-TAMMENTERHOJEN LAUANTAI-

Minun energinen vaiheeni taitaa olla nyt ohi. En pysty enää kävelemään ilman että kylkiin alkaa sattua vietävästi. Kyllä töissä ja kotona siirymiset paikasta toiseen onnistuu kivuitta, mutta jos kävelen yhtäsoittoa jotain 200 metriä pidempää, alkaa kamalat kivut jossain tuolla lonkista vatsaan päin. Tosiaan viime viikolla vielä jumppasin, lenkkeilin, olin " elämäni kunnossa" .



Osaisko joku arvailla mitä voisi olla? Onko kellään ollu samanlaisia tuntemuksia? Olen menossa tiistaina neuvolaan lääkärille, katotaan mitä sanoo... Tosiaan jos muistatte, jouduin maanantaina päivystykseen, ja DG oli supistukset, mutta epäilen kovasti.



On toi työssäkäynti vaan vähän vaikeaa, pystyin kyllä to&pe töissä olemaan kivutta, mutta kun työmatkat pitäisi taittaa useimmiten kävellen (n.3km suuntaan), niin alkaa olla hieman vaikeaa. Meillä on yksi auto, ja miehen työvuoroista riippuu saanko auton tai kyydin.



Onneksi masukki myllertää entiseen malliin! Ihailen vatsankohoilua ja samaa voin sanoa kuin monet muutkin -heti huolestun, jos tuntuu, että on ollut pidempään hiljaista. Raudat olen toistaiseksi joutunut lopettamaan, kun mikään kokeilemani valmiste ei sovi herkälle vatsalleni.



Tuntuu kyllä nämä omat vaivat niin mitättömiltä esim. Tihveröisen huoliin! Varmaan turha sanoa, että älä murehdi liikaa, mutta kaikki voi olla myös hyvin!!Toivonkin sinulle voimia ja iiisooo hali täältä sinulle!!!



Rauhallista viikonloppua suunnitteilla. Mies töissä, joitakin kotihommia ajattelin tehdä. Aurinkoista viikonlopun jatkoa kaikille! (Meilläpäin alkoi juuri harmaan aamun jälkeen paitelemaan täydeltä terältä!) Eeviliina 27+3(vissiin)

Kaunis päivä nauttis tulevan/olevan, joten pihahommiin säntään tästä. Nyt kun lumikin on sulanut, niin pitää kiiruusti hoitaa ne mitä jäi tekemättä.



On täällä monenlaista vaivaa toisilla tammikuisilla, tsemppiä Teille kaikille, jotta jaksatte raskauden loppuun saakka! Minulle raskaus ei todellakaan ole tuonut mitään riesoja mukanaan. Tietysti väsyy helpommin yms, mut sehän on kai luonnollista...



Olen viritellyt käsityöharrastusta(?) tässä viime aikoina. En ole ikinä ollut kovin kätevä käsistäni, mut nyt olen innostunut neulomaan ja ostin jopa vähän kangasta, ajattelin tehdä vauvalle jotain vaatetta. On niin paljon helpompi harjoitella tuota ompeluakin, kun aloittaa 50-60cm vaatteilla.



Iloista mieltä ja hyvää/parempaa vointia kaikille!



-kitiki 29+0-

kaikille masuille ja äideille. Oltiin miehen kanssa äsken pihahommissa. eipä ihme kyllä supistellut. Moni täällä kirjoitellut viikolla leiponeensa pullaa, vitsi pitäisköhän itsekin ruveta. Toisaalta oli taas painoa tullu 500 gr viikossa, joten olen yrittänyt hillitä makean syömistä. Mutta kun ne pätkikset on niin hyviä ja mies mussuttaa vieressä ties mitä herkkuja niin on kyllä vaikeeta.



Olen ollut vähän hermona masuasukin liikkeistä. Ne on selvästi vähentyneet ja ovat kovin " hillittyjä" . Ei kunnon potkuja, jotain pientä asennon siirtämistä. Aamulla kyllä tyttelillä tais olla hikka, vaimeasti alhaalta nivusista tuntui pieni tasainen liike. Viime viikon sf-mitan jälkeen (oli 23 cm viikolla 29) olen ihan varma että masu ei ole kasvanut, melkeinpä kutistunut. Mies rauhoitellut ja vakuutellut että ei ole kutistunut. Kaikkea sitä kuvittelee. Ens viikoksi yritän saada ajan omakustanneultraan. Ultraaja onneksi sama, joka tekee täällä viikkojen 12 ja 20 ultrat, oli viimeksi tosi mukava ja kertoili mitä ruudulla näkyy. Ultran saa halutessaan dvd:lle, niin saa kotona rauhassa katsoa uudelleen. Nyt vaan täytyy saada palautettua oma mielenrauha että masussa kaikki hyvin, niin saa taas jotain muutakin ajateltavaa kuin että onko se vaavi vielä tallella!!!



Viikonloppuja kaikille...



Maariska 29+3

Kyllä on ihmeellistä tämä hiljaisuus, kun on talossa yksin. Sitä jopa kuulee ajatuksensakin. Oikeaa luksusta sopivissa määrin annosteltuna.



Ajattelin lähteä pienesti shoppailemaan. Sen lisäksi ajattelin yhdistää siihen ulkoilun eli kävelen kaupoille. Mikä tietysti tarkoittaa sitä, että kovin montaa maitoa en voi ostaa, koska ne on jaksettava kantaa takaisin. Mutta kun talossa ei kukaan muu kuin minä, niin ehkä sitä vähemmälläkin pärjää.



Ajattelin (sitä saa katsos paljon ajateltua, kun yksikseen on) ostella Miehelle jotain isäinpäivälahjaa ja lapsille synttärilahjoja, tiedä vaikka jo joululahjojakin löytäisi. Sillain sopivasti meidän perheessä ajoittuneet nämä vuotuiset kemut synttäreiden ja joulujen suhteen, että jos vähänkään ehtii miettimään, niin suurimman osan hankkii ennen marraskuun puoltaväliä. No joulukuun 22. päivälle jää aina ne hankalat tapaukset, anopit summuut. (Omista vanhemmista ja sisaruksista olen jo vuosikaudet selvinnyt suklaalla. Kaikki ovat olleet siihen tyytyväisiä, ainakin tietävät että suklaata saa jouluna. Mies haluaa hankkia omille vanhemmilleen jotain vähän arvokkaampaa, joka jää aina viimetippaan. Tulee usein ostettua jotain ihan tyhmää.)



Aivan ihanaa keskittyä päiväksi pariksi täysin tämän uuden vauvan tuntemuksiin. Viime yönä näin jopa untakin siitä. Oli just syntynyt, olomuoto vaihteli koiranpennun ja kaksivuotiaan pojan välillä. Ihan vähän vaan ihmettelin sitä, miten koiranpentua imetetään.



Äiti tuppaa aina välillä puolihuvittamaan tempauksillaan. Viikolla se soitti ja kun kerroin käytännönjärjestelyistä vauvan synnyttyä (tai lähinnä niitä hankaluuksista), niin se lupasi että isä voi viedä toisia lapsia päikkärille, kun se kerran aikaa oikeasti eläköityä. Äiti on usein ylihanakka päättämään siitä mitä isän pitäisi tehdä (koskaan isältä kysymättä). Sanoin vaan, että no-joo katsellaan ihan rauhassa. Niin paljon tulee riippumaan siitä, minkälainen vauva tulee (hyvä nukkuja vai jatkuvasti itkevä) ja siitä miten kela saa päätetyksi äitiysloman aloituspäivän.



Mies ei ollut lähtenyt eilen metsästysreissullaan edes baariin, vaikka muut oli sitä pyytäneet. Ei kuulemma kiinnostanut baaritiskillä nojailu, enemmin meni nukkumaan. Taitaa olla ukkoutunut.



hyvää viikonloppua kaikille



enyo 30+jotain (kolmeen taisin osata noissa jämäpäivissä laskea kunnes putosin kärryiltä, mahtaisin saada sapiskaa vanhoilta matikanopeilta)

Täällä fiilikset mollivoittoisia ja seinät kaatuvat päälle, kun kotona nyhjään ts. kun en enää ole töissä. Toisaalta nyt sitten on aikaa hoitaa erilaisia asioita, mutta kuitenkin olisin mieluummin vielä töissä kuin kotona. Toisaalta tiedä häntä miten sitä jaksas kun nytkin niin kovasti vaan nukuttaisi. Heräsin juuri tunnin päikkäreiltä ja tuntui kuin olisin voinut nukkua aamuun saakka.

Ihmettelen ton ruokahalun katoamista, ruokailu on lähinnä pakkosyömistä, mikään ei oikein maistu, mutta pakko on jotain syödä?

Ihmettelen kovin.

Muutto olisi edessä kahden viikon kuluttua, mitenhän sen jaksaa hoitaa? Kova " kuri" mulla, anoppi, mies ja äitini yhteen ääneen kieltävät mua suuremmin rehkimästä muutossa.No hyväähän he tarkoittavat, tiedän sen. Onneksi on kaksi viikoa aikaa muuttaa, niin ei tarvitse hätiköidä.

Anteeksi tällainen ruikutus, ei ollut tarkoitus tälleen valittaa.

Parempia viikonloppuja ja fiiliksiä muille.

29+3

Lauantaita!



Täällä meni päivä shoppaillessa... nukuttiin aamulla kymmeneen, kun mies potee selkäänsä ja mähän nyt nukkuisin ihan miten paljon vaan johtuen alhaisesta hempasta. Mutta sit suunnattiin kaupoille ja ostaa pätkäytettiin uusi sohva! Kohta on koko olkkarin kalustus mennyt uusiksi - kaikki alkoi tv-tasosta & kirjahyllystä, niille ostettiin ihan hetken mielijohteesta kaveriksi uusi sohvapöytä ja sittenpä alkoikin itse sohva näyttää kovin nukkavierulta ja pieneltä. Eli se meni uusiksi nyt. Seuraavana vuorossa onkin sit verhot ja matto. Kai.



Uskomattoman paljon virkistää kyllä mieltä kun pikkuisen sisustaa... mä olinkin jo huolissani, että miten jaksan olla vaavin kanssa kotona, kun kun kaikki huonekalut oli jotenkin niin nuhjuisia ja eriparisia. Kulkeneet mukana opiskeluajoista alkaen. Mutta nyt alkaa jo vaikuttaa hyvätä - tuskin maltan odottaa tupareita & masuaarteen ristiäisiä!



Masuun ei mitään uutta, paitsi aiempaa ahkerampaa ja voimakkaampaa mylläystä. Lienee Rontti taas kasvanut :).

Nyt lähden katselemaan leffaa miehen kainaloon, vuokrattiin päivällä Onnen varjot -leffa. Oli tarkoitus, et oltasi menty katsomaan teatteriin se Äideistä parhain, mutta ei ton ukkokullan selkä kestä istumista niin pitkään nyt. On siis tyytyminen kotiteatteriin.



Mukavaa viikonloppua kaikille ja vointeja!



:) SolAngel&Rontti rv 27+2