Lue keskustelun säännöt.
Ex-vaimo vastustaa isin muuttoa lasten kanssa 800 kilometrin päähän…
25.05.2011 |
Suunnittelen palaavani takaisin pohjoiseen kotikonnuilleni täältä etelästä. Ex-vaimo nosti eilen metelin ja sanoi, että en voi tehdä niin, ”kun lapset tarvitsevat äitiään”.
Mutta velat painavat päälle, varsinkin, kun maksoin exsän ulos isosta omakotitalosta. Nyt isäni on pakko mennä jo vanhainkotiin ja hän myisi hienon omakotitalonsa sopuhintaan mulle (haluaa rakentamansa talon pysyvän suvussa). Sisarukseni kunnioittavat tätä isäni toivetta, joten homma onnistuisi.
Voin myydä taloni täällä etelässä ja saan isin talon+ostan uuden tila-auton ja meillä olisi velaton mies, jolla olisi joku tonni vielä sukan varressakin. Lisäksi on hieno kesämökki, josta ainoastaan minä olen kiinnostunut. Myös sen voisi saada perintönä sitä vastaan, että sisaruksilani on käyttöoikeus huvilaan. Jo vain, tämä mulle hyvin käy ja kuulostaa hyvältä. Lisäksi saisin töitä kyllä pohjoisestakin, olen sellaisessa ammatissa (parhaillaan haen).
Muutenkaan exsällä ei mielestäni ole mitään kanttia tulla sanomaan, että mitä voin tehdä tai sitten en. Vanhempi lapsista oli vielä vaipoissa ja nuorempi koliikkivauva, kun ex sai loistavan idean vähän ”muuttaa” elämäänsä”, kun ei ollut kiva. Nainenhan pitää joka hetki miettiä, olenko juuri tänään onnellinen ja ottaa ja lähteä, jos ei satu just silloin olemaan. Otti siis ja lähti toisen miehen mukaan. Pienet lapset jätti yksin mulle ja olin aluksi helisemässä niiden kanssa. Mutta minä pärjäsin, kuten aina ja lapset eivät ole enää niin pieniä, vanhempi menossa jo esikouluun syksyllä.
Olen nyt hyvän ajan vain käynyt töissä ja hoitanut lapsia ja jotenkin aattelen, että tarvitsisin oman hyvinvointini vuoksi muutosta elämääni. Ja en todella ole vakuuttunut, että ”lapset tarvitsevat äitiään”. Itse asiassa vasta tuossa viime vuodenvaihteessa äiti jotenkin on palannut lasten elämään. Saanut ihan vappaasti tavata lapsiaan ja lopputulemana on ollut kaksi kertaa viikossa hakenut tarhasta lapset ja siitä kolmen tunnin päästä palauttanut lapset kotiin. =6 tuntia per viikko.
Eikä varhaisen vuorovaikutuksen puutetta lapsiin voi enää korvata yhtään mitenkään, äidin onnen aika äitinä on mennyt ohi. Juna meni jo, nyt on liian myöhäistä…
Vai mitä mieltä olette?
yh-isi
Kommentit (66)
noin yksioikoisesti, että muuta. Ennen koulunalkua on paras hetki.
Esitän samaa kritiikkiä kuin muutkin siitä uimahallikeikasta. Olisi melkein ollut parempi, että olisit jäänyt uimahallin ulkopuolelle odottamaan kuin mennyt esittelemään "isän taitojasi". Et aidosti antanut äidille mahdollisuutta, tilanne oli hänelle tosi vaikea.
Olen itse äitipuoli. Mieheni exä lähti myös toisen mukaan ja oli kaikkine mielenterveysongelmineen vähintään yhtä tuulella käyvä kuin exäsi. Mieheni huolehti lapsista, äiti tuli kuvioihin takaisin hitaasti. Kun minä tulin mukaan, lapset asuivat meillä, mutta tapasivat jo säännöllisesti äitiään. Myöhemmin äiti sai oikeusteitse (ja sos.toimen lausuntoa vastaan) lapset itselleen. Nykyisin vanhin asuu jo omillaan ja nuorempi muutti meille valtaisan shown jälkeen. Ylläri pylläri äiti ei ollut muuttunut vastuuntuntoiseksi, tasapainoiseksi aikuiseksi vaan elämä siinä uusperheessä oli todella vaikeaa. Ja VIIMEIN sos.toimi antoi päätöksen, että nyt lapsi asuu meillä eikä tarvitse äidille luovuttaa. Myöhemmät mahdolliset tapaamiset (jos äiti niitä haluaa) ovat suuri kys.merkki. Äiti ei ole vain "rehellisen hullu" vaan on myös hyvin manipuloiva ja sai lapset hoivaamaan itseään, vaikka toisaalta kohteli heitä karmaisevasti. Ja turha varmaan sanoakaan, että ulospäin äiti on ihan tavis ja taitava puhumaan.
Oma tarinani vain siksi, että jos exäsi ennen oli kovin häilyvä, ei voi olettaa, että tämä nykyinen muutos on pysyvä. Jos hän joskus taas päättää juosta pois, sinua harmittaa talon menetys ja lapsiakin varmaan harmittaa :(
Mutta silti kukaan ei korvaa äitiä. Olen itse tytärpuoleni äitihahmo nyt, mutta en silti äiti. Tärkeämpää kuin tittelit on olla välittävä aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kyllä minä olen katkera exsälle. Olen katkera siitä, miten hän on kohdellut ja kohtelee lapsia. Aina uudestaan ja uudestaan jaksan loukkaantua lasten puolesta. Kummatkin täyttivät vuosia tässä kuussa. Parhaillaan olen vittuuntunut siitä, että äiti osti lapsilleen parin euron synttärilahjat. Sen sijaan itselle oli laitattanut jatkohiukset, jotka erehdyttäväisti näyttivät Sinimopilta. Tekokynnet ja ripset. On uusi mies ja rikas mies, rahaa lähti hakemaan. Mutta ei voi lapsillensa ostaa edes kunnon synttärilahjaa. Alun perin lupasi pitää toisella lapsista synttärit. No, jäi pitämättä, kun ”ei ollut rahaa”.
Lapsi sai anaflylaktisen shokin. Isi kiidätti tukehtumisvaarassa olevan lapsen sairaalaan polille. Äiti tuli perästä. Äidillä oli huoli. Äitiä huolestutti se, että hän olisi aivan YKSIN joutunut hoitamaan vanhempaa lasta kotona. Niinpä hän kovalla kiireellä toi lapsen isälleen sairaalan polille. Äiti ei kysynyt, että miten vauva voi. Tässä vaiheessa sekä isä että paikalla ollut lääkäri olivat kovasti huolissaan vauvan hyvinvoinnista (isä itkua vääntäen), koska oli olemassa riski, että vauvan aivot olisivat vaurioituneet hapenpuutteesta. Niinpä lääkärikin katsoi hämmänstyneenä äiti ja kysyi vähän ykskantaan, että onko äidillä parempaa tekemistä, että eikö voisi hoitaa lasta ihan itse? Vauva menee lastenosastolle ja sinne ei mielellään oteta muita lapsia. Siellä vauva nukkuikin yönsä isän rinnan päällä.
Että mun mielestä ei ole aivan taivahan ihme, jos on katkera lasten puolesta, koska mulle ne on tärkeimmät asiat maailmassa.
Jos kirjoituksesi on totta ja sulla on varaa palkkaa asianajaja hoitamaan koko prosessi. Lapset äkkiää kauas pois lelukauppiaan luota!
Eiköhän sun ensisijainen tehtävä ole olla vastuullinen aikuinen ja suojella lapsiasi. Exähän voi vaikka myydä ne leluiksi muille!
Kyllä lapset sit ilmaisee jos haluaa lähempää suhdetta exään.
yhteyttä perheneuvolaan ja lastenvalvojalle. Viesteistäsi saa sen vaikutelman ettet ole vielä lähellekkään selvinnyt erosta. Vaikuttaisi että lähtisit pohjoiseen karkuun ja helpottaaksesi oloasia, etkä ole tuonut esille miten lasten elämä paranisi muuton myötä.
Ensisijaisesti kannattaisi pohtia pystyttekö kasvattamaan lapsenne exän kanssa yhteistyönä, asutte sitten etelässä tai pohjoisessa. Uskoisin että tarvitsette ammatti-ihmistä auttamaan teitä asian selvittämisessä.
Eiköhän tuollainen matka hoideta lentokoneella?! Blue1 lentää halvemmalla kuin junamatkat.
Sympatiat isälle, muuta ihmeessä lähelle tukiverkkoja, jos on hyvä tilaisuus. Lapset voivat mennä uudella paikkakunnalla kouluun ja saat itsekin aloittaa uuden elämän. Go for it!
Etäisyyttäkö oli sitten 800 km myös teidän tapauksessanne? Kyllähän lapsen koko viikonloppu menee junassa istuen, jos tuollaisia matkoja alkaa kulkea. Ei lapsen kannaltakaan mikään ihan helpoin ratkaisu ole laittaa reissaamaan joka viikonloppu puoleksi vuorokaudeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lähivanhempi ja lapset asuvat paikassa A joka on kaukana etävanhemman kotipaikasta B, että lapset matkustavat paikasta A paikkaan B tapaamaan etävanhempaa. Eikö se ennemmin mene niin, että etä matkustaa paikasta B paikkaan A lastensa takia. Tai voihan tapaamiset järjestää puolimatkaan paikkaan C.
Samaa mieltä. Eräs tuttavaperheeni tekee niin, että äiti asuu lasten kanssa perheen kodissa, ja (etä)isä tulee tapaamisaikataulun mukaisesti heidän luokseen asumaan. Näinä viikonloppuina äiti järjestää itselleen usein muuta menoa. Näyttää toimivan hyvin - molempien osapuolten päähuolenaihe erossa oli säilyttää lasten elämä niin normaalina kuin mahdollista.
Kävisikö tällainen järjestely teille?
Ihan vaan sivuhuomiona, että antaa perspektiiviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän tuollainen matka hoideta lentokoneella?! Blue1 lentää halvemmalla kuin junamatkat.
Sympatiat isälle, muuta ihmeessä lähelle tukiverkkoja, jos on hyvä tilaisuus. Lapset voivat mennä uudella paikkakunnalla kouluun ja saat itsekin aloittaa uuden elämän. Go for it!
Etäisyyttäkö oli sitten 800 km myös teidän tapauksessanne? Kyllähän lapsen koko viikonloppu menee junassa istuen, jos tuollaisia matkoja alkaa kulkea. Ei lapsen kannaltakaan mikään ihan helpoin ratkaisu ole laittaa reissaamaan joka viikonloppu puoleksi vuorokaudeksi.
vaikuttaa että olet vihdoin saanut jonkun tekosyyn karkottaa entinen puoliso elämästäsi. Siis sinun elämästäsi. En huomannut missään viestissä muuta kuin itsekkäitä syitä muuttamiseen ja katkeruus paistaa voimakkaasti läpi. Tuntuu että juuri exän aiheuttama sinun nolaamisesi onkin ensisijainen syy pakoon. Lasten kannalta ei kovin hyviä syitä yksiselitteisesti ole. Toisen vanhemman mahdollinen tulevaisuudessa siintävä onni ei oikein käy kunnon perusteeksi kun kukaan ei tulevaisuudesta voi oikeasti tietää.
Kukaan muu ei voi olla lapsillesi äiti kuin se oikea, äitipuoli kyllä mutta se ei ole sama. Mielestäni on jotenkin kieroutunutta että haluat uuden naisystäväsi olevan lastesi uusi äiti. Tässäkin paistaa läpi sama katkeruus ja kostamisen halu exää kohtaan. Jos äiti haluaa lähentyä lastensa kanssa, on sinun annettava siihen mahdollisuus ja auttaa siinä. Sinä teet sen lastesi takia eikä kyse ole muusta. Oman isyytesi erinomaisuuden korostaminen on vain haitallista. Tuntuu että hiukan myös haluaisit lastesi kääntyvän äitiään vastaan. Jos uusi naisystäväsi todella haluaa sitoutua äitipuolen rooliin niin kyllä hän muuttaa luoksesi vaikka heti, siihen ei muuttoa kauas tarvitse. Vai eikö naisystäväsi siihen suostu? Pitääkö sinun siis valita lasten parhaan ja naisystävän väliltä? Millainen nainen vaatisi sellaista?
Uskomattomin kommentti oli tuo maidon tuleminen. Aluksi pidin sinua ensimmäisen viestisi perusteella fiksuna mutta sitten tajusin että aika typerä ja lapsellinen olet sinäkin joten siksi halusin antaa tällaisen vastakommentin. Me emme kuitenkaan ole kuulleet kuin toisen osapuolen tässä jutussa ja se osapuoli vaikuttaa olevan estynyt näkemään kunnolla katkeruuden ja kostonhimon takia.
En ymmärrä exäsi käytöstä mitenkään mutta lapsillasi on oikeus äitiinsä, vaikka kuinka huono olisikin. Pienten lasten matkustelu ei ole järkevää ja silloinhan lapset juuri joutuisivat olemaan yötä äidillään. Myöskään äidin tuleminen luoksenne ja tapaamiset jossain hotelleissa eivät minusta ole oikein sopivia tässä tilanteessa.
Mieti tarkasti mihin päätöksesi perustuu koska tuskin haluat lastesi katkeroituvan isälleen kun vanhempana tajuavat paremmin tilanteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta olen silti sitä mieltä että lasten parasta lienee muuttaa paikkaan jossa isän on hyvä olla ja sukua lähellä (mihin huhha1 tarttui oudosti, kuin se olisi vain isän suku eikä lasten... Mitä?...)
Tietenkin lasten kanssa yksin jätetyn vanhemman pitäisi täydellisyysoppaiden mukaan unohtaa täysin oma loukkauksensa ja heittäytyä pyytteettömästi tukemaan lasten ja etävanhemman välejä. Vaan kuinkas monen oletatte pystyvän siihen? Uuden puolison perään lähtenyttä exää kohtaan on todella paljon että ovat esim menneet yhdessä uimaan. Moniko vauvan kanssa jätetty äiti pystyisi siihen? Ja miten ap vertaa itseään ja äitiä uimahallissa, ex teki niin rumasti että minusta ap:n tahto ajatella itsensä vanhempana täysin onnistuneeksi on vain inhimillistä. Silti hän vei lapset sinne, leikki perhettä naisen kanssa joka hylkäsi heidät. Kääntäkää sukupuoliroolit ja jätettyä kehuttaisiin miten vahva nainen tämä on.
AP:n kannattaisi itsekseen vakavasti pohtia voiko hänen asenteensa äitiä kohtaan olla yksi syy miksi äiti ei osaa olla seurassanne ja miksi lapset sanovat että äidillä on paha olla. Voisiko äidin ja lasten yhteinen uimareissu olla mukavampi jos sinä et olisi lainkaan paikalla. Loistamassa sinä turvana ja saamassa äitiä empimään lähelle tuloa.
Mutta muutosta, minusta sinun kannattaa tarttua tilaisuuteen ja etsiä perheeseenne mahdollisimman hyvä olo. Jollei muuten, niin irtiotto exän kanssa eletystä kodista voisi saada sinutkin paremmin rauhaan ja hyväksymään asiat menneiksi. (Ajaisiko uusi talo jostain lähempää saman asian vai kaipaatko nimenomaan kotiseudulle?)
Sinulla olisi siellä mökki? Voisiko tapaamiset hoitaa niin että äiti matkustaisi lasten luo (maksaisitte kulut puoliksi) ja äiti ja lapset viettäisivät esim viikonlopun sukunne mökillä? Tällöin pienten lasten ei olisi matkustettava, ei matkakuluja saattajasta ja lapset saisivat olla rauhassa äitinsä kanssa heille tutussa ympäristössä mutta ilman sinua jolloin äidinkin olisi ehkä helpompaa olla?
N25
Mitenköhän tarina kehittyy? Tuon hengenvaarallisen sairaalakeikan jälkeen varmaan mehukkaampaa on enää se, että äiti uhkaa tappaa lapsensa.
Ja tämä sama kirjoittaja ei ole muuten ensikertaa asialla. Eikö kukaan muu muista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitenköhän tarina kehittyy? Tuon hengenvaarallisen sairaalakeikan jälkeen varmaan mehukkaampaa on enää se, että äiti uhkaa tappaa lapsensa.
Ja tämä sama kirjoittaja ei ole muuten ensikertaa asialla. Eikö kukaan muu muista?
Mutta minusta tuon sairaalakeikan kirjoittaminne vasta myöhemmin on ihan ymmärrettävää. Tai että paljasti vasta myöhemmin etelässä olevat aikuiset lapsensa. AP antoi ensin epämääräisemmät tiedot kun kysyi pohtimaansa asiaa. Kun häntä vastaan hyökättiin alkoi tilanteen puolustaminen ja selittäminen. Kaikki selitys tekee heitä kuitenkin tuttavapiirille tunnistettavammaksi joten ihan ymmärrettävää että päätti aluksi jättää kertomatta asioita.
Sitä en tiedä onko provo vai ei. Mutta se ei tee provoksi että paljastaa tilanteesta lisää vasta kun saa hyökkäyksen. (minua häiritsi varmaan eniten se että ap taisi sanoa isinsä myyvän talon. Puhuuko aikuinen mies omasta isästään isinä? Vai muistakohan nyt väärin miten siinä luki)
Jos ap voi pahoin nykyisessä asuinpaikassa ja uskoo elämän olevan kaikin puolin tasapainoisempaa ja onnellisempaa kotiseudulle palatessa niin heidän on muutettava.
Lapset eivät ole edes koulussa, he sopeutuvat uuteen paikkaan. Heille on nyt tärkeintä että vanhemman voimat riittävät. Ja vanhemman velvollisuus on tehdä kaikkensa jaksaakseen. Jos se ap:n tapauksessa tarkoittaa muuttoa suvun luo niin sitten niin.
Onnea elämään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos äidin kiinnostuksen taso on tuota luokkaa, niin antaa palaa vaan. Äiti joka laittaa oman napansa pienten lasten eteen, ei ole mikään menetys. T.Äiti
Vaikea tilanne sinulla. Varmasti teet kaikkesi lastesi hyvinvoinnin eteen ja muutto olisi perheellesi varmaan hyvä vaihtoehto, mutta olisiko kuitekin mahdollista ajatella, että yrittäisit saada ex-vaimoasi paremmin tulemaan toimeen lastenne kanssa? Lasten vuoksi olisi sääli, jos yhteys toiseen vanhempaan kuihtuu.
Entä miten näiden jo aikuisten lastesi ja pienten sisarusten väliset suhteet, miten niiden kävisi, jos nyt tulevat hyvin toimeen. Jos muutatte kauas, myös he näkisivät ilmeisesti toisiaan paljon harvemmin. Ja itsekin olisit kaukana vanhemmista lapsistasi. Eikö se mietitytä? Jos pienet lapsesi nyt joutuvat eroon isommista, heidän hyvät välit voivat kadota, koska pienet ovat niin pieniä. Paljonko heillä on muuten ikää nyt?
Vaikka isäsi talo onkin nyt myynnissä, niin älä sen vuoksi tee hätiköityjä päätöksiä. Onko myyntiä mahdollista yhtään venyttää, jotta saatte asiat pohdittua varmasti kaikilta kannoilta hyvin?
Mielestäni muutto ap:n kotiseudulle ei tarvitse sen kummempia perusteluita, kuin hän on jo esittänyt. Muutto voi ihan oikeasti tehdä hyvää koko perheelle (johon äiti ei selvästikään kuulu omasta tahdostaan). Nyt on hyvä aika muuttaa, on edullinen kotitalo myynnissä tutussa kaupungissa, jossa tukiverkkojakin löytyy, halvemmat kustannukset kuin pk-seudulla ja jos vielä työtä löytyy, niin ei mitään ongelmaa. Ilmeisesti myös yh-isä on löytänyt naisystävän samalta seudulta, joten mikäs sen järkevämpää kuin muuttaa? Ei kenenkään tarvitse lusia jossain kalliissa kaupungissa, jonne ei ole siteitä, sen kauempaa kuin miltä tuntuu.
Ja lapset eivät yleisesti ottaen traumatisoidu muutosta lähivanhempansa kanssa, siitä voin mennä takuuseen. Eiköhän ne lasten syvimmät traumat ole ihan tämän "äidin" toimesta jo syntyneet. "Äiti" on tehnyt valintansa perhe-elämän suhteen, nyt on isän aika tehdä omat ratkaisunsa. Ja isän on lupa olla myös itsekäs, sillä onnellinen lähivanhempi on lapsille aina parempi vaihtoehto.
Ei tuollaista puolivillaista "äitiyttä" tarvitse tukea sen enempää, kuin mihin tämä "äiti" itse pystyy. Kyllä lapset aivan varmasti tulevat kuulemaan, millä tavoin "äiti" hylkäsi lapsensa ja kuinka välinpitämätön hän on ollut lapsia kohtaan. Mitä tuollaista sen enempää tukemaan, jos ei rouvaa ole juuri kiinnostanut tähänkään asti. "äiti" voi sitten itse pohtia, miten aikoo lasten tapaamiset järjestää. Ehkä hän saa uudelta heilaltaan matkarahat...
Tsemppiä ap ja onnea maisemanvaihdokseen!!
Jos äitiä ei lapset ole aikaisemmin kovasti kiinnostuneet en kovin paljon kuuntelisi hänen mielipiteitään. Ilman muuta saat muutta lasten kanssa minne haluatte. Tapaamissopimus menee varmaan uusiksi ja teidän tulee sopia miten matkakulut jaetaan. Lapsille muutto on aina haasteellista, mutta tasapainoisessa perheessä se ei ole ongelma.
Mutta jos välimatka on noin pitkä, niin äiti ei varmastikaan näe lapsia entisenkään vertaa. Kannattaa miettiä tarkkaa mikä on lasten paras. Äiti on heille tärkeä halusit sitä tai et. On kaikkien etu, että lapsilla säilyy side myös toiseen vanhempaan. Hankala paikka.
ota huomioon, että osa maistraateista haluaa molempien vanhempien suostumuksen lasten muuttoon. joten jos äiti on muuttoa vastaan, niin niin menee oikeustaisteluksi.