Olen neljän lapsen yh, ja toivon vielä perustavani uusperheen miesystäväni kanssa.

Sun eka mies, oliko se heti ekana seurusteluvuotenanne kamala? Jos oli niin miksi teit 4 lasta hänen kanssaan?

Ja jos ei ollut niin voisitko päätellä siitä että ihmistä ei opi tuntemaan riittävän hyvin vuodessa?

Ei ollut. Yli kymmenen vuotta meni, ennen kuin se lähti vieraisiin. Siihen asti oli ihan hyvä mies.

jos ikääkin on jo niin paljon? Siis oletan että olet jo noin 40 v.



Miksette voi vaan olla yhdessä?

jos ikääkin on jo niin paljon? Siis oletan että olet jo noin 40 v.

Miksette voi vaan olla yhdessä?

Alle 40v. vielä ei ole myöhäistä. Miksi lapsia yeensä tehdään. Siksi että niitä halutaan. Uusi rakkaus onnistui herättämään vaivoin tukahdetun vauvakuumeeni. Haluan kokea sen kaiken vielä kerran ja juuri hänen kanssaan. Miehestä tulisi hyvä isä ja hän myös haluaa lapsia. Ei kai iltatähden tekeminen nyt niin tavatonta ole?

Paljon onnea ja tsemppiä sinulle! Toivotaan ja uskostaan, että kaikki menee hyvin. Minusta ei ole tuohon, mutta sinusta on ja haluat sitä. Varmasti osaat ajatella lastesi etua ja parasta, joka tilanteessa.

En ole muuten katkera, enkä puutteessa, enkä jotenkin marttyyriäiti. Olen onnellinen äiti. Minulla on rikas elämä, paljon harrastuksia, ystäviä, mukava työpaikka. En mitenkään uhraudu lasteni vuoksi. En ole sellainen ihminen, että kykenisin alkaa marttyyriksi. En vaan halua siihen härdelliin alkaa enkä jaksa mitään uusperhettä. Ja piste.

Hattua nostan niille, jotka jaksaa ja pystyy.

terv toisen ketjun ap

Että minäkin ajattelin pitkään eron jälkeen noin. En halunnutkaan miestä meidän kuvioita sotkemaan, ja ajattelin, ettei vauva-asia tulisi enää ikinä ajankohtaiseksi. Sitten menin ja rakastuin tuohon mieheen, josta erossa oleminen on tuskaa... SInullekin voi vielä käydä näin ;-)

Kukaan teistä ei voi tietää, kuinka uudessa parisuhteessa käy. LAPSEN etu on, että koti pysyy mahdollisimman stabiilina. Ihminen joka on hankkinut lapsia on niille velkaa. Ei se lapsi pyytänyt päästä tähän maailmaan vaan se tieten tahtoen hankittiin. Äidin ahlut ovat siinä kohtaa toissijaisia kun kerran meni niitä lapsia hankkimaan.

Vaikka uusi miesystävä (luoja mikä sanakin!) olisi kuinka ihana sen parisuhteen täytyy ensin kasvaa kestäväksi ennen kuin siihen hankitaan lapsia. Jos lapset ovat jo olemassa ei hommasta pitemmän päälle tule mitään, se on aivan varmaa. Jossain vaiheessa joku jää ilman.

Minä olen yksi niitä jotka tuomitsivat tuon uuden asuinkumppanin aiemmassa ketjussa. En voi ymmärtää kuinka aikuinen ihminen ei voi olla ilman parisuhdetta vaan hakemalla hakee itselleen kumppania, hinnalla millä hyvänsä. Kokeillaan nyt jos vaikka toimisi- tosi hyvä toimintamalli, varsinkin sen viattoman lapsen kannalta.

Olen itse kasvanut uusperheessä. Äidin miesystävä kyttäsi minua kaikki kasvuvuoteni niin etten uskanltanut kotona kulkea vaikka sukkahousuissa. Ilmapiiri oli ahdistava ja häivyin heti kun täytin 16 v. Ikinä en asettaisi lapsiani samaan tilanteeseen.

Sitäpaitsi miehet ovat turhakkeita, äidin pieniä poikia jotka haluavat vaimon saadakseen ... ja siksi, että joku muu laittaisi ruokaa ja siivoaisi kodin. Kaikki muu on turhaa lässytystä jolla on aina taka-ajatus.

Jos satuit löytämään ensimmäisellä kierroksella kohtuullisen miehen niin hyvä. Jos se ei kerran toiminut miten voit lastesi kustannuksella kokeilla toista?

Kukaan ei voi tietää miten missään parisuhteessa käy. Millä tavalla on lapsen edun vastaista, että kodissa asuu kaksi heistä vastuuta kantavaa ja välittävää aikuista? Jos mies ei olisi tähän halukas ja en uskoisi hänen isäpuolen rooliin soveltuvan, en edes harkitsisi asiaa. Lasten kustannuksella ei tosiaankaan toimita, vaan meidän kaikkien eduksi.

EN usko siihen, että äitiyden vuoksi tulisi kieltää omat tunteensa, halunsa parisuhteeseen ja elää kuivaa, tunneköyhää elämää. Rakkaus tuo elämään niin paljon! Eikä se suinkaan ole mitään pois lapsilta, päinvastoin.

Sinun omat menneisyyden haavasi värittävät suhtautumistasi.

Ollaan pettyneitä omaan avioliittoon, mutta ei uskalleta lähteä omilleen. Siksi pitää olla kateellinen niille, jotka ovat onnellisia.

että lapset tykkäävät miehestä niin paljon, että suorastaan toivovat tämän muuttavan luoksemme. Toki heilläkin on vielä kuherruskuukausi meneillään, mies on vielä aika vähän komentanut lapsia jne. mutta ainakin lähtökohdat ovat loistavat.



Toki, jos uusia lapsia tulee, on kiinnitettävä erityishuomiota siihen, etteivät isot siarukset koe itseään eriarvoisiksi. Mutta ei kai sekään nyt mitenkään mahdotonta voi olla?