Lue keskustelun säännöt.
Meidän seiskaluokkalainen lyönyt tänä keväänä koulunsa ihan läskiksi. Tukea kaivataan...
24.05.2011 |
Tytön ka oli vielä helmikuussa (meillä siis jaksomuotoinen koulu) 9. Nyt on kevereita vaihtunut ja pojatkin alkaneet kiinnostaa. Todistuksen ka tulee putoamaan kokeiden mukaan ja huonosti menneiden pistareiden mukaan kasin pintaan. Tuollainen todistus on tytölle todella huono, koska ennen kasi oli kauhistus hänelle eikä niitä todistuksessa ollutkaan. Tytön järjessä ei ole vikaa, mitä nyt murrosikä tällä hetkellä päätä viiraa. On siis lahjakas kielissä ja matikassa yms. aineissa. Lohdullista nyt on, että tyttöä itseäänkin on alkanut harmittamaan nämä hiljan tulleet surkeat numerot. On it oikeasti pahoillaan. Huomaa itsekin, että vaihtuneet kaverit ja keskittymiskyvyn puute näkyy nyt koulussa. Lisäksi tuntuu, että alkaa muutoinkin rauhoittumaan. Jotenkin yritän ajatelle, että hyvä, että tämä murroiän kapina tuli nyt eikä myöhemmin. Vielä ehtii asioita korjaamaan eikä mitään ole menetetty. Lohduttaa se, että nuo lielet ja matikka ovat vahvoja. Reaalit ovat nyt tippuneet, koska ei ole niihin jaksanut lukea ja tunnilla on kiinnostanut muut asiat kuin opetus...:( Maantiedostakin saa kutosen...tuo on onneksi ainoa kutonen, mutta ihan liikaa sekin...ja joku seiskakin on tulossa. Miden tukea ja kokemuksia nyt kovin kaipaisin...Lisäksi tyttö harrastaa vaativaa kilpaurheilua, jonka jatkoa pitää ensi syksynä miettiä, jos koulumenestys ei nouse.
Kommentit (44)
meinasi hän mennä minun kiusakseni amikseen ... teinit nyt voivat tehdä juuri noin ajattelematta kunnolla asiaa.
Ei siinä mitään, jos on selvät sävelet tulevaisuuden suhteen ja haluaa jotain tiettyä. Mutta kun tyttö ei edes tiennyt mitä haluaa.
Onneksi myös erös sukulainen joka on "siisti" tytön mielestä eli cool rokkari suomensi vähän asioita. esim se, että amiksesta valmistut 18 vuotaana ja sen jälkeen alkaa tytöt ja tosiaankin vain 4 viikon kesäloma ja 1 viikon talviloma. Ei juuri muuta.
Jos opiskelet pitempää, saat viettää mukavaa opiskelijaelämää ja saat lisäaikaa sen miettimiseen, mitä haluaa tehdä isona
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienen huomautuksen laitan tuosta, että miksi tähdätä kohti 9:n keskiarvoa eikä tyytyä esim. kasiin, koska silläkin päästään lukioon.
Tällä on merkitystä ainakin, jos tahtoo ns. "eliittilukioon" joissa sisäänpääsyrajat ovat jo yli yhdeksän. Kokemukseni mukaan lahjakas oppilas saa sellaisessa koulussa hyvän oppimisympäristön ja kaltaistensa joukossa on hyvä ponnistella yliopisto-opintoihin.
Lisäksi suuntaus tuntuu olevan se, että yliopistot poistavat pääsykokeita, eli todistuksen keskiarvolla alkaa ola merkitystä yhä enemmän. Näin ollen paine saada hyviä keskiarvoja siirtyy yhä nuorempiin. Tästä on ollut uutisointia TV:ssä ainakin. (valmennuskurssien yhteydessä)
Kaikkien ei tarvitse olla akateemisia eikä yli yhdeksikön oppilaita, mutta mielestäni jossakin murrosiän vaiheessa tarvitaan aikuisen ohjaksia ja kannustusta, että lukupäätään ei heittäisi hukkaan. On ihan silkkaa tuhlausta antaa numeroiden laskea ja pysyä pari pykälää alempana kuin mihin olisi kykyjä. Hyvällä keskiarvolla voi aina valita vaikka "matalammankin koulutuksen", se kannattaa muistaa. Huonoilla arvosanoilla on vaikea/ mahdoton kivuta vaativampiin koulutuksiin, jos mieli yhtäkkiä hinkuisikin sellaista.
Käytännössä tämä on meillä tarkoittanut erityistä kannustusta reilun vuoden verran keskellä yläastetta, sitten on jaksettu innostua uudelleen.
1 poika päätti kovalla keskiarvolla lähteä suorittamaan kaksoistutkintoa. Lukio tippui pois, ammattiin valmistuu vuoden päästä. Hänellä oli valinnan mahdollisuus ihan mihin vain ja näin se polku löytyi.
1 poika hakeutuu suoraan ammattikouluun. Hän tietää minkä ammatin haluaa.
1 lähti "huippulukioon" ja pärjää siellä hienosti, tähtää yliopistoon
1 aloittaa ysiluokan syksyllä, väsymys on jäämässä taakse. Hän on menossa joka tapauksessa lukioon (miettii jo ainepainotuksia), mahdollisesti kiinnostaa yliopisto.
En kokenut koskaan nuorena vanhempien osuutta kiusallisena vaan kannustavana. He olivat kiinnostuneita koulustani ja se tuntui kivalta. Omat lapseni ovat sanoneet samaa: tuntuu kivalta kun joku kysyy joka päivä miten koulussa meni! Kokeisiin tenttaamisen tarve on loppunut seiskan aikana.
Kyllä siis kannustan kannustamaan. Ei sitä tarvitse tulkita verenmaku suussa preppaamiseksi ja vanhempien oman kunnianhimon tyydyttämiseksi vaan välittämiseksi. Ja ylpeäkin saa olla, kun onnistumisia tulee!
Pienen huomautuksen laitan tuosta, että miksi tähdätä kohti 9:n keskiarvoa eikä tyytyä esim. kasiin, koska silläkin päästään lukioon. Tällä on merkitystä ainakin, jos tahtoo ns. "eliittilukioon" joissa sisäänpääsyrajat ovat jo yli yhdeksän. Kokemukseni mukaan lahjakas oppilas saa sellaisessa koulussa hyvän oppimisympäristön ja kaltaistensa joukossa on hyvä ponnistella yliopisto-opintoihin. Lisäksi suuntaus tuntuu olevan se, että yliopistot poistavat pääsykokeita, eli todistuksen keskiarvolla alkaa ola merkitystä yhä enemmän. Näin ollen paine saada hyviä keskiarvoja siirtyy yhä nuorempiin. Tästä on ollut uutisointia TV:ssä ainakin. (valmennuskurssien yhteydessä) Kaikkien ei tarvitse olla akateemisia eikä yli yhdeksikön oppilaita, mutta mielestäni jossakin murrosiän vaiheessa tarvitaan aikuisen ohjaksia ja kannustusta, että lukupäätään ei heittäisi hukkaan. On ihan silkkaa tuhlausta antaa numeroiden laskea ja pysyä pari pykälää alempana kuin mihin olisi kykyjä. Hyvällä keskiarvolla voi aina valita vaikka "matalammankin koulutuksen", se kannattaa muistaa. Huonoilla arvosanoilla on vaikea/ mahdoton kivuta vaativampiin koulutuksiin, jos mieli yhtäkkiä hinkuisikin sellaista. Käytännössä tämä on meillä tarkoittanut erityistä kannustusta reilun vuoden verran keskellä yläastetta, sitten on jaksettu innostua uudelleen. 1 poika päätti kovalla keskiarvolla lähteä suorittamaan kaksoistutkintoa. Lukio tippui pois, ammattiin valmistuu vuoden päästä. Hänellä oli valinnan mahdollisuus ihan mihin vain ja näin se polku löytyi. 1 poika hakeutuu suoraan ammattikouluun. Hän tietää minkä ammatin haluaa. 1 lähti "huippulukioon" ja pärjää siellä hienosti, tähtää yliopistoon 1 aloittaa ysiluokan syksyllä, väsymys on jäämässä taakse. Hän on menossa joka tapauksessa lukioon (miettii jo ainepainotuksia), mahdollisesti kiinnostaa yliopisto. En kokenut koskaan nuorena vanhempien osuutta kiusallisena vaan kannustavana. He olivat kiinnostuneita koulustani ja se tuntui kivalta. Omat lapseni ovat sanoneet samaa: tuntuu kivalta kun joku kysyy joka päivä miten koulussa meni! Kokeisiin tenttaamisen tarve on loppunut seiskan aikana. Kyllä siis kannustan kannustamaan. Ei sitä tarvitse tulkita verenmaku suussa preppaamiseksi ja vanhempien oman kunnianhimon tyydyttämiseksi vaan välittämiseksi. Ja ylpeäkin saa olla, kun onnistumisia tulee!
ap ei kertonut mistä kaupungista on.. Eipä taida kovinkaan monta lukiota olla suomessa missä olisi yli 9:n keskiarvoraja. Esim oulussa korkein raja on lyseoon ja se oli viime vuonna 8.4.
Kasin keskiarvolla pääsee ihan varmaan hyvään lukioon... ja jos tytöllä on lukupäätä, sen kun loistaa sitten lukiossa. Peruskoulun todistuksella ei ole loppujen lopuksi juurikaan merkitystä
Onkohan lapsi päässyt helpolla kokeissa aiemmin lukematta? Ja nyt pitäisi alkaa näkemään vaivaakin?
Lukekaa yhdessä kokeisiin. Se on vähän niin kuin lenkille lähtökin, tietää että pitäisi lähteä mutta ei huvita. Kun on kaveri ja sovittu aika niin se on mukavampaa. Minulla on kolme lasta joista vanhin ysillä. Luen kaikkiin lukuaineisiin ja kieliin yhdessä heidän kanssaan koetta edeltävänä päivänä. Aikaa varataan 2 tuntia, mutta monesti ollaan jo tunnissa valmiita. Vaatiihan se minulta paljon kun kokeita on välillä tosi paljon ja kolmella lapsella etenkin. Yläkoulussa ei auta jäädä jälkeen, onneksi lapsesi on selvästi vielä kuitenkin opetuksessa mukana kun saa noinkin hyviä numeroita. Omillekin lapsille on kasi kauhistus. Vanhimmalla on tullut niitä nyt ysin aikana pari lukemisesta huolimatta.