Vahvatahtoisten lasten vanhemmat, kaipaan apua
Meillä on kaksi lasta, joista nuorin saa minut pian hermoraunion partaalle. 1-v on niin voimakastahtoinen, että olen jo alkanut miettiä onko tämä enää ihan normaalia vai voiko taustalla olla jotain muutakin kuin vain vahvaa tahtoa. Hän itkee paljon, huutaa ja on todella kiinni minussa. Välillä en ehdi kotitöitä tekemään kun hän roikkuu itkien lahkeessa. Kun raivokohtaus tulee niin hän heittäytyy lattialle huutamaan. Ja todella siis heittäytyy, pää saattaa ihan kopsahtaa. Välillä esim. puistossa katson kadehtien muita taaperoita, jotka leikkivät reippaasti. Meidän taapero roikkuu minussa ja jos otan askeleen pois päin, alkaa huuto :/. Vinkkejä/kohtalontovereita?
Kommentit (22)
Mun reilu 1v on vähän kuin ap:n. Hän ei vaan TODELLAKAAN halua tulla kannetuksi, vaan hän haluaa liikkua _koko_ajan. Hän haluaa myös suoraa, aktiivista huomiota _koko_ajan. Hän ei halua, että minä annan hänelle "jotain tehtäväksi", vaan hän haluaa nimenomaan MINUN suoraa huomiotani, herkeämättä. Muuten hän lyö itseään (ja minua), tekee jotain kiellettyä, menee ihan sekaisin ja kaatuilee jalkoihiinsa ja niin päin pois.
Hänelle ei kelpaa se, että ohjaan hänet oman pölyrätin kanssa, koska hän haluaa, että minä katson häntä, puhun hänelle ja teen mitä hän "käskee", eli luen kirjaa tms. Hän Ei halua sitä omaa pölyrättiään.
Hän ei halua sitä omaa "sallittua laatikkoaan", vaan hän haluaa KAIKKI laatikot. NImenomaan sen, minkä parissa MINÄ olen. Jos olen. Hän haluaa olla "iholla" koko ajan, ei hän halua touhuta siinä rinnalla, hän haluaa touhuta "iholla".
Kaikkein eniten hän pitää siitä, että saa nuohota sylissäni, kun istun lattialla. Nuohoamisen lisäksi saan lukea hänelle kirjoja. Voimme myös leikkiä "kukkuu"-leikkiä eri variaatioissa. Pihalla huomiota pitää myös antaa ja jatkuvasti nimetä uusia asioita.
Joskus hän tekee jotain "itsenäisesti", vaikkapa sitten tutkii sitä hiekkaa/ruohoa/tavaroita/tms.
Kun häntä estää, hän saa "paskaraivarit". Hänen isoveljensä on samanlainen, ollut aina ja vaikuttaa siltä, että tulee aina olemaan. Isosisko on eri maata, täysin.
mutta tollasen 1 v:n kantaa helposti sylissä kun tekee niitä askareita, ei tarvi istua lattialla leikkimässä sitä läheisyyttä antaakseen.
Kokemusta on -imurointi onnistuu, suuri osa ruuanlaittoon liittyvistä asioista onnistuu, pyykinpesu onnistuu...
lasta voi huomioida muutenkin kuin leikkimällä tai viihdyttämällä. Lapsen voi pitää lähellä lähes kaikessa mitä tekee. Varsinkin ton kokosta, jota jaksaa vielä kantaa.
Minä kiitän taas :). Tuo onkin hyvä idea, että jos jonkun koululaisen sais avuksi! Joskus kun ollaan kyläilty perheissä, joissa on ihan alakoululaisia lapsia, niin hyvin on meidän muksut viihtyneet. Hyvä idea tosiaan! Vielä kun löytäisi jonkun. Meillä kun ei täällä ole sukulaisia eikä juuri tuttaviakaan :/. Jos ei muuta niin kaupan seinälle ilmoitus :).
Meillä myös lapset tappelevat paljon keskenään. Vanhempi tykkäisi leikkiä rauhassa ja jos nuorempi yrittää mennä mukaan, niin riitahan siitä tulee.
Meilläkin voi nuo kiukkupuuskat olla ihan turhautumista, kun ei vielä puhu. Monesti suuttuu ihan siitä, että yritän syöttää häntä. Tänäänkin meinasi pudota syöttötuolista kun veti hieman herneet nenään.
Joitakin äitituttuja on ja onneksi puistossa tapaa liki päivittäin joitakin äitejä lapsineen. Välillä on päiviä etten näe ketään aikuisia ja sen kyllä huomaa heti omassa mielialassa :/. Mutta nyt metsästämään jotain pikkuapuria tänne! :)