja vähän isommalle vauvalle, joka jo tajuaa, että äiti ei katoa kokonaan, jos sitä ei näy. Olen itsekin unikouluttanut omia lapsiani.
Miksi hitossa pitää viedä sairaalaan? Miksi ei voi toteuttaa kotona, jossa lapsi kokisi edes vähän olevansa turvassa?
Ja perhepedistä sen verran, että meillä kuopus (nyt 9kk) on nukkunut aina vieressäni, mutta heräilee noin 6-10 kertaa öisin ja imetän 2-3 kertaa. Että ei takaa sekään kunnon unia. En kyllä ole edes ajatellut unikouluttaa ainakaan ennen yhtä ikävuotta.
niin silti syyllistetään siitä että vauva ei saa turvaa ja läheisyyttä?
Sairasta porukkaa liikkellä, sanoisin.
Kuka syyllistää. Jos nukkuu vieressä, niin kaipa sitä läheisyyttä saa. Mutta jos äiti tuoksuu maidolle ja yöllä ei suostu imettämään, niin se voi olla vauvalle aika kiusallistakin nukkua näiden ihanien lohtupallojen vieressä. Jos äiti ei imetä yöllä ja lapsi on heräilevää sorttia, niin en tiedä miten se voi lapsen järkeen käydä, että tissiä ei saakaan yöllä. Ei sen järjenkäyttö vielä riitä siihen, että yöimetys on jotenkin hampaiden tai äidin unien kannalta huono juttu. Voihan sitä kokeilla jos minkäkinlaista vippaskonstia ja toivoa, että se vauvalle riittää, mutta on varmasti vauvan temperamentista ja kärsivällisyydestä kiinni, että huoliiko hän laihana lohtuna vain tuhista äidin yöpaitaa vasten.Suosittelen miettimään asioita lapsen näkökulmasta. Pienen vauvan näkökulmaan asettuminen on todella vaikeaa. Mutta kun hetken siinä onnistuu, niin moni itselle niin omituinen asia voi näkyä jo paljon selvempänä.
Samaa mieltä. Jos lopettaa yöimetyksen, niin kaikki siitä muistuttava kannattaa unohtaa. Me tehtiin niin, että mies nukkui vauvan kanssa ekan viikon ja hoiti kaikki itkut, raivarit, nukutukset, hyssyttelyt jne. Sen jälkeen siirryin nukkumaan sänkyyn, aluksi niin, että mies nukkui keskellä ja sitten viimein palasin vauvan viereen nukkumaan. Siinä vaiheessa vauvakaan ei ollut enää yhtään tissin perään.
Ensinnäkin kukaan 8kk ikäinen EI tarvitse rintaa tunnin välein yöllä.
Toisekseen sitä imetystä voi jatkaa vaikka yöimetyksen lopettaakin.
Kolmanneksi, kaikki unikoulut eivät ole huudatusunikouluja
Neljänneksi, jos vanhempien terveys ja mielenterveys on vaakalaidalla jatkuvan univajeen takia, niin sillon jopa huudatusunikoulukin on paikallaan.
Ja tosiaan, se lapsi joskus joutuu huutamaan vaikka siellä auton takapenkillä tai tai vaunuissa kun heti ei hätiin päästä. Minäkään en oikein tajua, että miten se eroaa siitä jos se itkee omassa sängyssään 5 minuuttia ja sitten sitä mennään lohduttamaan.
että nukkuuko se vauva siis vieressä vai omassa sängyssä?
Miksi hitossa pitää viedä sairaalaan? Miksi ei voi toteuttaa kotona, jossa lapsi kokisi edes vähän olevansa turvassa?
Jossain määrin kannatan unikoulutusta, mutta VAIN jos se tapahtuu KOTONA (tutussa ja turvallisessa ympäristössä) ja vähän isommalle vauvalle, joka jo tajuaa, että äiti ei katoa kokonaan, jos sitä ei näy. Olen itsekin unikouluttanut omia lapsiani.
Miksi hitossa pitää viedä sairaalaan? Miksi ei voi toteuttaa kotona, jossa lapsi kokisi edes vähän olevansa turvassa?
Ja perhepedistä sen verran, että meillä kuopus (nyt 9kk) on nukkunut aina vieressäni, mutta heräilee noin 6-10 kertaa öisin ja imetän 2-3 kertaa. Että ei takaa sekään kunnon unia. En kyllä ole edes ajatellut unikouluttaa ainakaan ennen yhtä ikävuotta.
nukkui omassa sängyssä(meidän huoneessa) ja nukkui yöt läpeensä, 11-12 h. Oli silti rintamaidolla. Hernekeppihän jankuttaa, että vain perhepedissä nukkuvat vauvat nukkuvat hyvin. Jep jep.
Ensinnäkin kukaan 8kk ikäinen EI tarvitse rintaa tunnin välein yöllä.
Toisekseen sitä imetystä voi jatkaa vaikka yöimetyksen lopettaakin.
Kolmanneksi, kaikki unikoulut eivät ole huudatusunikouluja
Neljänneksi, jos vanhempien terveys ja mielenterveys on vaakalaidalla jatkuvan univajeen takia, niin sillon jopa huudatusunikoulukin on paikallaan.
Ja tosiaan, se lapsi joskus joutuu huutamaan vaikka siellä auton takapenkillä tai tai vaunuissa kun heti ei hätiin päästä. Minäkään en oikein tajua, että miten se eroaa siitä jos se itkee omassa sängyssään 5 minuuttia ja sitten sitä mennään lohduttamaan.
että huutaa. Niin vauvasi on vasta 8kk. Ei sen ikäinen vielä hahmota asuntoanne, missä huoneessa hän on tai monta huonetta talossa edes on. Hän vain huomaa yöllä olevansa yksin. Ja peloissaan huutaa sinua. Imee rintaa, koska tietää, että niin sinä pidät hänet lähellä, muuten et. Suurin osa vauvoista tarvitsee läheisyyttä. Ainakin nyt pitäisi nukkua niin kauan samassa huoneessa, kunnes lapsi pystyy itse nousemaan sängystä ja hakemaan vanhemmat luokseen. Muutenhan hän on aivan avuton.
Itse ainakin ajattelen niin, että mieheni osaa nukkua aikuisena jo yksin. Jos jompi kumpi minua oikeasti tarvitsee yöllä, se on vauva. Aikuiset nukkuvat mielellään lähekkäin. Itsestäni tuntui aluksi ihan käsittämättömän pahalta pistää vauva nukkumaan omaan sänkyyn. En osannut ollenkaan nukkua. Jotenkin vaistokin sanoo, että vauva tarvitsee minua myös yöllä. Ja alussa olikin aina niin, että vauva kun heräsi, niin se piti nostaa vierelle. Hän ei tyytynyt tassutteluihin. Ja mieskin kelpasi tyynnyttelijäksi vasta vuoden iässä, ainakin jos parempaa oli tarjolla. Luultavasti miehesi saisi vauvan rauhoittumaan, jos vauva jotenkin tajuaisi, että hän on vetovastuussa. Se saattaa tosiaan vaatia sitä, että sinä olet eri huoneessa ja miehesi sitten päättää olla se rauhallinen turvallinen hoivaaja. Laulaa ja hymisee ja tuudittaa.