Tungetteleva anoppi

Omalla äidillä alkoi olla samoja temppuja kun jäi eläkkeelle,hänellä oli ilmeisesti tosi iso tyhjiö. Kannustin häntä joogaan,pilatekseen,ksäityöryhmiin yms. se uuden asian aloittaminen on hänelle todella vaikeaa ja myös alkoi esiintyä sitä,että äitini alkoi juosta meillä monta kertaa viikossa monta tuntia kerrallaan ja se alkoi häiritä pidemmän päälle. Viime jouluna kyllästyihin tähän tilanteeseen lopullisesti,ostin äidilleni pilates kortin ja nyt hän käy tunneilla todella aktiivisesti ja on hurjan innostunut. Veljeni osti hänelle 6 eläkeläisten teatteri lippua ja siskoni osti pariin musiikkitapahtumaan lahjakortit. Äitimme on ollut todella innoissaan ja hokee sitä että kuinka ei olisi tullut lähdetyä... No ei varmaan niin. Joskus nuo vanhemmat tarvitsevat hieman tuuppausta/tönäisyä.Ymmärrän, että siinä vaiheessa on aika hankalaa jos tilanne on mennyt niin pahaksi, että on jo korkea kynnys lähteä sieltä kotoa ihmisten ilmoille.

Mutta vois sitä antaa vähän rauhaa toisille eikä aina olla tivaamassa että mitä on tehty ja mitä tehdään.



Itse ainakin olen oppinut minkälainen anoppi en ainakaan aio olla.



t. ap

ja jos ei ikinä kyselisi mitään, valittaisit täällä, miten anoppia ei kiinnosta teidän elämä!

Toivottavasti en itse saa tuollaista miniää!

Etkö tosiaa voi viettää sitä muutamaa minuuttia puhelimessa vaihtamassa kuulumisia? Haluatko, että omat lapsesi ja heidän puolisonsa ajattelevat sinusta samoin? Että olet vain mitätön paska joka häiritsee heidän elämäänsä?

ja on ihan mukava. Ainoa mikä ärsyttää, on se saamarin ulkoilun tuputus. Kuvittelee vissiin, että me istutaan päivät sisällä ja ettei tarhassa ulkoilla, kun ain akäydessään voivottelee, että ettekö te ole ulkona...Voi prkl miksi siellä pitäisi koko ajan olla???

Mutta en todellakaan aio olla soittelemassa joka välissä vaan annan heidän perheilleen omaa rauhaa olla lomalla, mökillä tai missä sitten ovatkaan. Kyllä minusta voi ihan viikon olla soittelematta ilman että välit ovat poikki.



t.ap

"kuule, vähän on tässä oman ajan puutosta. Et viitsisi ottaa tenavia tänään ja huomenna, niin äippä käy vähän spinnigissä ja shoppailemassa?"



Tuon kun toistat muutaman kerran niin rauha on taattu.

ja kerro sitten kuinka tungettelevaa on kun joka toinen päivä soitetaan... nimim. mies on todellakin ex

että pääsiäistä vietetään yhdessä, kyllä pääsiäistoivottelupuhelun pitäisi riittää. Siis kerran, ei joka päivä tai edes joka toinen.



Minä myös olen päättänyt, että minulla on omakin elämä ja tiedän kyllä millainen äiti/anoppi en halua olla.

vaihtaisitko?

että ap:n anoppi tunkee käymään joka värssyn välissä, monta kertaa viikossa. En arvannut, että kuulumisten kysyminen parin päivän välein on kiellettyä. Se tosin ihmetytti, että miksi hän soittaa äksylle (?) miniälleen eikä omalle pojalleen?

Ja meidän perheessä se mäntti anoppi on minun äitini.



9

Mulla on ihan mukava anoppi, nähdään yleensä kerran viikossa. Anoppi rutkuttaa kuitenkin siitä että kun pitäsi nähdä vielä useammin. Mä en oikeesti tiedä että mistä mä revin sille aikaa. Mä käyn töissä, mulla on kavereita, on omakin äiti ja sitten tää anoppi. Kotonakin olis välillä ihan kiva olla vaan oman perheen kesken. Välillä ottaa anoppi päähän kun sille ei tunnu riittävän se että nähdään nyt ainakin se kerta viikossa. En mä omaakaan äitiäni tapaile kerran viikossa, vaikka asutaan aika lähekkäin. Mitä se oikein haluaa, jokapäiväistä treffailua?

Meillä nimittäin terrorisoi minun äiti, joka asuu kilometrin päässä ja käy kylässä J-O-K-A P-Ä-I-V-Ä! Viikonloppu, kun on välissä, niin on ollut tylsää ja ei mitään tekemistä. Kamala syyllistäminen...en ole käynyt missään jne.



Elää elämää aivan meidän kautta. Jopa lomamatkalle pitäisi päästä kesällä mukaan, koska meillä nyt sattuu olemaan autossa se yksi paikka vapaana!

Meillä äiti soitteli myös viikonloppuisin heti lauantaiaamuna kello kahdeksan. On laittanut meille ruokaa ja haluaa lapset syömään sinne...



Ei mitään omaa elämää.



12

pitääkö joka asiasta saada raportti ja kun tämä joka välissä soitteleminen on vain pisara meressa niiden muiden asioiden joukossa. Pitäisi osata antaa yksiyisyyttä. Me ollaan oma perhe ja hän ei siihen ydinperheeseen kuulu vaikka kuinka haluaisi.

Vaikka ottais päähän utelut, niin anna soittaa ja yritä olla ystävällinen. Hänellä ei ehkä ole muuta tai muita joille soittaa. Itsekin olen yhteydessä omaan äitiin lähes joka päivä jompi kumpi soittaa. Ei se tarvii olla kummosempaa aihetta. Joku välittää. Anoppi on kuollut pari vuotta sitten ja kaipaan hänen soittojaan. Hän kävi usein meillä, ilmoitti kyllä tulostaan. Saattoi hakea lapset päiväkodista, niin itse sai käydä kaupassa rauhassa. Ei ne isovanhemmat kauan sinua häiritse.

Kyllä anopilla/äidillä pitää olla vastuu omasta elämästään, eikä vaatia välittämistä joka hemmetin minuutti.

Ihan mielellään soitellaan esim. äidin kanssa. Miksi pitää olla noin vastaan päivittäisiä puheluita. Okei, jos ne ovat valituksia ettei nähdä ym. ymmärrän, mutta meillä ei sellaista ole. Ihan jokapäiväisiä kuulumisia, miten on päivä mennyt ym. mitä lapsille kuuluu.

niin ei ole ihan oma elämä reilassa.