Lue keskustelun säännöt.
Ex-vaimo vastustaa isin muuttoa lasten kanssa 800 kilometrin päähän…
25.05.2011 |
Suunnittelen palaavani takaisin pohjoiseen kotikonnuilleni täältä etelästä. Ex-vaimo nosti eilen metelin ja sanoi, että en voi tehdä niin, ”kun lapset tarvitsevat äitiään”.
Mutta velat painavat päälle, varsinkin, kun maksoin exsän ulos isosta omakotitalosta. Nyt isäni on pakko mennä jo vanhainkotiin ja hän myisi hienon omakotitalonsa sopuhintaan mulle (haluaa rakentamansa talon pysyvän suvussa). Sisarukseni kunnioittavat tätä isäni toivetta, joten homma onnistuisi.
Voin myydä taloni täällä etelässä ja saan isin talon+ostan uuden tila-auton ja meillä olisi velaton mies, jolla olisi joku tonni vielä sukan varressakin. Lisäksi on hieno kesämökki, josta ainoastaan minä olen kiinnostunut. Myös sen voisi saada perintönä sitä vastaan, että sisaruksilani on käyttöoikeus huvilaan. Jo vain, tämä mulle hyvin käy ja kuulostaa hyvältä. Lisäksi saisin töitä kyllä pohjoisestakin, olen sellaisessa ammatissa (parhaillaan haen).
Muutenkaan exsällä ei mielestäni ole mitään kanttia tulla sanomaan, että mitä voin tehdä tai sitten en. Vanhempi lapsista oli vielä vaipoissa ja nuorempi koliikkivauva, kun ex sai loistavan idean vähän ”muuttaa” elämäänsä”, kun ei ollut kiva. Nainenhan pitää joka hetki miettiä, olenko juuri tänään onnellinen ja ottaa ja lähteä, jos ei satu just silloin olemaan. Otti siis ja lähti toisen miehen mukaan. Pienet lapset jätti yksin mulle ja olin aluksi helisemässä niiden kanssa. Mutta minä pärjäsin, kuten aina ja lapset eivät ole enää niin pieniä, vanhempi menossa jo esikouluun syksyllä.
Olen nyt hyvän ajan vain käynyt töissä ja hoitanut lapsia ja jotenkin aattelen, että tarvitsisin oman hyvinvointini vuoksi muutosta elämääni. Ja en todella ole vakuuttunut, että ”lapset tarvitsevat äitiään”. Itse asiassa vasta tuossa viime vuodenvaihteessa äiti jotenkin on palannut lasten elämään. Saanut ihan vappaasti tavata lapsiaan ja lopputulemana on ollut kaksi kertaa viikossa hakenut tarhasta lapset ja siitä kolmen tunnin päästä palauttanut lapset kotiin. =6 tuntia per viikko.
Eikä varhaisen vuorovaikutuksen puutetta lapsiin voi enää korvata yhtään mitenkään, äidin onnen aika äitinä on mennyt ohi. Juna meni jo, nyt on liian myöhäistä…
Vai mitä mieltä olette?
yh-isi
Kommentit (66)
Et tarvitse ex:n lupaa muuttamiseen, mutta tapaamisasiat tulee kuitenkin järjestää muuton jälkeenkin. Koska rahallinen tilanteesi paranee muuton myötä, ei tapaamiskustannuksista todennäköisesti mitään kynnyskysymystä synny.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ennen lasten koulun aloitusta.
Äitiin voi edelleen pitää samankaltaiset välit kuin ennenkin eli jos on tavannut nyt 24 h/kk lapsia, niin tilannehan paranee, jos esim. kerran kuukaudessa näkee lapsia kokonaisen viikonlopun.
Ongelmaksi lähinnä näen nuo matkat, sillä miten noin pienet jaksavat kerran kuukaudessa noin uuvuttavan matkan. Myöhemmin voivat toki itsekin matkustaa, kun saavat ikää ja ovat koululaisia molemmat. Silloin tuo matka on heistä varmaan vain hauska (esim. junalla/lentokoneella).
Etä-äidilläkin on oikeus nähdä lapsiaan, ja koska sinä muutat kauas, on ainakin alkuun varmaan vain reilua, että sinä huolehdit siitä, miten lapset näkevät äitiään. Oletko ottanut tämän huomioon? Ei huonoakaan äitiä saa erottaa lapsista, kyllä he tavallaan tarvitsevat edes sen huonon äidin ja kaipaavat häntäkin.
Itsekin eronneena ja uusioperheen äitinä tunnen sympatiaa aloittajaa kohtaan. Ei ole koskaan helppoa jäädä yksin lasten kanssa. Vaikka yhden viestin perusteella ei voikaan mitään sen suurempaa analyysiä tehdä, niin olen huomaavinani vielä kovastikin katkeruutta exää kohtaan (no ei ihme!).
Valitettavasti lasten vanhempi on vanhempi myös eron jälkeen, halusipa toinen vanhempi sitä tai ei :-/ Itse olisin mieluusti toivottanut exäni alimpaan helvettiin ja kieltänyt lasten tapaamiset, mutta itse lasten takia en ole niin tehnyt. Itse olen myös pohjoisesta kotoisin ja olisin mielelläni muuttanut sinne takaisin, mutta onko minulla oikeus repiä lapsia juuriltaan? Ei. Lasten koti on täällä missä ovat eläneet ja missä on heidän ystävänsä.
Kerrot että lasten äiti on palannut heidän elämäänsä jotenkin... älä vie lapsiltasi äitiä. Se on heidän äitinsä, vaikka osoittikin melkoista kypsymättömyyttä teoillaan. Loppuviimeksi tässä kärsivät kuitenkin lapset.
En yritä mitenkään puolustella lähtenyttä osapuolta, vaikka se voi siltä kuulostaa. Puolustan tässä lapsiasi, joilla on oikeus äitiin. Se äiti on äiti (tai isä on isä), vaikkei olisikaan päivittäin lasten kanssa läsnä. Minä toivoisin, että pystyisit olemaan mies tässä asiassa ja tukemaan lastesi tapaamisia äitinsä kanssa, kaikesta tapahtuneesta huolimatta, koska näin lapsista tulee ehjempiä aikuisia.
En ole ollenkaan varma, että lapset todella tajuavat (ei nuorempi ainakaan), että tämä on joku "äiti". Ja voisi olla munkin aika jo tehdä jotain oman onneni eteen. Ja tuo yökyläily ei oikein onnistu, vaikka itse olen toivonut sitä. Lapset pelkäävät äidillään (niin vanhempi minulle alkoi sanomaan tarhamatkalla yks päivä. Sanoi, että tiedätkö isi, miksi en halua olla yötä äidillä?)
Exsän lähtiessä aika ikään kuin pysähtyi ja jäin pitkäksi aikaan junnaamaan paikallaan lastenhoito/työkuvio. Välillä otti niin lujille, että lakkasin kokonaan syömästä kuukausien ajaksi ja laihduin rajusti. Sitten neuvolassa ne alkoi piirtää mulle "painokäyrää". Harva keski-ikäinen mies voi kehuskella, että hänen painoaan on tarkkailtu neuvolassa (ensin ihmettelin, että mitä nyt lasten takia pitää jatkuvasti neuvolassa juosta, mut sit tajusin, että ne tarkkaili mua, ei lapsia). Hehheh!
Marttyyriydestä ei kuitenkaan jaeta palkintoja, joten minun olisi perusteltua tehdä muutoksia, jotka tekisivät minut onnelliseksi. Juuri nyt olen kovasti onnellinen. Ja laulun sanoin: kaiken takana on nainen...kuinkas muuten. Että tällainenkin kuvio siihen päälle. Lasten kannalta voi tulla liikaa muutosta kerralla.
Mutta se isän talo menee myyntiin, jos en sitä heti ota. Ja tuskin tämä nainenkaan mua jää oottelemaan,. jos en tee jotain...
jos oisit lasten äiti, kaikki käskisivät pakkaamaan muuttokuormaa heti.
Hyvää matkaa vaan. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on hyvä kun lapset ei vielä ole koulussa. Ilmeisesti "äitiä" kiinnistaa omat lapsensa nyt, kun eivät ole enää niin vaativassa iässä. Tarkoitan juuri tuota koliikki ja vaipparumbaa, uhmaikää yms. Etkös sä ole lapsillesi lähivanhempi? Jos olet, niin mitäs lupia sä muka siltä akalta tartteet?
halusi muuttaa, mutta kertomasi perusteella uskon, että lapsille olisi hyväksi luoda lujempi suhde äitiinsä. Mielestäni se olisi mahdollista ja toivottavaa, mutta käy melko varmasti mahdottomaksi tuon muuton myötä. Vaikeaahan tuo on..
Olisiko yksi mahdollisuus lisätä tapaamisia ja yrittää siirtyä asteittain vaikka vuoroviikkovanhemmuuteen? Voisiko naisystäväsi ehkä muuttaa nykyiselle paikkakunnallenne?
Ehdotukseni saattavat tuntua todella epäreiluilta. Lastesi äiti on käyttäytynyt vastuuttomasti eikä ole "ansainnut" lapsiaan, mutta asiaa ei pidä katsoa äidin vaan lasten kannalta, mikä heille on reilua. Toisaalta ei vanhemman pidä uhrata lasten eteen niin paljon, että muuttuu marttyyriksi. Vaikea tilanne kyllä.
Itse asiassa jos olisin itse tuo äiti, niin varmaan harkitsisin muuttavani teidän perässä sinne uudelle paikkakunnalle ja pyrkiväni korjaamaan aiemmin aiheuttamiani ongelmia - se olisi kohtuullista. Mutta tuskin onnistuu teidän kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kyllä yrittänyt tukea äitiä hänen suhteessaan lapsiin. Käymme paljon uimahallissa lasten kaa ja tossa toissapäivänä myös äiti tuli sinne mukaan. Mutta toivottoman oloista puuhaa se on. Mun ja lasten suhde on niin tiivis, että ei siihen väliin kukaan enää oikein mahdu. Minä voin mennä lasten kanssa syvään veteen uimaan ja toimia ”lentotukialuksena”, jolloin lapset minusta tukea hakien pyristelevät siinä vieressä, vaikka eivät osaa edes uida kunnolla. Homma on niin rutinoitunutta, varmaotteista ja tiivistä, että kyllä tädit sitä siellä uimahallissa tuijottelivat.
Äiti kyllä yritti ottaa kontaktia lapsiinsa ihan kiitettävästi. Tuli jopa sanomaan, että antakaa isin olla siinä rauhassa ja tulkaa hänen kanssaan. Koetti herättää lastenaltaassa lasten huomiota nostelemalla vesileluja esille jne. Kyllä se parhaansa yritti, ei voi sanoa. Mutta äiti ei tiedä mustekalasta, joka isän hahmossa metsästää riemusta kiljuvia lapsia. Äiti ei tiedä leikkejä, ei rutiineita, ei vakiintuneita vuorovaikutustapoja, jotka vuosien saatossa ovat muodostuneet lasten ja isän välille. Ja äidin sylin ei lohduta… Niinpä lapset eivät kiinnittäneet mitään huomiota äitiinsä ja kiukkuisesti torjuivat lähentymisyritykset. Ja selvästi lasten asenne osui ja upposi äitiin, näytti masentuneelta, alistuneelta, siten lopuksi.
Äiti haluaisi kyllä korjata tekemiään virheitä, mutta kyvyt, taidot ja ehkä sitten se halukin puuttuu. Näet pitäisi pystyä laittamaan lapset etusijalle, ainakin pienet, mutta muut asiat ovat aina menneet lasten edelle. En yhtään epäile sitä, että äiti ei rakastaisi lapsiaan. Mutta pelkkä rakkaus on tyhjä sana. Pitää olla kyky ja tahto ja halu.
miten järjestät/järjestätte lasten ja äidin tapaamiset. Paitsi että ne vievät rahaa, pienet lapset eivät voi matkustaa yksin, vaan rahaa ja aikaa menee saattavalta vanhemmaltakin. Tunnen yh-äidin, joka vie ja hakee 2 lasta kesäksi isän luo toiselle puolelle maailmaa, 3 lentoa yhteen suuntaan. Heidän kustannusten jakamisesta en tiedä. Mutta on siis mahdollista, kun tahtoa löytyy.
Et voi viedä äitiä lasten elämästä kokonaan. Vaikka et yhtään miettisi äidin oikeuksia, niin lasten oikeuksia on ajateltava, heidän parastaan. Et voi sanoa, että äidin onnen aika äitinä meni jo, äitiys jatkuu loppuiän.
Minä sinuna muuttaisin sinne pohjoiseen, mutta sitä ennen tekisin lastenvalvojalla tarkat pelisäännöt äidin ja lasten tapaamisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän sun tarvitse sitä uutta naista jättää GO FOR IT! :D Eikös se voi asua sun kanssasi siinä okt:ssa joka sulla on, tai myy ja ostakaa yhteinen :)
Älä ihmeessä tee hätiköityjä päätöksiä. Mieti tarkkaan, haluatko pois "entisestä" ja takaisin sinne kotipuoleen, missä "vanha pihakoivukin on tutusti kallellaan". Mä mietin silloin näitä asioita tosi paljon, eikä minusta tässä mitään patenttiratkaisua ole. Mulla takaisin muutto tyssäsi siihen, että olin ollut liian kauan poissa, eikä mikään ollut oikeastaan kotipuolessa ennallaan. Ihan kiva sinne on aina mennä, mutta jo kuukaudessa huomasin, että kaverit on muuttaneet/muuttuneet ja koko kylä on muuttunut, vaikka tietyt jutut olivatkin samaa.
Myöskin kannattaa miettiä, onko kotipuoleen muutto vain pakoa siitä tilanteesta jonka exä sulle järjesti ja haluaisit aloittaa "tyhjältä pöydältä"?
Mitä tulee lapsien pelkoon olla yötä äidillään, niin miltä luulet tuntuvan pienistä jotka lähetetään jonnekkin vieraaseen paikkaan (äidilleen)? se repii lasta aika tehokkaasti. On aika luonnollista pienten lasten pelätä outoja asioita, vai vihjasitko lasten pelolla johonkin muuhun (että äiti olisi jollain tavalla vaaraksi lapsilleen)?
jos oisit lasten äiti, kaikki käskisivät pakkaamaan muuttokuormaa heti.
Hyvää matkaa vaan. ;)
Renttu-isän takia ei kukaan suosittelisi jäämään. Äiti on edelleen niin kovin pyhä. Mutta joo, vaikea tilanne. Niin voi muuttaessasi kyllä käydä, ettei äiti tapaa lapsia sitäkään vähää. Onko se sitten hyvä vai huono...vaikea sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äiti olla äiti... kaikki pitää aloittaa alusta. Mua ehkä riipaisee tämä tarina sen vuoksi näin kovasti, että nykyinen mieheni oli menettää lapsensa aivan täysin eron jälkeen exän torpedoinnin takia. Exä yritti estää tapaamisia ja syyllisyyden tunnossaan (koska itse ei pystynyt olemaan avioliitossa tämän naisen kanssa) isä meinasi antaa periksi äidin yrityksille. On sydäntä riipivää katsoa, kuinka iso mies itkee lastensa vuoksi kun ei saa heitä tavata. Pitkän tauon jälkeen alkoivat tapaamiset silloin tällöin, mutta kyllä se sellaista "räpimistä" oli. Mies soitteli mulle kysyäkseen ruoanlaitto-ohjeita (en ollut silloin lasten elämässä, olimme vasta alkaneet tapailla) ja lastenhoito-ohjeita jne. Pikku hiljaa tapaamiset alkoivat sujua ja lapset luottaa isäänsä ettei isä olekaan täysin paha.
jos oisit lasten äiti, kaikki käskisivät pakkaamaan muuttokuormaa heti.
Hyvää matkaa vaan. ;)Renttu-isän takia ei kukaan suosittelisi jäämään. Äiti on edelleen niin kovin pyhä.
Omat kommenttini eivät puolusta ÄITIÄ, vaan sitä osapuolta joka on lähtenyt, tai paremminkin lasten oikeutta omaan toiseen vanhempaansa siitä huolimatta että vanhempi on lähtenyt (kas kun yleensä erossa jompi kumpi on lähtijä)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minulla on halua aloittaa uudelta puhtaalta pöydältä. Exsän lähtö aikanaan oli radikaali liike, mutta lasten takia en ole voinut vastata tähän haasteeseen, kun lapset ovat sitoneet minut kiinni kuin jonkun ötökän kasvitieteellisessä museossa.
Minun hyvinvointini ja onneni heijastuu kyllä lapsiin ja jos pystyn rakentamaan jotain "hyvää", niin lapsetkin saavat siitä osansa. Jotain muutosta kyllä kaipaan.
Ja on kyllä tullut mieleen, että sanon lapsille, että katsokaa, tässä on teille äiti. Ja täydestä menisi, luulen.
lähivanhempi ja lapset asuvat paikassa A joka on kaukana etävanhemman kotipaikasta B, että lapset matkustavat paikasta A paikkaan B tapaamaan etävanhempaa. Eikö se ennemmin mene niin, että etä matkustaa paikasta B paikkaan A lastensa takia. Tai voihan tapaamiset järjestää puolimatkaan paikkaan C.
Miksi "äiti" saa tehdä mitä lystää, mutta sinä et? Ei tässä mitään ongelmaa ole :) Siitä vaan!
Ja kyllä sä vielä mukavan naisen löydät, olet tosi hyvä isä ja hyvin onnistunut, vaikka vaimo otti ja lähti. Tsemppiä!
lähivanhempi ja lapset asuvat paikassa A joka on kaukana etävanhemman kotipaikasta B, että lapset matkustavat paikasta A paikkaan B tapaamaan etävanhempaa. Eikö se ennemmin mene niin, että etä matkustaa paikasta B paikkaan A lastensa takia. Tai voihan tapaamiset järjestää puolimatkaan paikkaan C.
mä esitän nyt ehkä vähän ikäviä kysymyksiä, mutta näiden kysymysten äärellä olen itse joutunut istumaan aika monta tuntia, eivätkä ne ole olleet ehkä niin kovinkaan miellyttäviä tunteja. Mutta kun sitä ei voi noin vain siirtyä elämässään seuraavaan vaiheeseen miettimättä niitä ikäviäkin juttuja.
1) Luuletko pääseväsi menneestä eroon muuttaessasi uuteen paikkaan? Lakkaavatko muistot piinaamasta? Häviääkö ex -vaimosi tuhkana tuuleen?
2) Meinaatko, että sinun onnesi korvaisi lasten menetyksen, siis elinympäristön ja kaiken tähänastisen elämän menetyksen?
3) Luuletko, että vaikka tarjoaisit lapsille uuden "oikean äidin", he eivät epäilisi asiaa missään vaiheessa ja alkaisi kysellä asioiden oikeaa laitaa jossain vaiheessa ja luuletko ettei se vaikuttaisi teidän väliseen suhteeseen myöhemmin.
(ja edelleenkin: mä en ole sun exäsi puolella...)
Miksi "äiti" saa tehdä mitä lystää, mutta sinä et? Ei tässä mitään ongelmaa ole :) Siitä vaan!
Ja kyllä sä vielä mukavan naisen löydät, olet tosi hyvä isä ja hyvin onnistunut, vaikka vaimo otti ja lähti. Tsemppiä!
no jaa, olipas kypsä kommentti! Minusta tässä on kyse siitä että ei isä eikä äiti voi tehdä "mitä lystää" sen jälkeen kun on lapsia tullut hankittua vaan vastuullinen äiti ja isä siis lapsen biologiset vanhemmat pyrkivät ottamaan huomioon myös lapsen parhaan.
Ja mikäli äiti on niin typerä, ettei ole osannut ajatella lasten parasta, olisi hyvä jos edes isä osaisi ajatella asiaa myös lasten kannalta eikä vaan pelkästään omaa itseään. Minusta aloittaja on fiksu ja haluaakin pohtia näitä asioita.
kuin kerroit, niin minusta voit hyvin tehdä muuttoasian kanssa niin kuin parhaaksi näet. Sitten, jos lapset olisivat koko ajan olleet joka toinen viikonloppu äidillään, olisin eri mieltä.
Jos joka tapauksessa aiot jossain vaiheessa muuttaa pohjoiseen, niin nyt on hyvä aika. Sitten, kun lapset ovat jo koulussa, on muutto heille paljon vaikeampi juttu.
Pidä kuitenkin huoli siitä, että lapset voivat joillain tavalla tavata myös äitiään tämän jälkeenkin. Vaikka äiti olisikin täysi roisto, niin lasten psyykkiselle hyvinvoinnille on kuitenkin erityisesti vanhempana tärkeää se, että heillä on yhteys äitiinsä.