Olen neljän lapsen yh, ja toivon vielä perustavani uusperheen miesystäväni kanssa.

en vain suosittele tällä palstalla uusperhekeskustelua. Yhtä hyvin voisit vakuuttaa jonkin uskonnon edustajille, ettei kamera vie sieluasi. Täällä vallitsee uusperheiden demonisointi ja moralisointi hyvin tuomitsevalla tyylillä. Perusteluina "tiedoille" ovat ennakkoluulot ja kateus. Saat vain pahan mielen täällä.



Olen huomannut vuosia aiheen käsittelyä seuranneena, että rankimmin kaltaisiasi ratkaisuja arvostelevat omaan parisuhteeseen ja perhetilanteeseensa väsyneet ydinperheiden äidit. He tuntevat elämäsi ja ongelmasi kirkkaammin kuin sinä itse.



Pidä kiinni unelmastasi, tee kuten sydän neuvoo tekemään ja kuuntele rakkaita lapsiasi.



T: edelleen manattuja ongelmia odotteleva uusperheen äiti

että tuolta toisesta keskustelusta jäi sellainen kuva, että oman elämänsä syrjäään työntävä, lastensa uoksi uhrautuva marttyyriäiti, joka ei edes harkite uusperhekuvioita, on ihmisten ihanne.



Minä taas näen asian niin, että mieheni olisi rikkaus lapsilleni, kuten mahdolliset pikkusisaruksetkin.



Ja että minun elämäni, lasten elämän ohella, on tärkeää myös. Ja että minun onnellisuuten on aina myös lasteni etu.



ap

tavannut yhtään uusperhettä, jossa olisi sellaisia ongelmia kuin palstalla manataan olevan... ja tiedän uusperheitä useammankin.

tavannut yhtään uusperhettä, jossa olisi sellaisia ongelmia kuin palstalla manataan olevan... ja tiedän uusperheitä useammankin.

Itse asiassa heillä tuntuu menevän jopa paremmin kuin silloin, kun olivat vielä ydinperhe. Ehkäpä ottivat virheistään opiksi?

Olen huomannut vuosia aiheen käsittelyä seuranneena, että rankimmin kaltaisiasi ratkaisuja arvostelevat omaan parisuhteeseen ja perhetilanteeseensa väsyneet ydinperheiden äidit. He tuntevat elämäsi ja ongelmasi kirkkaammin kuin sinä itse.

että rankimmin onnellisia ydinperheitä arvostelevat omaan tilanteeseensa ja vaihtuviin miessuhteisiinsa väsyneet yh-äidit. He - ehkä oman onnettoman parisuhteensa jälkeen - ilmeisesti toivovat ja näkevät ongelmia siellä, missä niitä ei edes ole.

Ja että minun elämäni, lasten elämän ohella, on tärkeää myös. Ja että minun onnellisuuten on aina myös lasteni etu.

ap

Tässä ihan lähiaikoina on ollut lehdissä juttua siitä, miten varsinkin murrosikäiset lapset halutaan yhä useammin antaa huostaan uuden onnen tieltä (kun uusi puoliso ei heitä sulata). Kun äiti on onnellinen, lapsikin on onnellinen - juupa juu.

Olen huomannut vuosia aiheen käsittelyä seuranneena, että rankimmin kaltaisiasi ratkaisuja arvostelevat omaan parisuhteeseen ja perhetilanteeseensa väsyneet ydinperheiden äidit. He tuntevat elämäsi ja ongelmasi kirkkaammin kuin sinä itse.

että rankimmin onnellisia ydinperheitä arvostelevat omaan tilanteeseensa ja vaihtuviin miessuhteisiinsa väsyneet yh-äidit. He - ehkä oman onnettoman parisuhteensa jälkeen - ilmeisesti toivovat ja näkevät ongelmia siellä, missä niitä ei edes ole.

Siis, että yh:t arvostelisivat onnellisia ydinperheitä siitä, että ovat olemassa.

T 3

Tässä ihan lähiaikoina on ollut lehdissä juttua siitä, miten varsinkin murrosikäiset lapset halutaan yhä useammin antaa huostaan uuden onnen tieltä (kun uusi puoliso ei heitä sulata). Kun äiti on onnellinen, lapsikin on onnellinen - juupa juu.

Enpä usko, että minä, tai moni muukaan normaali äiti, voisi olla kovin onnellinen lastensa kustannuksella. Ei uusi onni tässä tapauksessa merkitse vanhan hautaamista. Jos uusi puolisi ei lapsia sulattaisi, saisi mennä...

Kukaan teistä ei voi tietää, kuinka uudessa parisuhteessa käy. LAPSEN etu on, että koti pysyy mahdollisimman stabiilina. Ihminen joka on hankkinut lapsia on niille velkaa. Ei se lapsi pyytänyt päästä tähän maailmaan vaan se tieten tahtoen hankittiin. Äidin ahlut ovat siinä kohtaa toissijaisia kun kerran meni niitä lapsia hankkimaan.



Vaikka uusi miesystävä (luoja mikä sanakin!) olisi kuinka ihana sen parisuhteen täytyy ensin kasvaa kestäväksi ennen kuin siihen hankitaan lapsia. Jos lapset ovat jo olemassa ei hommasta pitemmän päälle tule mitään, se on aivan varmaa. Jossain vaiheessa joku jää ilman.



Minä olen yksi niitä jotka tuomitsivat tuon uuden asuinkumppanin aiemmassa ketjussa. En voi ymmärtää kuinka aikuinen ihminen ei voi olla ilman parisuhdetta vaan hakemalla hakee itselleen kumppania, hinnalla millä hyvänsä. Kokeillaan nyt jos vaikka toimisi- tosi hyvä toimintamalli, varsinkin sen viattoman lapsen kannalta.



Olen itse kasvanut uusperheessä. Äidin miesystävä kyttäsi minua kaikki kasvuvuoteni niin etten uskanltanut kotona kulkea vaikka sukkahousuissa. Ilmapiiri oli ahdistava ja häivyin heti kun täytin 16 v. Ikinä en asettaisi lapsiani samaan tilanteeseen.



Sitäpaitsi miehet ovat turhakkeita, äidin pieniä poikia jotka haluavat vaimon saadakseen ... ja siksi, että joku muu laittaisi ruokaa ja siivoaisi kodin. Kaikki muu on turhaa lässytystä jolla on aina taka-ajatus.



Jos satuit löytämään ensimmäisellä kierroksella kohtuullisen miehen niin hyvä. Jos se ei kerran toiminut miten voit lastesi kustannuksella kokeilla toista?

Kukaan teistä ei voi tietää, kuinka uudessa parisuhteessa käy. LAPSEN etu on, että koti pysyy mahdollisimman stabiilina. Ihminen joka on hankkinut lapsia on niille velkaa. Ei se lapsi pyytänyt päästä tähän maailmaan vaan se tieten tahtoen hankittiin. Äidin ahlut ovat siinä kohtaa toissijaisia kun kerran meni niitä lapsia hankkimaan.

Vaikka uusi miesystävä (luoja mikä sanakin!) olisi kuinka ihana sen parisuhteen täytyy ensin kasvaa kestäväksi ennen kuin siihen hankitaan lapsia. Jos lapset ovat jo olemassa ei hommasta pitemmän päälle tule mitään, se on aivan varmaa. Jossain vaiheessa joku jää ilman.

Minä olen yksi niitä jotka tuomitsivat tuon uuden asuinkumppanin aiemmassa ketjussa. En voi ymmärtää kuinka aikuinen ihminen ei voi olla ilman parisuhdetta vaan hakemalla hakee itselleen kumppania, hinnalla millä hyvänsä. Kokeillaan nyt jos vaikka toimisi- tosi hyvä toimintamalli, varsinkin sen viattoman lapsen kannalta.

Olen itse kasvanut uusperheessä. Äidin miesystävä kyttäsi minua kaikki kasvuvuoteni niin etten uskanltanut kotona kulkea vaikka sukkahousuissa. Ilmapiiri oli ahdistava ja häivyin heti kun täytin 16 v. Ikinä en asettaisi lapsiani samaan tilanteeseen.

Sitäpaitsi miehet ovat turhakkeita, äidin pieniä poikia jotka haluavat vaimon saadakseen ... ja siksi, että joku muu laittaisi ruokaa ja siivoaisi kodin. Kaikki muu on turhaa lässytystä jolla on aina taka-ajatus.

Jos satuit löytämään ensimmäisellä kierroksella kohtuullisen miehen niin hyvä. Jos se ei kerran toiminut miten voit lastesi kustannuksella kokeilla toista?

ja luulet omien kokemustesi perusteella kaikkien ihmisten (miesten) olevan toistensa kopioita. Kannattaisi varmaan mennä juttelemaan noista traumoista jonkun kanssa.

ei kukaan usko,mutta uskon lapsien nyt olevan paljon onnellisempia uusperheessä kun ydinperheessä olivat.Jatkuvat riidat exän kanssa vei kaikki voimat ja en jaksanut olla lapsille äiti...kaikki voimat imi huono suhde.Lasten isä on lapsille parempi etäisä kun etä olisi lasten kanssa aina,on itsekkin myöntänyt ettei jaksa lapsiperheen arkea,mutta kun lapset käyvät siellä harvemmin isä jaksaa silloin panostaa lapsiin ja ola hyvä isä heille.Uusi mieheni on alusta asti olut kaikessa mukna,vie lapsia lääkäriin,harrastuksiin yms..mihin tarvitsee ja vaikka meillä on pari virallisesti yhteistäkin lasta,ovat kaikki samalla viivalla.Näin on menty jo 6-vuotta enkä usko että mitään sellaista voisi tapahtua että lapset joutuisivat eriarvoiseen asemaan tai hyljätyiksi.

Suhteessanne on vielä "kuherrusaika" menossa. Odota rauhassa vielä jokunen vuosi, sitten jos kaikki menee vielä hyvin, niin muutatte yhteen ja katselette sitä kuviota. Ja vasta kun uusperhekuvio on toiminut yhdessäasuen jonkun aikaa, niin sitten on se uuden lapsen vuoro. Eli toivottavasti jaksat vielä sen useamman vuoden ennen kuin lasta alatte tekemään.



Sinun näkökulmastasi kaikki kuulostaa nyt niin ruusuiselta, mutta oletko varma että se on ruusuista myös lastesi näkökulmasta? Tiedätkö oikeasti miltä muista perheessäsi tuntuu ja mitä miesystäväsi tunteet ovat? Lisäksi jos lapsillasi on ikää enemmän, niin miehesi muuttaminen teille voi vaikeuttaa kuvioita, esim. Uusi mies ja murrosikäinen lapsi ei ole kovin helppo tai hyväkään yhdistelmä.



Itse olen ikionnellinen nykyisestä ydinperheessäni. Olen lapsuuteni asunut uusperheessä, joka ei toiminut ja vanhemmat tosin sitten erosivatkin. Miehelläni on myös nykyään jo aikuinen lapsi, joka ollut mukana elämässämme ja silloin aikanaan lapsettomana äitipuolena ei ollut helppoa omien ajatustensa kanssa. Näiden kokemusteni vuoksi olen ehdottomasti ydinperheen kannattaja. Ja olen miettinyt myös että jos jostain syystä mieheni ei olisikaan joskus tulevaisuudessa kuvioissa, niin en aloittaisi uusperhekuvioita. Eläisin tyytyväisenä lasteni kanssa ja enintään voisin seurustella. Yhteenmuuttoa harkitsisin vasta lasten muutettua pois kotoa.

ei kukaan usko,mutta uskon lapsien nyt olevan paljon onnellisempia uusperheessä kun ydinperheessä olivat.Jatkuvat riidat exän kanssa vei kaikki voimat ja en jaksanut olla lapsille äiti...kaikki voimat imi huono suhde.Lasten isä on lapsille parempi etäisä kun etä olisi lasten kanssa aina,on itsekkin myöntänyt ettei jaksa lapsiperheen arkea,mutta kun lapset käyvät siellä harvemmin isä jaksaa silloin panostaa lapsiin ja ola hyvä isä heille.Uusi mieheni on alusta asti olut kaikessa mukna,vie lapsia lääkäriin,harrastuksiin yms..mihin tarvitsee ja vaikka meillä on pari virallisesti yhteistäkin lasta,ovat kaikki samalla viivalla.Näin on menty jo 6-vuotta enkä usko että mitään sellaista voisi tapahtua että lapset joutuisivat eriarvoiseen asemaan tai hyljätyiksi.

Ei se ydinperhe ole hyvä kasvupaikka lapselle, jos siinä ongelmia. Sama koskee uusperhettä. Mutta vaikka uusperhe olisikin parempi kasvuympäristö lapsille, niin lapsi yleensä silti kaipaa sitä toista vanhempaansa.

Lisäksi uskoisin että eron jälkeen lapsilla voi olla ihan yhtä hyvä tai parempikin ihan ilman uusperhekuvioita yhden vanhemman taloudessakin. Sellainenkin vaihtoehto on olemassa ydinperheen tai uusperheen lisäksi.

Lapset ovat herkkiä otuksia ja voivat tuntea jäävänsä silti jostakin paitsi, vaikka eivät olisikaan eriarvoisessa asemassa sisapuoltensa kanssa (paitsi se että toinen saa asua vanhempiensa kanssa ja toinen kulkee kahden kodin väliä) tai hyljätyksi.

ihmetyttää näissä keskusteluissa se etä ettekö te vanhemmat juttele lapsien kanssa?Siis uusperheessä elävät vabhemmat.Olin tuo joka kirjoitti tuon 6-vuotta suhteessa ollut jutun.Itse kyllä tiedän mitä lapset ja mies tilanteesta ajattelevat ja puhutaan tunteista avoimesti..kyllä lapsilla saa olla ikävä omaa isäänsä ja saavat hänestä puhua.Ja muutenkin perheessä puhutaan paljon..

Ja tottakai yhdenkin vanhemman perheet on ihan yhtä hyviä kun ydinperheetkin,mutta ei kukaan voi kenenkään puolesta sanoa että teidän perhe on huono ja ei voi toimia,ei pidä yleistää.

Sä olet tehnyt huonoon suhteeseen 4 lasta. Olet nyt seurustellut peräti 1 vuoden uuden miehen kanssa ja suunnittelet jo että teet 5. lapsen koska haluat tämänkin miehen kanssa lapsen?



Ensinnäkin vuosi on lyhyt aika. Ei vuoden seurustelun jälkeen tehdä vielä lapsia! (Siis järkevät ihmiset eivät tee.)

Ja sulla on jo 4 lasta joiden isästä olet eronnut. Etkö voisi keskittyä niihin olemassaoleviin lapsiin ja seurustella uuden miehen kanssa siinä sivussa? Pakkoko teidän on yhdessä asua ja tehdä uusia (eriarvoisia) lapsia?



Mutta toki tämä oli vain mielipide ja kaikki on tilannekohtaista.

Sun eka mies, oliko se heti ekana seurusteluvuotenanne kamala? Jos oli niin miksi teit 4 lasta hänen kanssaan?

Ja jos ei ollut niin voisitko päätellä siitä että ihmistä ei opi tuntemaan riittävän hyvin vuodessa?

Paljon onnea ja tsemppiä sinulle! Toivotaan ja uskostaan, että kaikki menee hyvin. Minusta ei ole tuohon, mutta sinusta on ja haluat sitä. Varmasti osaat ajatella lastesi etua ja parasta, joka tilanteessa.



En ole muuten katkera, enkä puutteessa, enkä jotenkin marttyyriäiti. Olen onnellinen äiti. Minulla on rikas elämä, paljon harrastuksia, ystäviä, mukava työpaikka. En mitenkään uhraudu lasteni vuoksi. En ole sellainen ihminen, että kykenisin alkaa marttyyriksi. En vaan halua siihen härdelliin alkaa enkä jaksa mitään uusperhettä. Ja piste.



Hattua nostan niille, jotka jaksaa ja pystyy.



terv toisen ketjun ap

Suhteessanne on vielä "kuherrusaika" menossa. Odota rauhassa vielä jokunen vuosi, sitten jos kaikki menee vielä hyvin, niin muutatte yhteen ja katselette sitä kuviota. Ja vasta kun uusperhekuvio on toiminut yhdessäasuen jonkun aikaa, niin sitten on se uuden lapsen vuoro. Eli toivottavasti jaksat vielä sen useamman vuoden ennen kuin lasta alatte tekemään.

Sinun näkökulmastasi kaikki kuulostaa nyt niin ruusuiselta, mutta oletko varma että se on ruusuista myös lastesi näkökulmasta? Tiedätkö oikeasti miltä muista perheessäsi tuntuu ja mitä miesystäväsi tunteet ovat? Lisäksi jos lapsillasi on ikää enemmän, niin miehesi muuttaminen teille voi vaikeuttaa kuvioita, esim. Uusi mies ja murrosikäinen lapsi ei ole kovin helppo tai hyväkään yhdistelmä.

Olen sen ikäinen, että jos aion vielä lapsia tehdä, ei aikaa ole odotella kovin montaa vuotta. Tällä hetkelläkin vietämme yhdessä melkein kaiken ajan, 3/4 vähintään,joten uskon arjenkin toimivan.

Lasten mielipiteitä ei tarvitse arvailla. He halailevat miestä, kyselevät hänen peräänsä yms. Kaksi lapsista on murrosiässä, eikä heidänkään suhteensa ole ollut mitään ongelmaa. TYkkäävät miehestä tosissaan.

ap

vähän naurettavaa olla niin ehdoton päästöksessään, mitä jos on niiiiin päättänyt ettei muuta yhteen,niinkuin sen yhden aloituksen ap, mutta uusi seurustelu kumppani osoittautuukin oikeaksi aarteeksi,auttaa kotitöissä,lapset ovat ihan haltioissaan,on kaikinpuolin mukava mies ja anoppiki on kiva. Olisi typerää pitää vain päänsä,ei sellainen lasta vahingoita. Eriasia jos lapset selvästi protestoivat voimakkaasti...

Sä olet tehnyt huonoon suhteeseen 4 lasta. Olet nyt seurustellut peräti 1 vuoden uuden miehen kanssa ja suunnittelet jo että teet 5. lapsen koska haluat tämänkin miehen kanssa lapsen?

Ensinnäkin vuosi on lyhyt aika. Ei vuoden seurustelun jälkeen tehdä vielä lapsia! (Siis järkevät ihmiset eivät tee.)

Ja sulla on jo 4 lasta joiden isästä olet eronnut. Etkö voisi keskittyä niihin olemassaoleviin lapsiin ja seurustella uuden miehen kanssa siinä sivussa? Pakkoko teidän on yhdessä asua ja tehdä uusia (eriarvoisia) lapsia?

Mutta toki tämä oli vain mielipide ja kaikki on tilannekohtaista.

Huonoon suhteeseen? Mistä niin päättelit? Se, että erosin, viidentoista vuoden jälkeen, ei tarkoita, että suhde olisi ollut alusta alkaen huono. IHan hyvä liitto, siihen asti kuin oli.

Lapsi uuden miehen kanssa ei ole tämän sekunnin asia sekään, Yhdessä ollaan oltu tosiaan se vuosi, mutta tapailtu puolitoista. Ja lapsi on suunnitelmissa vasta tulevaisuudessa. Aikaa tosin ei ole vuosia, sillä turvallinen lastentekoikän hupenee.--

Pelkkä seurustelu ja erillään asuminen ei pidemmän päälle toimi. Olemme rakastuneita ja haluamme enemmmän, miehellä ei ole lapsia, joita myös haluaa.

ap