Lue keskustelun säännöt.
Ex-vaimo vastustaa isin muuttoa lasten kanssa 800 kilometrin päähän…
25.05.2011 |
Suunnittelen palaavani takaisin pohjoiseen kotikonnuilleni täältä etelästä. Ex-vaimo nosti eilen metelin ja sanoi, että en voi tehdä niin, ”kun lapset tarvitsevat äitiään”.
Mutta velat painavat päälle, varsinkin, kun maksoin exsän ulos isosta omakotitalosta. Nyt isäni on pakko mennä jo vanhainkotiin ja hän myisi hienon omakotitalonsa sopuhintaan mulle (haluaa rakentamansa talon pysyvän suvussa). Sisarukseni kunnioittavat tätä isäni toivetta, joten homma onnistuisi.
Voin myydä taloni täällä etelässä ja saan isin talon+ostan uuden tila-auton ja meillä olisi velaton mies, jolla olisi joku tonni vielä sukan varressakin. Lisäksi on hieno kesämökki, josta ainoastaan minä olen kiinnostunut. Myös sen voisi saada perintönä sitä vastaan, että sisaruksilani on käyttöoikeus huvilaan. Jo vain, tämä mulle hyvin käy ja kuulostaa hyvältä. Lisäksi saisin töitä kyllä pohjoisestakin, olen sellaisessa ammatissa (parhaillaan haen).
Muutenkaan exsällä ei mielestäni ole mitään kanttia tulla sanomaan, että mitä voin tehdä tai sitten en. Vanhempi lapsista oli vielä vaipoissa ja nuorempi koliikkivauva, kun ex sai loistavan idean vähän ”muuttaa” elämäänsä”, kun ei ollut kiva. Nainenhan pitää joka hetki miettiä, olenko juuri tänään onnellinen ja ottaa ja lähteä, jos ei satu just silloin olemaan. Otti siis ja lähti toisen miehen mukaan. Pienet lapset jätti yksin mulle ja olin aluksi helisemässä niiden kanssa. Mutta minä pärjäsin, kuten aina ja lapset eivät ole enää niin pieniä, vanhempi menossa jo esikouluun syksyllä.
Olen nyt hyvän ajan vain käynyt töissä ja hoitanut lapsia ja jotenkin aattelen, että tarvitsisin oman hyvinvointini vuoksi muutosta elämääni. Ja en todella ole vakuuttunut, että ”lapset tarvitsevat äitiään”. Itse asiassa vasta tuossa viime vuodenvaihteessa äiti jotenkin on palannut lasten elämään. Saanut ihan vappaasti tavata lapsiaan ja lopputulemana on ollut kaksi kertaa viikossa hakenut tarhasta lapset ja siitä kolmen tunnin päästä palauttanut lapset kotiin. =6 tuntia per viikko.
Eikä varhaisen vuorovaikutuksen puutetta lapsiin voi enää korvata yhtään mitenkään, äidin onnen aika äitinä on mennyt ohi. Juna meni jo, nyt on liian myöhäistä…
Vai mitä mieltä olette?
yh-isi
Kommentit (66)
Ai niin, näillä pienillä lapsilla on aikuisia sisaruksia.
Äidillä eivät ehdottomasti halua olla yötä. Sama kaava toistuu: äiti hakee lapset tarhasta ja on sovittu, että ovat yötä äidillään. No, kauiten on kestänyt jonnekin kello 23 asti, jolloin lapset on paniikissa raahattu mulle kotiin.
Sen sijaan näille aikuisille sisaruksille ovat tämän tästä menossa yökylään, siis suorastaan anelevat välillä sitä (on kai jännää).
Kysymys kuuluu: mikä äidissä on vikana, että lapset eivät viihdy? Jos kiintymyksen perusteella pitäisi valkata naispuolista henkilöä, johon lapset turvaa. Niin toinen aikuisista sisaruksista on aivan ylitse muiden. Tämä nainen mun pitäs ottaa mukaan sinne pohjoiseen, lasten etua aatellen. Ja sitten on vielä toinenkin aikuinen sisarus. Ja SIELLÄ EI OLE MITÄÄN ONKELMAA. Myös isä on tuntenut olonsa ja lapsensa turvatuksi, kun ovat siskoillaan yötä. Äiti on aivan eri juttu. Homma ei toimi. Miksi pitää väkisten vääntää jotain? Kun on esimerkkiä omista sisaruksista, että jos osaa olla oikein, ei ole niin mitään onkelmaa yökyläilyn kaa. Tai minkään muunkaan... Kaikkea tällaista pittää aatella...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2) Minulla on kuitenkin sukua siellä mihin olen muuttamassa. Voisin saada ilmaista lastenhoitoapua, täällä ei ole kukaan ollut auttamassa. On tuttu ympäristö lapsille, toki käymme siellä jo nytkin säännöllisesti.
SINULLA on tuttuja ja sukua siellä, lasten koti ja lähipiiri on paikkakunnalla jossa olet.
*Äitiydenkin voi spilata, on biologinen äitiys, joka oikeastaan päättyy siihen synnytykseen.
tällä perusteella miehellä ei ole biologista isyyttä muuta kuin silloin alullepanemisessa, eikö :)
*Sitten on sosiaalinen äitiys, joka PITÄÄ LUNASTAA. Se on kuin suurilla johtajilla se OPTIO, mutta optio pitää lunastaa. Muuten se jää tyhjäksi. Exsän kohdalla sosiaalinen on täysin lunastamatta. Ja oman kokemuksen nojalla tähän äitiys-myyttiin liitetään sellaista "biologista" vivahdetta, johon ei ole mitään aihetta.
Siinä on se sama biologinen vivahde myös saan ISÄ -kohdalla. Viisas vanhempi yrittää oikeasti tukea lasten ja toisen vanhemman suhdetta. Ei se ole lasten vika että toinen vanhempi lähti. Lopulta vanhempien vihasta ja katkeruudesta kärsii juuri lapsi.
*Exsältä ei edes tullut kunnolla maitoa, joten sekin homma tyssäsi siihe ja siihen, että antoi isän valvoa yöt ja juottaa pullosta.
Millä tavalla tämä liittyy hyvään äitiyteen? Eihän isältäkään maitoa tule.
*Mulla on puolestaan tiettyjä etuja, esim. raakaa voimaa niin, että pystyn kantamaan lapsia ihman mitenkä vain. Ja ai niin: äideillä ei ole parransänkeä, johon on kiva raaputtaa kutiavia kohtia ihosta...
Onko tämä jotain "olen parempi äiti kuin exäni?" Minusta tämä meni nyt tässä kahdessa ed. kommentissa pikkaisen liian pitkälle. Olen pahoillani että vaimosi lähti, mutta kirjoituksesi paljastaa hyvin pitkälle kypsymättömyytesi ja sen, että pelkäät jotenkin äidin uudelleen kuvioihin mukana tulemisen heikentävän jotenkin isyyttäsi.
Eihän niillä lapsilla mitään väliä tosiaan ole. Vanhemmuus loppuu siihen kun eroaa... eipä niiden lasten tarvitse toista vanhempaansa toki nähdä, mitäs lähti!... itse valitettavasti olen eriä mieltä ja siksi olenkin pyrkinyt tukemaan ex-mieheni ja lasten tapaamisia. Mutta kukin tyylillään.
Äitiys ei ole mikään optio:((( Äitiyttä ja työelämää ei voi verrata. Työelämä on aikuisten hiekkalaatikko, biologinen äiti on aina ja ikuisesti juuret; lapsi kantaa äitiään mukanaan koko ikänsä, se aktivoituu kun tulee otse äidiksi yms. Vielä isoäitinä. Lapsista puolet on äitiään- jotta he voivat kasvaa tasapainoisesti heidän pitää tuntea äitinsä. ja jotta he voivat näin tehdä- sunkin täytyy suhtautua heidän äitiinsä myönteisesti. Olet tyhmä mies joka luulee että kun laittaa pään pensaaseen kaikki lakkaa olemasta. Onkohan sulla pitkällä tähtäimellä resurreja lastesi KASVATTAMISEEN? Jotkut ansiot tuntuu puuttuvan.
Olen samaa mieltä ed. kirjoittajan kanssa, muttaolen myös sitä mieltä että tämä sama koskee myös ISÄÄ. Kyllä lapsen pitää tuntea myös isänsä.
Mitä tulee resursseihin lapsen kasvattamisessa, siihen en ota mitään kantaa kun en tunne.
niin silloin muutat. Ihan sama mitä mieltä lasten äiti on asiasta.
Asiat kyllä järjestyy.
Hei
Onko tämä edes totta, vai provo?
Minä ihmettelen näitä positiivisia kommentteja, joita ap on saanut.
Minun mielestäni ap eli isä on nyt heittäytymässä ihan yhtä itsekkääksi ja lapselliseksi kuin äiti aikoinaan.
Ja omahyväinenkin olet, puhut parransängestä yms.
Ja miten VOIT edes ajatella, että sun uusi kumppani korvaisi äidin!!!
Vaikka äiti olisi kuinka huono, niin muuttamalle todella kauas, sinä riistät lasten oikeuden omaan äitiinsä. Lapset haluavat sen huononkin oman äidin ja isän. Mielestäni tuolla muutolla revit lapset rikki.
VAikka nyt pieninä eivät kaipaisikaan äitiä, koska ovat niin tottuneet sinuun, niin isompana varmasti tajuavat, että riistit heiltä edes mahdollisuuden luoda kunnon suhde äitiinsä
Kirjoituksistasi paistaa läpi SINÄ SINÄ SINÄ, kuinka sinulla on oikeus omaan uuteen onnelliseen elämääsi. Näin toki onkin, mutta pitääkö se tehdä lasten kustannuksella?
Miksei uusi nainen voi muuttaa perässäsi etelään?
Vai isän taloko tässä nyt on tärkein?
En ymmärrä.
Osta talo velalla ja myy myöhemmin pois, mutta nyt olet mielestäni hätiköimässä.
Väkisin tulee mieleen tuosta omahyväisyydestäsi, että et taida olla maailman helpoin kumppani. Ja tuskin se ex-puolisosikaan läpeensä paha ihminen on, jos sen kanssa teit lapsetkin?
Edelleen mietin, onko tämä juttu edes totta, miksi puhut "exsästä" etkä lasten äidistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...niillä on kuitenkin mentävä eteenpäin. Äidillä näitä resursseja ei ainakaan ole. Lastenvalvoja suositteli mua hakemaan aikanaan yksinhuoltajuutta, joten ainakin siellä näihin mun resursseihin ilmeisesti uskottiin aika tavalla.
Ja hassua ja kovin epätieteellistä tuo äitiyden biologisen pohjan korostaminen. Ilmeisesti tieto on poimittu samaan tapaan kuin vanhemman tyttäreni iltasatu eilen. Se kertoi keijukaisista ja oli ihan ite keksitty!
2) Minulla on kuitenkin sukua siellä mihin olen muuttamassa. Voisin saada ilmaista lastenhoitoapua, täällä ei ole kukaan ollut auttamassa.
Ja sitten tuossa pari viestiä ylöspäin todetaan, että lapsilla on aikuisia sisaruksia joiden kanssa viettävät aikaa mmm. yökyläillen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt lapsi pääsee aloittamaan koulun uudessa paikassa, eikä tarvi sitten myöhemmin erota koulukavereista.
Ja oikeasti kuka haluaa olla velkainen mies/nainen jos mahdollisuus on muuhunkin. Eiköhän se lasten äiti heitätnyt oikeutensa siinä vaiheessa romukoppaan kun otti ja lähti, eikä ole sinun tehtäväsi alistua edelleen.
Toki tapaamisista kannattaa pitää kiinni, mutta eipä äiti kovin kiinnostunut lapsista tunnu olevan ja ei lapset mitään menetä jos pitävät äitiään täysin vieraana ihmisenä. Suhdetta voi rakentaa uudelleen myös kauempaakin käsin ja jos todella tulette noin hyvin toimeen, niin voisi olla parempikin että äiti tulisi kerran kk:ssa vierailemaan teillä, kun se että lapset lähtisivät äidin luo, jos siellä kerta pelottaa.
Mutta muuta siis ehdottomasti. Sehän on sinun ja lasten parhaaksi.
ja taito näyttää se niin, että lapset itse haluavat olla äidin kanssa!
Minä äitinä mietin kuinka kauan tuo exän kiinnostus kestää? Mitä arvelet? Lapsia ei mielestäni tulisi toistamiseen alistaa alttiiksi tulla hylätyksi!
Oletko muuten varma et exä rakastaa lapsiaan? Milloin hän sen oppi? Toisen miehen matkassa vai?Tuollaiset vanhemmat saattavat rakastaa sitä tunnetta olla äiti/isä, jota lapset rakastaa mutta eivät ole halukkaita todella ponnistelemaan sitä vaadittavaa pitkää aikaa että lasten luottamus/rakkaus kasvaisi!
Se mitä olen nähnyt ympärilläni saa minut niin kriittiseksi ja varovaiseksi. Monille vanhemmille lapset on leluja, jotka voi välillä laittaa lelulaatikkoon piiloon kun ei huvita!
Itse antaisin exän yrittää mutten paljon puuttuisi asiaan millään tavoin. Jokainen rakentaa itse oman suhteensa perheen jäseniin.
Tsemppiä sulle ja varo sitä uutta X joka saa sit joskus oman lapsen ja karseen julma draama on valmis!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kyllä yrittänyt tukea äitiä hänen suhteessaan lapsiin. Käymme paljon uimahallissa lasten kaa ja tossa toissapäivänä myös äiti tuli sinne mukaan. Mutta toivottoman oloista puuhaa se on. Mun ja lasten suhde on niin tiivis, että ei siihen väliin kukaan enää oikein mahdu. Minä voin mennä lasten kanssa syvään veteen uimaan ja toimia ”lentotukialuksena”, jolloin lapset minusta tukea hakien pyristelevät siinä vieressä, vaikka eivät osaa edes uida kunnolla. Homma on niin rutinoitunutta, varmaotteista ja tiivistä, että kyllä tädit sitä siellä uimahallissa tuijottelivat. Äiti kyllä yritti ottaa kontaktia lapsiinsa ihan kiitettävästi. Tuli jopa sanomaan, että antakaa isin olla siinä rauhassa ja tulkaa hänen kanssaan. Koetti herättää lastenaltaassa lasten huomiota nostelemalla vesileluja esille jne. Kyllä se parhaansa yritti, ei voi sanoa. Mutta äiti ei tiedä mustekalasta, joka isän hahmossa metsästää riemusta kiljuvia lapsia. Äiti ei tiedä leikkejä, ei rutiineita, ei vakiintuneita vuorovaikutustapoja, jotka vuosien saatossa ovat muodostuneet lasten ja isän välille. Ja äidin sylin ei lohduta… Niinpä lapset eivät kiinnittäneet mitään huomiota äitiinsä ja kiukkuisesti torjuivat lähentymisyritykset. Ja selvästi lasten asenne osui ja upposi äitiin, näytti masentuneelta, alistuneelta, siten lopuksi. Äiti haluaisi kyllä korjata tekemiään virheitä, mutta kyvyt, taidot ja ehkä sitten se halukin puuttuu. Näet pitäisi pystyä laittamaan lapset etusijalle, ainakin pienet, mutta muut asiat ovat aina menneet lasten edelle. En yhtään epäile sitä, että äiti ei rakastaisi lapsiaan. Mutta pelkkä rakkaus on tyhjä sana. Pitää olla kyky ja tahto ja halu.
Aiemmin olin ajatuksissani sinun puolellasi. Tämän jälkeen sympatiaa saa myös äiti. Ei se että sinä pyysit äidin mukaan uimahalliin ole vielä äidin ja lasten välisten suhteiden tukemista. Päin vastoin. Otit äidin mukaan, mutta silti osoitit lapsillesi, että hän on ulkopuolinen. Varmasti äiti näytti masentuneelta ja alistuneelta. Luultavasti ei vain näyttänyt, vaan tunsikin näin. Jos aidosti pyritään ajattelemaan lasten parasta, ei vain anneta äidin tulla mukaan. Hänet otetaan mukaan uimahalliin ja mukaan yhteisiin leikkeihin. Sinulla lähivanhempana on tästä suuri vastuu. Olet muuten taitanut kirjoitella tänne ennekin? Tarinassasi on niin paljon tuttua. Nuo kommentit isän ja lapsien tiiviistä väleistä, joihin äiti ei mahdu olen kuullut enenkin hyvin samanlaisen tarinan yhteydessä täällä. Ota se äiti aidosti mukaan sinun ja lasten väleihin. Ja anna äidille tilaa muokata omat juttunsa lasten kanssa. Se mustekala uimahallissa voi siirtyä syrjemmälle silloin, kun äitiä ja lapsia pyritään lähentämään toisiinsa.
munkin sympatiaa olin sun siis ykköshuoltajan puolella, muuta tämä vastauksesi sai minut ajattelemaan hieman toisin. Vaikutit niin hyvältä isältä, mutta kuitenkin lauseiden välistä ikävä kyllä paistaa läpi se tosiasia, että haluat kuitenkin loppupeleissä kostaa exälle sen, että jouduit itse lapset kasvattamaan ja elämäsi oli kaaosta vähän aikaa. Ok sulla on oikeus olla katkera, mutta älä käytä lapsiasi välikätenä. Typerää aikuiselta sanoa, että lapsille äiti voisi olla kuka tahansa,,niin varmaan onkin vielä tässä iässä ja kun oikean äidin kanssa lähentymistä on vasta alkanut tapahtua. Noin pienet lapset reagoivat juuri niin kuin sinä sanot ja uimahallissa sinun käytöksesi oli tosi lapsellista..ei lapset hyväksy yhtä äkkiä toista aikuista samalle viivalle ja sinä vahingoniloisesti täällä sillä mellestät..ei ole aikuisen tapa. Kun lapset kasvavat heille tulee tärkeäksi juuri oma äiti ja sinulla pitää olla vastuuta antaa äidin ja lasten lähentyä jo nyt. Äidin pitäälähentyä lapsia heidän omilla ehdoillaan eikä tulla kutsutuksi kolmanneksi pyöräksi uimaan, jossa sinä et varmaan hirveästi äidin mukaantuloa tukenut..annoit vain lapsien valita tietenkin sen tutumman isän..tosi noloa. Äidille pitää antta mahdollisuus vaikka onkin ollut tyhmä aikaisemmin. Sinulla ei ole oikeutta VALITA LAPSILLESI ÄITIÄ vaikka tällä hetkellä pystysitkin sen lapsille tekemään.LAPSILLA ON JO ÄITI haluat sitä tai et..
Hhhhmmm... Kun lasten äiti otti ja häipyi, niin kului kuukausia ilman, että hän oli yhteydessä lapsiinsa. Ei ollut haluja, ihana uusi elämä vei mukanaan. Lastenvalvojan naama kyllä venähti, kun hänen toimistossaan pyysin äitiä tulemaan tapaamaan lapsiaan. Että vaikka heti tämän tilaisuuden jälkeen voi tulla. Niin ex ilmoitti, että ei nyt ehdi, kun on sitä ja tätä kiirettä. Vielä valehteli siinä, sanoi kolme eri syytä, työn ja matkan ja jonkun muun. Mutta kyllä vastahakoisuus oli nähtävissä.
Mut pointtina se. Että lapset eivät millään tavalla reagoineet äidin lähtöön. Hän oli niin olematon lasten arjessa, että KERTAAKAAN eivät kyselleet, että missä äiti on? Miksi sitä ei näy?
Tästä voisi päätellä, että miksi tilanne olisi jotenkin eri, jos muutan pois pohjoiseen?
Ja ai niin: mulla on OMIA SISARUKSIA perheineen pohjoisessa, velipoika asuisi ihan 200 metrin päässä. Ja täällä etelässä on siis jo aikuisia omia lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
saattaa tulla myös enemmän rikkirevitympiä! Pitäisi tietää äidin todelliset motiivit!
800 km on niin pitkä matka, että viikonloppukyläilytkään eivät onnistuisi. Lapset näkisivät äitiään ehkä kerran vuodessa. Mielestäni tämä ei ole oikein, sillä lapset ovat kuitenkin sen verran pieniä, että voivat vielä luoda luonnollisen suhteen äitiinsä. Jos muutat kauas nyt, lasten ja äidin välille tuskin syntyy minkäänlaista sidettä ennen aikuisikää, jos silloinkaan. Mutta sitähän sinä varmaan toivotkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä mitään muttia. Äiti tulee sinne tapaamaan tai puoliväliin. Mitäs lähti. Näin sanottais jos kyseessä olis isä joka olis hylännyt perheensä, miksei nyt sitten kun se onkin se äiti joka hylkäsi. Ja lasten parasta on se että se lähivanhempi on onnellinen ja että sen verkostot on kunnossa. Lapset kyllä kestävät muuton, muuttavathan he rakkaan isän kanssa sukulaisten lähelle. Etäinen äiti on se ketä kaipaavat jos kaipaavat ja pari tarhakaveria.
Elämä on valintoja ja jos et nyt ole onnellinen niin muutto kouluikäisten kanssa tulee eteen taatusti. Se ei sitten olekaan enää niin helppoa. Anna palaa.
ei muuten tasan varmasti saisi ap tällaisia vastauksia.
Kyllä olisi jo naiset huutaneet että paska ukko, siitä kun muutat.
Tiettyä itsekkyyttä pitää aikuisellakin olla. Jos ap:lla on tukiverkosto muualla, mutta ei nykypaikkakunnalla, niin siitä vain muuttamaan.
Jos äiti haluaa aivan tosissaan olla lastensa kanssa, välimatka ei ole este.
Yh tarvitsee tukiverkoston ympärilleen ja apuakin välillä, ilmeisesti tässä tapauksessa ei lasten äidistä siihen ole.
ei muuten tasan varmasti saisi ap tällaisia vastauksia.
Kyllä olisi jo naiset huutaneet että paska ukko, siitä kun muutat.Tiettyä itsekkyyttä pitää aikuisellakin olla. Jos ap:lla on tukiverkosto muualla, mutta ei nykypaikkakunnalla, niin siitä vain muuttamaan.
Jos äiti haluaa aivan tosissaan olla lastensa kanssa, välimatka ei ole este.
Yh tarvitsee tukiverkoston ympärilleen ja apuakin välillä, ilmeisesti tässä tapauksessa ei lasten äidistä siihen ole.
Kyllähän suurin osa vastauksista on puolustanut ap:ta. Näin yleensäkin se keskustelu menee, että kaikki eivät vaan ole samaa mieltä. Näytä sellainen ketju, jossa ei ole yhtäkään eriävää mielipidettä.
Sanopa sinä nyt kuitenkin, että jos välimatkaa lasten luo on 800 km, äiti on töissä, eikä jossain pohjoisessa ole äidille töitä, niin kuinka lasten tapaamiset käytännössä järjestetään? Ihan konkreettisa ideoita.
ymmärrän kaikki sun parransänki jutut jne....!
Oikeasti olen niin feministi kuin voi olla mutta myös äiti ja aika hyvä sellainen.
Tässä tapauksessa mielestäni äiti ei kuulu perheeseen ja piste. Lapset eivät osaa kaivata äitiä miksi siis äidin tämän hetken mieliksi se pitäisi rautalangalla vääntää? Jos äiti kuitenkin haluaa yrittää suotakoon se hänelle onhan hän oikeasti voinut muuttua!
Myöhemmin lapset saattavat alkaa kysellä omaa äitiä ja silloin sinun mielestäni pitäisi avittaa suhdetta. Ihan lasten takia ei sinun! Aikanaan lapset saavat kyselyillään selville et äiti hylkäsi heidät. Se on kova paikka heille tunneperäisesti joten sinun suhtautuminen helpottaa paljon ja anteeksiantaminen/pyytäminen on rakentavaa!
Tässäkään asiassa ei voi välttää sitä niität mitä kylvät!
ei muuten tasan varmasti saisi ap tällaisia vastauksia.
Kyllä olisi jo naiset huutaneet että paska ukko, siitä kun muutat.Tiettyä itsekkyyttä pitää aikuisellakin olla. Jos ap:lla on tukiverkosto muualla, mutta ei nykypaikkakunnalla, niin siitä vain muuttamaan.
Jos äiti haluaa aivan tosissaan olla lastensa kanssa, välimatka ei ole este.
Yh tarvitsee tukiverkoston ympärilleen ja apuakin välillä, ilmeisesti tässä tapauksessa ei lasten äidistä siihen ole.Kyllähän suurin osa vastauksista on puolustanut ap:ta. Näin yleensäkin se keskustelu menee, että kaikki eivät vaan ole samaa mieltä. Näytä sellainen ketju, jossa ei ole yhtäkään eriävää mielipidettä.
Sanopa sinä nyt kuitenkin, että jos välimatkaa lasten luo on 800 km, äiti on töissä, eikä jossain pohjoisessa ole äidille töitä, niin kuinka lasten tapaamiset käytännössä järjestetään? Ihan konkreettisa ideoita.
Asiasta kun on kokemusta! Lapset kun olivat pieniä, lasten isä kerran kuussa matkusti junalla meidän luoksemme. Joskus teki tunteja sen verran sisään että pääsi lähtemään jo torstai iltana matkaan. Minä hain hänet junalta jos sillä tuli, jossakin välissä sitten poistuin yöksi/kahdeksi pois. Lapset ja isä saivat yhteistä aikaa.
Lapset kun kasvoivat, alkoivat kulkemaan junalla isän luokse. Alkuun kyllä minä kuljin mukana, sainpahan sitten tavata samalla sen suunnan tuttuja :) Tällä etävanhemmalla oli HALUJA tavata lapsiaan vaikka minä muutinkin kauas lasten kanssa.
Se ei ole vaikeaa jos vain halua piisaa.
Etäisyyttäkö oli sitten 800 km myös teidän tapauksessanne? Kyllähän lapsen koko viikonloppu menee junassa istuen, jos tuollaisia matkoja alkaa kulkea. Ei lapsen kannaltakaan mikään ihan helpoin ratkaisu ole laittaa reissaamaan joka viikonloppu puoleksi vuorokaudeksi.
Äitiys ei ole mikään optio:((( Äitiyttä ja työelämää ei voi verrata. Työelämä on aikuisten hiekkalaatikko, biologinen äiti on aina ja ikuisesti juuret; lapsi kantaa äitiään mukanaan koko ikänsä, se aktivoituu kun tulee otse äidiksi yms. Vielä isoäitinä. Lapsista puolet on äitiään- jotta he voivat kasvaa tasapainoisesti heidän pitää tuntea äitinsä. ja jotta he voivat näin tehdä- sunkin täytyy suhtautua heidän äitiinsä myönteisesti. Olet tyhmä mies joka luulee että kun laittaa pään pensaaseen kaikki lakkaa olemasta. Onkohan sulla pitkällä tähtäimellä resurreja lastesi KASVATTAMISEEN? Jotkut ansiot tuntuu puuttuvan.