Kaikella ON paikkansa

miten hevossa ne saa pysymään siellä >:(



Olivatpa asialla lapset tai mies, kaikki sullotaan ekaan vastaantulevaan laatikoon/kaappiin/koriin ja viikossa kaikki on taas siinä kunnossa, ettei kukaan löydä mitään ja sit hirvee mekkala kun on se tää ja toi hukassa.



Tenavat siivoavat huoneitaan, sullotaan kaikki lelut mihin mahtuu ja loput potkitaan sängyn alle, jos ei seiso vieressä vahtimassa. Pistä mies vahtimaan, niin ne kaikki lelut on edelleen missä sattuu, vaikka sängyn alle potkitaan ehkä vähän vähemmän kamaa. Olkkariin eksyneet survotaan lipaston laatikoihin, jotka ei oo edes lasten käytössä. Ja sit etitään jotain hemmetin bagugania ympäriinsä tai säälittävän kokoista petshoppia, kun pahus vieköön joutui hukkaan.



Mies viikkaa vaatteet kaappiin = kasaa ne kekoon ja survoo ekalle hyllylle mihin sattuu sopimaan.

Mies tyhjentää astianpesukoneen, niin eväskipot on kattilakaapissa ja juustohöylä herraties missä. Kattilat nököttää keittiön pöydällä, kun ei kuulemma tiedä mihin ne kuuluu (osaa kyllä ottaa kattilan kattilakaapista, jos sattuu tekemään jotain sapuskaa..) Ja hetken päästä ihmetellään, kun mitään ei taaskaan löydä mistään ja jotain siivilää saa koluta yläkaappeja myöten, kun sattus tarviimaan.



Ei sillä, hyvähän se on kun osallistuvat. Mutta joskus ottaa ohimosta, kun kaikki on sit mun kimpussani hukattuine tavaroineen. Tai kun mulla menee hermot, ja joudun kiskomaan vaatekaapista kaiken ulos ja järkkäämään ne uudelleen... Ei millään viittis aikuisen miehen perässä nyt ainakaan kävellä! Lasten kanssa monesti siivotaankin sit kimpassa...



Ja aina meillä tuntuu vallitsevan enemmän tai vähemmän kaoottinen tila. Mä yritän kovasti olla saamatta näppylöitä ja hoen itselleni, että jokainen tyylillään, mutta...