Ex-vaimo vastustaa isin muuttoa lasten kanssa 800 kilometrin päähän…

Olen kyllä yrittänyt tukea äitiä hänen suhteessaan lapsiin. Käymme paljon uimahallissa lasten kaa ja tossa toissapäivänä myös äiti tuli sinne mukaan. Mutta toivottoman oloista puuhaa se on. Mun ja lasten suhde on niin tiivis, että ei siihen väliin kukaan enää oikein mahdu. Minä voin mennä lasten kanssa syvään veteen uimaan ja toimia ”lentotukialuksena”, jolloin lapset minusta tukea hakien pyristelevät siinä vieressä, vaikka eivät osaa edes uida kunnolla. Homma on niin rutinoitunutta, varmaotteista ja tiivistä, että kyllä tädit sitä siellä uimahallissa tuijottelivat. Äiti kyllä yritti ottaa kontaktia lapsiinsa ihan kiitettävästi. Tuli jopa sanomaan, että antakaa isin olla siinä rauhassa ja tulkaa hänen kanssaan. Koetti herättää lastenaltaassa lasten huomiota nostelemalla vesileluja esille jne. Kyllä se parhaansa yritti, ei voi sanoa. Mutta äiti ei tiedä mustekalasta, joka isän hahmossa metsästää riemusta kiljuvia lapsia. Äiti ei tiedä leikkejä, ei rutiineita, ei vakiintuneita vuorovaikutustapoja, jotka vuosien saatossa ovat muodostuneet lasten ja isän välille. Ja äidin sylin ei lohduta… Niinpä lapset eivät kiinnittäneet mitään huomiota äitiinsä ja kiukkuisesti torjuivat lähentymisyritykset. Ja selvästi lasten asenne osui ja upposi äitiin, näytti masentuneelta, alistuneelta, siten lopuksi. Äiti haluaisi kyllä korjata tekemiään virheitä, mutta kyvyt, taidot ja ehkä sitten se halukin puuttuu. Näet pitäisi pystyä laittamaan lapset etusijalle, ainakin pienet, mutta muut asiat ovat aina menneet lasten edelle. En yhtään epäile sitä, että äiti ei rakastaisi lapsiaan. Mutta pelkkä rakkaus on tyhjä sana. Pitää olla kyky ja tahto ja halu.

Aiemmin olin ajatuksissani sinun puolellasi. Tämän jälkeen sympatiaa saa myös äiti. Ei se että sinä pyysit äidin mukaan uimahalliin ole vielä äidin ja lasten välisten suhteiden tukemista.

Päin vastoin. Otit äidin mukaan, mutta silti osoitit lapsillesi, että hän on ulkopuolinen. Varmasti äiti näytti masentuneelta ja alistuneelta. Luultavasti ei vain näyttänyt, vaan tunsikin näin.

Jos aidosti pyritään ajattelemaan lasten parasta, ei vain anneta äidin tulla mukaan. Hänet otetaan mukaan uimahalliin ja mukaan yhteisiin leikkeihin. Sinulla lähivanhempana on tästä suuri vastuu.

Olet muuten taitanut kirjoitella tänne ennekin? Tarinassasi on niin paljon tuttua. Nuo kommentit isän ja lapsien tiiviistä väleistä, joihin äiti ei mahdu olen kuullut enenkin hyvin samanlaisen tarinan yhteydessä täällä.

Ota se äiti aidosti mukaan sinun ja lasten väleihin. Ja anna äidille tilaa muokata omat juttunsa lasten kanssa. Se mustekala uimahallissa voi siirtyä syrjemmälle silloin, kun äitiä ja lapsia pyritään lähentämään toisiinsa.

1) Luuletko pääseväsi menneestä eroon muuttaessasi uuteen paikkaan?



Juu. Tavallaan varmasti, exsän touhut nolasi minut aivan totaalisesti aikanaan ja eipä olisi kovin paljon immeisiä siellä näistä juoruamssa.



Häviääkö ex -vaimosi tuhkana tuuleen?



Kaikki unohtuu ajan kaa...





2) Minulla on kuitenkin sukua siellä mihin olen muuttamassa. Voisin saada ilmaista lastenhoitoapua, täällä ei ole kukaan ollut auttamassa. On tuttu ympäristö lapsille, toki käymme siellä jo nytkin säännöllisesti.



3) Luuletko, että vaikka tarjoaisit lapsille uuden "oikean äidin", he eivät epäilisi asiaa missään vaiheessa



Avioerossa erotetaaan yhtäkkiä vanhemmuus ja parisuhde, vain toinen näistä päättyy.



Äitiydenkin voi spilata, on biologinen äitiys, joka oikeastaan päättyy siihen synnytykseen. Sitten on sosiaalinen äitiys, joka PITÄÄ LUNASTAA. Se on kuin suurilla johtajilla se OPTIO, mutta optio pitää lunastaa. Muuten se jää tyhjäksi. Exsän kohdalla sosiaalinen on täysin lunastamatta. Ja oman kokemuksen nojalla tähän äitiys-myyttiin liitetään sellaista "biologista" vivahdetta, johon ei ole mitään aihetta.



Exsältä ei edes tullut kunnolla maitoa, joten sekin homma tyssäsi siihe ja siihen, että antoi isän valvoa yöt ja juottaa pullosta.



Mulla on puolestaan tiettyjä etuja, esim. raakaa voimaa niin, että pystyn kantamaan lapsia ihman mitenkä vain. Ja ai niin: äideillä ei ole parransänkeä, johon on kiva raaputtaa kutiavia kohtia ihosta...

ku tuota ed. viestiä katsoo, niin täytyy todeta että sääliksi käy kyllä sitä uuttakin naista. Ei sekään taida pidemmän päälle teidän väliin mahtua, liekö viereenkään. Veikkaisin että vaikeuksia tulee oleen aloittajalla uudessa kotipaikassakin uuden naisen kera tai sitä ilman.

tuota sitä ed. viestiä

En jaksanut lukea kuin alun viestit, mutta pakko sanoa et ei ole sellaista lasta joka ei käsrisi siitä ettei äiti ole hänen lähellään. Kun vanhempien edut on ristiriidassa lasten etu saadaan aina näyttämään ihan miltä halutaan. Ja siitä tässäkin on kyse. Lasten kärsivät paljonpaljon paljon, jos kumpi tahansa vanhemmista on kaukana. Paljon junassa matkustavana näen usein, varsinkin juhlapyhien lähestyessä näitä kaukomatkailijalapsia ja sydämeni särkyy joka kerta. Siinä on jotain niin väärin, ne lapset ovat niin heittopusseja- aikuiset elävät juurevasti tahoillaan; lapset vilkuttaa ja juna lähtee, isommat motkottaa pienemmille ja KANTAVAT VASTUUTA vaikka ikää olis 7v, lapset yrittävät keksiä tekemistä ja sopeutua. Mutta tunnelma on surullinen, riipivä. tätä eivät vanhemmat näe.

On ymärrettävää että ap haluaa muuttaa, mutta on aivan hirveää jos äiti on 800kilometrin päässä. eikö ole mitään muuta vaihtoehtoa??? Vaikka sun mielestä äidin äitiys olisi mitä, se on lapsille korvaamatonta ja sen puute traumatisoi heitä pitkälle aikuisuuteen. Vaikka olisit kuinka erinomainen- se ei korvaa milliäkään ÄIDISTÄ.

vaan korkea aika sun ruveta parantamaan välejänne ja tukea kaikin mahdollisin tavoin äidin suhdetta lapsiin, samaa täällä odotetaan aina äideiltä.

lapset ovat vieläkin ihan pieniä, tarvitsevat varmasti äitiään- kuule vielä aikuisenakin... ja korjata voi vielä melkein kaiken. se on vaikeaa jos et sinä ole sille mytämielinen. Aivan törkeä ajatus, että ottaisit lapset ja pakenisit kauas. lapset kärsivät !!!!!