Lue keskustelun säännöt.
Tungetteleva anoppi
14.04.2009 |
Eipä saanut olla pääsiäistä rauhassa ettei olisi anoppi soitellut joka toinen päivä ja kysellyt kuulumisia. Onko muilla näin. Alkaa ärsyttämään kuin aina pitää olla saamassa raporttia että mitä ollaan reissussa tekemässä ja mitä meinataan tehdä.
Kommentit (51)
vaan piti käytännössä kantaa autoon, jos haluttiin joskus ulos talosta.
15
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mieltä kuin 21. Ei saa olla noin riippuvainen lapsensa perheestä. Olenkin miettinyt että jos appi kuolis niin muuttaiskohan anoppi saman tien meille. Ei pärjäis mielestäni yksin.
t. ap
viipyy kylässä PÄIVÄN. Eli tulee aamulla ennen klo 9, käy päivällä kotonaan syömässä (olen lopettanut ruokatarjoilun) ja tulee taas takaisin.
Lähtee yleensä pois noin klo 16.30, koska mieheni tulee ennen klo 17 töistä.Se, että käy joka päivä, niin viipyy vielä KOKO PÄIVÄN!
t.13
Mun mielestä toi ei oo ihan normaalia. Oon kyllä kuullut lapsista jotka ei pääse lapsuudenkodistaan ja vanhemmistaan itse irti, mutta on näköjään olemassa vanhempia jotka eivät pysty päästämään lapsistaan irti.
myös soittelut, missä olette olleet, mitä teette, minne menette, mitä olette syöneet, mitä se ja se perheenjäsen nyt tällä hetkellä tekee. Missä olitte, kun ette vastanneet siloin ja silloin. Ja tätä vuosia ja liki joka päivä. Ei ole minun mielestäni normaalia.
Oma äitini hokee, kuinka lapset ja lapsenlapset ovat hänen elämänsä sisältö.
Onhan se hienoa olla tärkeä ja onhan äitikin sitä meille kaikille, mutta ahdistaa olla se AINOA sisältö ja onnen tuoja. Kun tosiasia kuitenkin on, että me kaikki lapset olemme aikuisia ja meillä on omat perheet ja elämät emmekä todellakaan aina ole vain kilttejä ja iloisia vaan tavallisia ihmisiä. Lapsenlapsetkin kasvavat eivätkä aina tarvitse mummoa hoitamaan. Emme voi tuoda äidin elämään sisältöä tai viedä suruja pois. Joskus jopa suutumme hänelle ja sitä äiti ei siedä. Tunnen huolta ja syyllisyyttä siitä, että äiti kokee elämänsä niin surulliseksi ja raskaaksi, vaikka siinä on kaikki ihan hyvin. Olen huolehtinut hänen huolistaan lapsesta saakka, enkä enää jaksa tehdä niin.
Odotan esikoistani ja toivon todella, että osaan hankkia elämääni sisältöä ja iloa muualtakin kuin lapsista ja päästää lapsista irti, kun aika on. Äitini on takertuja ja isäni narsisti, mahdoton pari. Ihailen niitä, joilla on ollut tasapainoinen perhe ja lapsuus.
Ymmärrän hyvin, että jatkuva soittelu ahdistaa. Entä jos soittaisit hänelle joka päivä ja tiedustelisit kuulumiset? Ehkä soittelu sitten rauhottuisi, kun hän joutuisi vuorostaan tilittämään päivän touhut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini joutui sairauseläkkeelle burn outin jälkeen 56-vuotiaana ja suoraan sanottuna koko sairaseläke on hänelle ihan turha. Vuoden levon jälkeen on voimiensa tunnossa ja täynnä toimintatarmoa. Työ vaan on viety, joten jäljellä ollaan me lapset ja meidän lapsi (ainoa lapsenlapsi toistaiseksi). Mainostaa, kuinka me ollaan hänen elämänsä sisältö ja tuhlaa hirveän tarmonsa meidän elämän järjestelyyn. Ei tunge kylään, mutta soittaa joka päivä, tuo oven taakse jatkuvasti jotain leipomuksia ja yrittää "auttaa" joka asiassa. Ei tajua, että olen pärjännyt omillani jo 15 vuotta ja haluan itse hoitaa asiani, enkä kaipaa jatkuvaa tukea ja apua. Energia suuntautuu myös asioiden urkkimiseen ja tiedottamiseen. Saattaa esimerkiksi soittaa mulle kertoakseen, minkä ikäinen naapurimme on ja mitä tienaa vuodessa. Kuvittelee kai tekevänsä palveluksen, kun kaivaa verotoimistossa käydessään samalla naapureidemme (he asuvat toisella puolen kaupunkia ja meidän naapureita eivät edes naamalta tiedä) tietoja. Esimerkiksi kysyi rajanaapurimme ikää taannoin ja heitin ympäripyöreästi, että kuusikymppisiltä näyttävät. No, äiti riemukkaana kertoi pari viikkoa myöhemmin, että ovat -46 ja -48 syntyneitä.:( Ei naurata.
En tiedä, mitä sanoisin äidille, joka tarvitsee kuitenkin sitä iloa elämäänsä, mutta toisaalta koen kiusalliseksi, kun tunkeilee kiinni ja nuuskii kaikki mun elämän asiat pohjia myöten. En halua puhua hänelle enää mitään esimerkiksi miehen sukulaisista, koska muuten heti selvittä työpaikat, omaisuudet, asuntojen ulkonäöt ja iät. Musta se on kiusallista. Jos vaikka mieheni serkku asuu kaupunginosassa X, niin ei mun tarvi tietää, minkä näköinen se talo on ulkoapäin ja millaiset autot on pihassa. Mua tuollainen ahdistaa pikemminkin.
Vierailija kirjoitti:
vähintäin joka toinen viikko, ja kuuntelemaan juttuja typeristä tyttäristään ja heidän sekoilustaan, mies ei äitiään juuri kuuntele. Epäilen kyllä, että mies on laitoksella vaihtunut, on niin erilainen kuin siskonsa..
Miksei appi tee mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
viipyy kylässä PÄIVÄN. Eli tulee aamulla ennen klo 9, käy päivällä kotonaan syömässä (olen lopettanut ruokatarjoilun) ja tulee taas takaisin.
Lähtee yleensä pois noin klo 16.30, koska mieheni tulee ennen klo 17 töistä.
Se, että käy joka päivä, niin viipyy vielä KOKO PÄIVÄN!
t.13
Voitko soittaa poliisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitini joutui sairauseläkkeelle burn outin jälkeen 56-vuotiaana ja suoraan sanottuna koko sairaseläke on hänelle ihan turha. Vuoden levon jälkeen on voimiensa tunnossa ja täynnä toimintatarmoa. Työ vaan on viety, joten jäljellä ollaan me lapset ja meidän lapsi (ainoa lapsenlapsi toistaiseksi). Mainostaa, kuinka me ollaan hänen elämänsä sisältö ja tuhlaa hirveän tarmonsa meidän elämän järjestelyyn. Ei tunge kylään, mutta soittaa joka päivä, tuo oven taakse jatkuvasti jotain leipomuksia ja yrittää "auttaa" joka asiassa. Ei tajua, että olen pärjännyt omillani jo 15 vuotta ja haluan itse hoitaa asiani, enkä kaipaa jatkuvaa tukea ja apua. Energia suuntautuu myös asioiden urkkimiseen ja tiedottamiseen. Saattaa esimerkiksi soittaa mulle kertoakseen, minkä ikäinen naapurimme on ja mitä tienaa vuodessa. Kuvittelee kai tekevänsä palveluksen, kun kaivaa verotoimistossa käydessään samalla naapureidemme (he asuvat toisella puolen kaupunkia ja meidän naa
Milloin ymmärsit että deitti lähti treffeiltä?
viipyy kylässä PÄIVÄN. Eli tulee aamulla ennen klo 9, käy päivällä kotonaan syömässä (olen lopettanut ruokatarjoilun) ja tulee taas takaisin.
Lähtee yleensä pois noin klo 16.30, koska mieheni tulee ennen klo 17 töistä.
Se, että käy joka päivä, niin viipyy vielä KOKO PÄIVÄN!
t.13