Vastikkeellisuudesta. Olen tyrmistynyt,

SAitoja ihmisiä, jotka eivät ole valmiita antamaan mitään läheisillekään ilmaiseksi, vaikka itsellä olisi jo vaikka mitä. Ja toisaalta omastaan jakavia, jotka eivät mittaa kaikkea rahassa ja yritä maksimoida omaa etuaan ja omaisuuttaan.



Jos on jäänyt henkisiltä ominaisuuksiltaan heikoksi eikä ole pystynyt koskaan muodostamaan läheisiä tunnesiteitä toisiin ihmisiin, sitä pitää hysteerisesti kiinni omaisuudestaan, ei kykene jakamaan tai nauttimaan siitä, että voi antaa ja saada - ilman että kaikesta vaihdannasta pidetään tiukkaa kirjaa. Ei vaan luoteta elämään ja hyvyyteen.



Minusta aina saamisten ja jakamisten ei edes tarvitse mennä tasan edes pitkällä aikavälillä- voin hyvin auttaa tuttavia asioissa missä pystyn saamatta siitä korvausta, jos tiedän, että tuttavalla on rahat tiukemmalla kuin itsellä. Ei se ole mitään hyväksikäyttöä, minusta voi mennä tilanteen mukaan ja miettiä mikä on missäkin tilanteessa kohtuullista ja toimivaa.



Ap:n aloitukseen: jos tosiaan appiukko saa 5000 euron eläkettä ja velatonta omaisuutta on kertynyt riittävästi , niin en jaksa ymmärtää, miksei tämä voisi kustantaa omalle (aikuiselle) lapselleen muutaman sadan euron sähkö/vesimaksuja, eihän se raha vaikuta apen elämänlaatuun mitenkään. Kun taas lapselle se voi olla merkittävä helpotus.



Minun on vaikea kuvitella, ettenkö voisi omalle lapselle antaa jotain ilman rahallista vastiketta!

vaan yksipuolista ja jopa törkeää (kulutetaan siima loppuun eikä itse osallistuta sen hankintakustannuksiin, vaikka on saatu hyötyä naapurin koneesta, tai jopa omitaan koneet itselle).



Ei silloin tarvitsekaan lainailla tavaroita toisille, kun kerran kokemus on osoittanut, että käytäntö perustuu hyväksikäytölle.



49

SAitoja ihmisiä, jotka eivät ole valmiita antamaan mitään läheisillekään ilmaiseksi, vaikka itsellä olisi jo vaikka mitä. Ja toisaalta omastaan jakavia, jotka eivät mittaa kaikkea rahassa ja yritä maksimoida omaa etuaan ja omaisuuttaan. Jos on jäänyt henkisiltä ominaisuuksiltaan heikoksi eikä ole pystynyt koskaan muodostamaan läheisiä tunnesiteitä toisiin ihmisiin, sitä pitää hysteerisesti kiinni omaisuudestaan, ei kykene jakamaan tai nauttimaan siitä, että voi antaa ja saada - ilman että kaikesta vaihdannasta pidetään tiukkaa kirjaa. Ei vaan luoteta elämään ja hyvyyteen. Minusta aina saamisten ja jakamisten ei edes tarvitse mennä tasan edes pitkällä aikavälillä- voin hyvin auttaa tuttavia asioissa missä pystyn saamatta siitä korvausta, jos tiedän, että tuttavalla on rahat tiukemmalla kuin itsellä. Ei se ole mitään hyväksikäyttöä, minusta voi mennä tilanteen mukaan ja miettiä mikä on missäkin tilanteessa kohtuullista ja toimivaa. Ap:n aloitukseen: jos tosiaan appiukko saa 5000 euron eläkettä ja velatonta omaisuutta on kertynyt riittävästi , niin en jaksa ymmärtää, miksei tämä voisi kustantaa omalle (aikuiselle) lapselleen muutaman sadan euron sähkö/vesimaksuja, eihän se raha vaikuta apen elämänlaatuun mitenkään. Kun taas lapselle se voi olla merkittävä helpotus. Minun on vaikea kuvitella, ettenkö voisi omalle lapselle antaa jotain ilman rahallista vastiketta!

eli pyrki ilmaiseksi saamaan jotain sellaista, jota ei ole ansainnut.

Jos appiukolla on lomaosake, niin appiukon lasten kannattaa muistaa, että se ei ole heidän. Appiukko ihan itse saa päättää omaisuudestaan, vaikka miniä miten olisi sitä ulosmittaamassa.

Monessa perheessä ajatellaan niin, että kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa ja perustaneet omat perheet, ovat he itsenäisiä eivätkä enää vanhenevien vanhempiensa huollossa. Hassua ajatella, että ap:n esimerkissäkin kaksi rutiköyhää on tehnyt lapsia ja sitten olettaa, etä isoisä/appiukko näistä huolehtii, jotta saavat jonkinlaisen loman. Aika itsekästä! Ei pidä hankkia lapsia, jos ei ole varaa niitä elättää!

En todellakaan ymmärrä ap:n kuvailemia ihmisiä tai tilanteita. Onneksi en itse ole törmännyt tuollaiseen muuten kuin lankoni kohdalla. Hän on ihan omaa luokkaansa ahneudessa ja muista hyötymisessä, emmekä oikeastaan enää olekaan juuri tekemisissä. Tässä esimerkkejä hänen käytöksestään:

-Hän pyytää aina maksua palveluksista, esim. bensarahaa pienestäkin matkasta jokaiselta kyydissä olevalta. Itse emme ole koskaan pyytäneet eikä hän itse tarjoa maksua kyydistä.

-Baarissa muut (esim. kun neljä veljestä on yhdessä ulkona) hakevat vuorotellen juomia, hän juo kyllä tarjotut mutta ei hae koskaan itse. Jos häneltä kysyy, etkö aio vuorostasi tarjota, hän sanoo ettei ole pyytänyt keltään juomia ja maksaa vain omansa.

-Hän saa töistään ilmaiseksi aikakauslehtiä, esim. vauva-lehteä. Minä saan töistäni edullisesti lihaa, noin puolella siitä hinnasta mitä kaupassa maksaa. Hän pyytää että me toisimme hänelle lihaa jotta hän voi tuoda lehtiä. Ilman vastiketta ei yleensä anna lehtiä, joita itse saa ilmaiseksi.

-Mieheni on kopioinut hänelle tietokone- ja konsolipelejä ja leffoja. Tyhjät DVD-levyt maksavat, mutta alkuun mieheni ei pyytänyt niistä mitään. Sitten ilmeni, että tämä veli oli pyytänyt rahaa toiselta veljeltä, jolle oli antanut eteenpäin näitä ilmaiseksi saamiaan levyjä. Sen jälkeen ei ole enää kopioinut hänelle mitään.

Mielestäni aika uskomaton tyyppi. Enkä todellakaan usko että tämä on mitenkään yleistynyttä toimintaa, taitavat olla yksittäistapauksia.

Tuli vielä samasta tyypistä mieleen... Hän sanoo, ettei vietä joulua, eli ei halua ostaa kellekään lahjoja. Tyytyväisenä sitten joulun jälkeen hykertelee "nettojoulua" ja sukulaisilta saamiaan lahjoja. En kyllä tiedä saako enää keltään mitään kun on jo reilusti aikuinen mies ja kaikki tietävät hänen luonteensa.

Hän on myös sanonut, ettei koskaan halua lapsia, koska ne tulevat niin kalliiksi.

(20)

tarjoaako ap?? Vai onko hän ns. pummi joka odottaa muilta kaikkea kun niillä on liikaa ja mulla ei mitään. Ja ap:lla ei oo mitään koska kaikki menee mitä tulee.

Näinhän se ap kertoi:

"Olen itse hyvässä taloudellisessa asemassa ja totta hemmetissä tarjoan lähipiirille sitä sun tätä silloin tällöin. Näin olen tehnyt aina. Myös silloin kun olen ollut heikommassa hapessa. Mielestäni se on jopa jonkinlainen kunnia-asia."

tarjoaako ap?? Vai onko hän ns. pummi joka odottaa muilta kaikkea kun niillä on liikaa ja mulla ei mitään. Ja ap:lla ei oo mitään koska kaikki menee mitä tulee.

Näinhän se ap kertoi:

"Olen itse hyvässä taloudellisessa asemassa ja totta hemmetissä tarjoan lähipiirille sitä sun tätä silloin tällöin. Näin olen tehnyt aina. Myös silloin kun olen ollut heikommassa hapessa. Mielestäni se on jopa jonkinlainen kunnia-asia."

Moni täällä on vedonnut auttamattomuutta sillä, että kun kuitenkin ne toiset yrittää vaan hyötyä tilanteesta ja eihän rikkaat olisi rikkaita, jos tarjoaisi aina muille.

Tämä todellakin näkyy tämän päivän yhteiskunnassa, jossa arvot on ihan järkyttävän kovia. Minä pyrin myös pitämään viimeiseen saakka huolen siitä, että vastavuoroisuutta olisi jatkossakin ja luojalle kiitos se toimii (muutamaa onnetonta poikkeusta lukuunottamatta) vielä aivan loistavasti, toivottavasti myös jatkossa.

Jotta joillekin nyt ei sitten jäisi nillitettävää, niin vastavuoroisuus koskee myös minua ja meidän perhettä ja antamisesta tulee meille jopa hyvä mieli.

Mieheni on näitä anteliaita, jotka eivät koskaan nipota. Kun menemme hänen tuttujensa luo kahdeksi yöksi ulkomailla, viemme vähintään 6 pulloa viiniä ja lisäksi suklaata ja leivoksia sekä tarjoamme isäntäväelle vähintään kaksi täyttä ateriaa paikkakunnan parhaissa ravintoloissa. Hän kuskaa aina kaikkia jotka pyytävät sekä lainaa työvälineitään vastikkeetta. Lisäksi jos hän saa tietää, että jollakulla on vaikeaa, hän saattaa ostaa tuolta ihmiseltä ylihintaan jotakin, mitä ei itse todellakaan tarvitse. Tällä hetkellä hän majoittaa ystäväänsä ilmaiseksi asuntoon, joka jäi hänen vanhemmiltaan tyhjäksi.



Arvatkaa vaan onko kiva elää hänen kanssaan. Hänellä on ulosotossa 60 000 euroa velkaa. Ulosottoviraston virkailijat ovat laskeneet, että häneltä menee läpi käsien x euroa kuukaudessa - putosin p-lleni kun sen kuulin, sillä kotiin tämä mies ei osta koskaan mitään, ei hanki minulle lahjoja, ei maksa laskuja eikä osta koskaan vaatteita. Ainoa, mihin hän kotona osallistuu, ovat ruokakulut.



Olen ajatellut, että hän antaa varmaan 50 euroa kerjäläiselle joka aamu ohi mennessään, koska mikään muu ei selitä sitä hillitöntä rahanmenoa (en usko, että kävisi edes huorissa tai pelaisi). Mutta hän kertoikin esimerkiksi vievänsä jonkun syömään kustannuksellaan lähes joka päivä.



Mieheni vieraanvaraisuus ja anteliaisuus ovat siis vieneet perheemme vararikkoon. Toivoisin tosiaan, että hän ajattelisi hieman enemmän vastikkeellisuutta.

Arvatkaa vaan onko kiva elää hänen kanssaan. Hänellä on ulosotossa 60 000 euroa velkaa.

Mieheni vieraanvaraisuus ja anteliaisuus ovat siis vieneet perheemme vararikkoon. Toivoisin tosiaan, että hän ajattelisi hieman enemmän vastikkeellisuutta.

Minunkin sukulaiseni on juuri tuollainen. Mutta siis kohtuudella vastavuoroisuus ILMAN tarkkoja laskelmia, kuka milloinkin kellekni mitäkin tarjoaa ois hyvä.

Minä kannatan sitä.

mutta ei se niin mene. Paras mitä minulle on tapahtunut on anopin ja hänen miehensä mökki, jossa tosin muitakin omistajia, jonne meidät kutsuttiin mieheni kanssa viikonloppua viettämään. Jälkeenpäin saapui kahdenkymmenen euron lasku. Tätä laskua peri siis mökin muut tahot. Itse en kyllä anoppina olisi kehdannut noin pientä summaa jäljestäpäin laskuttaa, koska meidät oli kuitenkin kutsuttu vieraiksi. Aivan uskomaton kämmi häneltä! Toki me mieheni kanssa ostimme mökille omia ruokia, koska emme tosiaankaan odottaneet viikonlopun mittaista ylläpitoa. Onhan kohteliasta aina vähän viedä jotain tuliaista joka tapauksessa. Mutta tämä "mökkivuokra" oli jotenkin niin tökerö, että ei huvita uudestaan lähteä tai seuraavan kerran kysymme itse, että onko jäljestäpäin tulossa yllätyskuluja.



Meitä on kyllä jo kutsuttu käymään uudemman kerran, mutta ilmeisesti kyseessä on kuitenkin vaan mökin vuokraustarkoitus ja rahastus, ei yhteinen laatuaika perheen kanssa. Emme tietenkään haluaisi maksaa mummolle, että näkee omaa lapsenlastaan.

kuin tavalliset tasamaan tallaajat. Eihän tuollainenkaan käytös ole normaalia (esim. safkan tarjoaminen joka päivä jollekulle, kun itse on kaulaansa myöten veloissa). Tässä ketjussa ei mun mielestä puhuttukaan pääasiassa anteliaisuudesta, vaan sairaanloisesta pihiydestä ja hyväntahtoisten ihmisten taloudellisesta hyväksikäytöstä, "niistämisestä", siitä ettei auteta miestä mäessä, vaan oletetaan että toiset vetää kärryjä ja toiset saa olla vapaamatkustajina kyydissä, vaikka rahaa olisi tukevasti oman persuuksen alla. Mutta 55:n viesti oli oivallinen: meitä tosiaan on moneen junaan. Anoppini on vähän samaa sarjaa kuin hänen miehensä. Aina pitää tuoda kalliita tuliaisia lapselle, pojalleen ja miniällekin, vaikka itse on velkasaneerauksessa. Se on jotain käsittämätöntä. En minä halua valurautapannua, jos ja kun tiedän, että anoppi näkee seuraavan viikon lähes nälkää. Ei minun hyväksyntääni tms. tarvitse rahalla ostaa. Ihmisestä pidän, en niin materiasta välitä.

pelkästään oman perheen kesken.

Meillä isovanhemmat kuuluvat perheeseen. Olisit käyttänyt jotain muuta ilmaisua.

ja minulla on anoppi, joka ei kuulu minun perheeseeni, enkä katso itse kuuluvani poikani tai tyttäreni perheeseen.

heillä on omat perheensä.

Voin olla mummo ja mitä tahansa, mutta heidän perheenjäsen en ole, sillä asun eri osoitteessa ja minulla on oma perhe .

Meillä isovanhemmat kuuluvat perheeseen. Olisit käyttänyt jotain muuta ilmaisua.

tarjoaako ap?? Vai onko hän ns. pummi joka odottaa muilta kaikkea kun niillä on liikaa ja mulla ei mitään. Ja ap:lla ei oo mitään koska kaikki menee mitä tulee.

Näinhän se ap kertoi:

"Olen itse hyvässä taloudellisessa asemassa ja totta hemmetissä tarjoan lähipiirille sitä sun tätä silloin tällöin. Näin olen tehnyt aina. Myös silloin kun olen ollut heikommassa hapessa. Mielestäni se on jopa jonkinlainen kunnia-asia."

toimii varsinkin lähinaapurin kanssa loistavasti. Molemmilla samanikäiset tytöt (nyt 10v) ja jo eskarista lähtien käytettiin yhteiskuljetuksia. Jos minä vein eilen, he veivät tänään jne. Samoin harrastuskuljetukset on kimppakyytejä, heillä yksi sama harrastus.

Iltapäivähoidot sujuivat ekaluokalla yhteisesti, työvuorojen mukaan tytöt olivat joko meillä tai heillä.

He ovat tehneet meillä lumitöitä traktorilla, me taas olemme antaneet polttopuita. Jos jotain puuttuu kaapista (sokeri, hiiva, jauhoja, kananmunia), ei kun naapuriin kysymään. Yhdessä on tehty molempien pihoissa talkoita. Laitettu keväällä kukkapenkit ja istutettu pensasaitaa.



Esimerkkejä on jokapäiväisesta elämästä monia.



Ei tulisi mieleenkään laskea jotain rahallista arvoa näille asioille.

Hurja esimerkki oli tuttavilla, kun eräs auttoi pienessä käännöstehtävässä ja sitten alkoikin vaatia vaikka mitä palvelusta/rahaa siitä jälkeenpäin. Autettu oli hämmästynyt ja tarjosi jotakin mitä näki järkeväksi, mutta nämäpä ei kelvanneet tälle toiselle. Ihan käsittämätöntä.

Pyytäisitkö siivoajalta, että voisitko pesaista meidän lieden? Tai sähkömieheltä, että vaihtaisitko tuon risan kytkimen? Entä taksinkuljettajalta, että kävisitkö heittämässä pojan lätkätreeneihin?

Minusta on korrektia, ettei vapaa-ajallaan joudu ilmaiseksi tekemään samoja hommia kuin päiväsaikaan palkkaa vastaan. Sitä pientä käännöstyötä kun saattaa tarvita silloin tällöin yllättävän moni lähipiirissä.

samassa taloyhtiössä asuu ihana mummo. Meillä on sopimus että hän tuo joka pv mulle Hesarinsa, on siis laatikossani kun tulen töistä ja jos Hesaria ei ole tullut hankin apua. On vuosia, vuosia sitten kaatunut ja oli ilman apua kotona, jonkin aikaa.

n kerran kuussa käyn hänen puolestaan kaupassa. Palkkaa saan euron + pyöristyksen, eli jos kauppalasku on 17.85, saan palkkaa 1 euro 15 senttiä. En olisi mitään halunnut mutta hän vaatimalla haluaa tämän antaa. Koska summa on kuitenkin pieni, olen tyytynyt tähän. En itse käy ikinä K-kaupassa, mutta hän ehdottasti haluaa että hänen ostoksen kyseisessä liikkeessä tehdään, kassalla vilautan aina omaa plussakorttiani. Viime vuonna sain 2 kpl 5 euron plussaseteliä, lähinnä sähkölaskusta, ostosten summa on pieni, koska kertaakaan ostos ei ole ollut yli 20 euroa.

Hänellä on 2 lasta, tytär lähihoitaja, joka tuo mulle joka joulu kukan, koska pidän hänen äidistään huolta ja poika, joka on tilannut Hesarin. Poika sitten yhtenä kertana tuli kylään, sanoi on tilannut äidilleen hänen rinnakkaisplussakortin, koska nyt pluspisteet menevät minulle. Ja hän on harkinnut paljon minun pitäisi maksaa hänelle kun saan lukea hänen äitinsä saman päivän Hesaria. 100 euroa vuodessa kuulostaa edulliselta hänen mielestään.

Tämä lakimies tienaa bruttona yli 10 tuhatta kuussa, lähihoitaja aika paljon vähemmän. Tyttärelle olen vuosien varrella soittanut 2 krt kun Hesari ei ole ollut, toisella kerralla mummo oli tyttärellän kylässä, toisella kerralla pojalla ja poika kuulemma kokeili olenko hesarin arvoinen sijoitus.

Jotkut vaan haluavat kaikesta hyödyn ja toiset antavat antamisen ilosta.

Mitä vastasit sille lakimies-pojalle Hesarista?



Ihan käsittämätön tapa katsoa maailmaa sillä miehellä, huh.

Mitä vastasit sille lakimies-pojalle Hesarista?

Ihan käsittämätön tapa katsoa maailmaa sillä miehellä, huh.

Siis käsittämätöntä. Oikeasti, toinen pitää huolta naapurin mummosta, niin poika sekoilee...

alkaa pitää appivanhempien omaisuutta yhteisenä. Minusta se, että poika tekee vähän kunnossapitotöitä vanhempiensa kotona/mökillä, ei todellakaan anna aihetta korvauksiin vanhemmilta. Se on ihan normaalia huomaavaisuutta oman perheen kesken ja poikahan on saanut myös apua, hoivaa ja tukea omilta vanhemmiltaan. Lisäksi hän on mahdollisesti viettänyt aikaansa mökillä jo lapsena.

Miniä ei kuitenkaan koskaan eikä missään olosuhteissa voi vaatia tai edes toivoa, ettei paikan omistaja tule mökilleen. Sehän on aivan hävytön ajatus.Yhteisen loman puute ei ole mikään selitys, sillä sehän ei liene anopista kiinni. Perhe voi vuokrata mökin tai lähteä vaikka hotelliin ihan omalla porukalla. Jos anopilla on tapana käydä mökillä arki-iltoina, niin viikko on aika pitkä aika olla pois sieltä. Kesä on kovin lyhyt Suomessa ja innostuneelle mökkeilijälle viikon poissaolo keskellä kesää on iso myönnytys.



Aikaisempaan tädin autokyytiasiaan sen verran, että en usko kyseessä olevan rahan ollenkaan ja ymmärrän senkin, ettei ole helppoa kieltäytyä kun kysytään vaikka haluaisikin. Pariskunnalla on voinut olla omia suunnitelmia, joita ei sitten kehtaa kertoa tai vastuu vieraasta lapsesta (ilman turvaistuinta?) on saattanut pelottaa. Lapsi itsekin olisi ehkä mieluummin mennyt äidin kyydissä, etenkin kun matka on noin lyhyt.



Yleisesti ottaen en ymmärrä sitä, että aina kaikki jaetaan pilkulleen tasan ja mietitään omaa hyötyä, mutta nämä tapaukset olivat mielestäni ymmärrettävissä ihan muutenkin.

Joskus niillä sukulaisilla voi olla muutakin menoa, vaikka "kotiin" lähtevät. Muutamia mitä tulee mieleen:



-Ovat menossa kauppaan, jotkut ihmiset viettävät siellä pitkän tovin alehyllyjä penkoen jne. eikä kyse ole aina pikaisesta pyrähdyksestä maitohyllylle.



-Olivat ehkä suunnitelleet että menevät kaksi syömään/kahville johonkin, tai että ajelevat vaikka "maisemareittiä" kotiin ja jutustelevat samalla kahdestaan. Me mieheni kanssa usein ajelemme johonkin koska autossa on mukava jutella (ja samalla käymme esim. syömässä jossakin ravintolassa/käymme jossakin näyttelyssä tai nähtävyydellä)



-Olivat ehkä menossa johonkin mitä eivät halunneet sinulle/muulle paikalla olijalle sanoa, esim. huonot välit jollakin johonkin tmv. tai sitten ihan vaikka eivät kehdanneet sanoa että tässä on Alkoon kiire tmv. ;)