5 kk vanhan vauvan äitipuoli hymyilee facebook-kuvissa vauva sylissä

Eikö se ole kaikkien kannalta hyvä jos äitipuoli pitää lapsesta ja menee (mielellään?) hänen kanssaan kuviin?

jos lapsen biologinen äiti on vaikka päihdeongelmainen tai muuta vastaavaa? Ja vauva on päätynyt siten isälleen ja uudelle äitipuolelleen? Eivät äidit aina ole hyviä ja pyhiä.

Petti kun vauva juuri syntynyt. Kun vauva 5kk, on isä jo kihloissa uuden kanssa.

ilman että loukataan lapsen äitiä laittamalla yhteiskuvia faceen, vieläpä alle puoli vuotta sen jälkeen kun äiti on jäänyt yksin lapsen kanssa kun iskä tykkäsikin enempi toisesta?

Tarina on sellainen että lapsen isä petti ja jätti äidin, joka oli juuri synnyttänyt. Nyt tämän nykyisensä kanssa jo kihloissa (mahdollisesti nyxäkin raskaana) ja sitten vauveliinista on tämän äitipuolen kanssa tosiaan facebookissa oikeen kuvagalleria... Mä oon sit varmaan vanhanaikainen ja nipo, mutta musta tää on kauheen mautonta! Vauvan äidille ainakin surullista.

Toi on tuollainen henkinen päällekuseminen, tuttua eläinmaailmasta, jossa ei luonnollisesti noudateta mitään sivistyneen yhteiskunnan sääntöjä.

Tuollaiseen empatiakyvyttömyyteen tarvitaan jo melkein jokin vakava sairaus tai vamma. Mies ei ole varmaan nykyistään parempi, kun hyväksyy tuollaisen käytöksen. Hyvä, että pääsi eroon. Itse miettisin kahdesti tuossa tilanteessa myös tapaamisoikeuksia, jos olisi syytä olettaa, että isän kotona on noin epätasapainoista.

En antaisi niin pientä vauvaa isälle yksin. Saisi tulla korkeintaan tapaamaan vauvaa luokseni jos olisi pakka. Tosi aikuista käytöstä isältä.

tulla kun luin viestisi. Pientä vauvaa ei muka voi antaa isälle? Miksei? Miksi äiti on muka parempi hoitaja? Eihän isä kiinny lapseen jos ei hoida sitä alusta alkaen! Vaikka tulee ero niin pitäähän isän omaa lastaan tavata, lapsen takia. Mikä oikeus sulla olis päättää minkäikäisen annat omalle isälleen hoitoon?

Mä tykkäisin jos äitipuolelle lapseni olisi kuin oma lapsi, niinhän sen pitää ollakin.

Ainahan tää mies voi hänellekin tehdä saman.

mutta lapsen kannaltahan tämä on oikein hyvä asia että rakastava äitipuoli, kuin että äitipuoli vihaisi lasta. Silloin lapsi ei ehkä edes näkisi isäänsä.

Koitan olla järkevä aikuinen ihmissuhteissa yleensä, ja erityisesti kun on lapset kyseessä. Mutta tuo kyllä silti tuntuisi aika kauhealta, siinä olisi purtava hammasta jo aika kovaa ja toistella vaan itselleen että parempi sentään että se isän uusi tykkää lapsesta kuin vihaa sitä...



Mutta jollain ihan vaistonvaraisella eläinnaaras-tasolla syvällä sisimmässäni kyllä ulvoisin raivosta. Ei se miehen petos ja loukkaus, vaan se tunne että joku koittaa tunkea minun ja poikaseni väliin, ÄRRINMURRIN.

mutta äiti saa laittaa kuvia facebookiin?

Isä ei saisi tavata lastaan omassa kodissaan vaan lasta pitäisi tavata äidin kodissa?

Ei jumalauta sentään, ette voi olla tosissanne!!! Lapsi on isälle yhtä rakas kuin äidille; isä on lapselle yhtä rakas kuin äitikin.

LAPSELLA ON OIKEUS MOLEMPIIN VANHEMPIIN!

ymmärsit tahallasi väärin tai sitten olet vain yksinertaisesti tyhmä. Veikkaan jälkimmäistä vaihtoehtoa.

Kyllä mulla ainakin ihokarvaT nousisi tuossa pystyyn jos isän nyksä olisi laittanut MINUN VAUVASTANI kuvia omaan facebookkiin. Eninnäkin, todella mautonta laittaa kuvia toisen lapsesta ilmna lupaa. Toiseksi, naista joka on synnyttänyt puolen vuoden säteellä, tulee kunnioittaa ja kohdella ystävällisesti ja yrittää olla aiheuttaamtta mielipahaa. Synnyyksen jälkeen mieli voi olla herkkänä kuukausiakin.

Kaikki nyt viestii siitä, että nyksä on erittäin epäkypsä eikä ymmärrä vielä oikein elämän realiteetteja. Voi jopa olla niin, etä nyksä on laittanut kuvat tahallaan facebookkin.

Mitkä eläimet muka noin käyttäytyy???







Toi on tuollainen henkinen päällekuseminen, tuttua eläinmaailmasta, jossa ei luonnollisesti noudateta mitään sivistyneen yhteiskunnan sääntöjä.

ku

musta tosi kurja temppu. tykätä saa lapsesta mutta täytyykö hehkuttaa, kun äiti on varmaan vielä surullinen?

samaa mieltä.. olen tyrmistynyt. minne vittuun tä maailma on menossa? hohoh...

Mitkä eläimet muka noin käyttäytyy??? Toi on tuollainen henkinen päällekuseminen, tuttua eläinmaailmasta, jossa ei luonnollisesti noudateta mitään sivistyneen yhteiskunnan sääntöjä.

Johtajaeläimet eivät peittele tuoksujaan yhtä innolla kuin ne "heikommat", esim. kissoilla tyypillistä.

Miks ketään ei kiinnosta, miltä äidistä tuntuu. Eikö synnyttäneellä naissella ole mitään arvoa? Nainen onkin siis vaan lapsentekokone?



Onneksi mun lähipiiri kunnioittaa naista ja äitiyttä hieman tosiella tavalla kuin te täällä av-palstalla.

Ja jätti heti viikko synnytyksen jälkeen. Uusi naisystävä muutti sisään ja tämä ystävä heivattiin ulos omasta kodistaan joka oli miehen nimissä. Sitten mies vielä vaati vauvan jo parikuisena yöksi luokseen ja tämä uusi puoliso siellä nukkui vauvan kanssa perhepedissä..kyllä kuulkaa mun ystävän sydän vuosi verta.

En antaisi niin pientä vauvaa isälle yksin. Saisi tulla korkeintaan tapaamaan vauvaa luokseni jos olisi pakka. Tosi aikuista käytöstä isältä.

tulla kun luin viestisi. Pientä vauvaa ei muka voi antaa isälle? Miksei? Miksi äiti on muka parempi hoitaja? Eihän isä kiinny lapseen jos ei hoida sitä alusta alkaen! Vaikka tulee ero niin pitäähän isän omaa lastaan tavata, lapsen takia. Mikä oikeus sulla olis päättää minkäikäisen annat omalle isälleen hoitoon? Mä tykkäisin jos äitipuolelle lapseni olisi kuin oma lapsi, niinhän sen pitää ollakin.

Ihan varmaan joo tykkäisit. Sinulla ei taida olla omia lapsia? Tai sitten henkinen ikäsi alkaa muuten vain ykkösellä. Surullista, että noin empatiakyvytön ihminen osaa jo kirjoittaa.

Omat lapseni osaavat samastua muiden asemaan paremmin kuin sinä, vaikka ovat iältään 4- j 5-vuotiaita. Tosi surullista.

Äidistä tuntuu varmaan pohjattoman pahalle..:( Ei mitään kunnioitusta.

Mikä ihmeen äitipuoli...? Tuskin nyt voidaan ihan äitipuolesta puhua 5 kk vanhan vauvan kohdalla, jonka äidin isä on vauvan synnyttyä eli ihan vastikään lempannut ja ottanut uuden naisen tilalle. Kyseessä on korkeintaan isän tyttöystävä tms. Kyllä äitipuoleus edellyttää vähän pidempää tai vakavampaa suhdetta isään tai vähintään yhteisiä lapsia isän kanssa.

Mä seurustelin miehen kanssa kun tälle syntyi lapsi, ja meidän yhteinen lapsemme syntyi muutama kuukausi myöhemmin. Molemmat näistä vauvoista asuivat alusta saakka meidän luonamme, ja olen ollut ihan yhtä äiti molemmille, imettänyt, syöttänyt, leikittänyt, hoitanut. Molemmat kutsuvat minua äidiksi ja miestäni isäksi ja emme tee mitään eroa heidän välilleen.



Pitäisikö minun siis olla kuvaamatta toista lapsista vain siksi, että se ei ole biologisesti minun? Perhekuvista eliminoida aina toinen lapsi, opettaa toiselle lapselle että hän EI saa sanoa minua äidiksi vaikka melkein samanikäinen sisar saa jne?

koska oletettavasti äiti imettää eli ole mahdollista otattaa tuollaisia kuvia.

Mä seurustelin miehen kanssa kun tälle syntyi lapsi, ja meidän yhteinen lapsemme syntyi muutama kuukausi myöhemmin. Molemmat näistä vauvoista asuivat alusta saakka meidän luonamme, ja olen ollut ihan yhtä äiti molemmille, imettänyt, syöttänyt, leikittänyt, hoitanut. Molemmat kutsuvat minua äidiksi ja miestäni isäksi ja emme tee mitään eroa heidän välilleen. Pitäisikö minun siis olla kuvaamatta toista lapsista vain siksi, että se ei ole biologisesti minun? Perhekuvista eliminoida aina toinen lapsi, opettaa toiselle lapselle että hän EI saa sanoa minua äidiksi vaikka melkein samanikäinen sisar saa jne?

Kyllä tuntuisi pahalta, jos kyseessä olisi oma lapsi. Ellei hänen äitinsä sitten ole kuollut. Jotenkin irvokas ajatus, että saitte lapsen muutaman kuukauden edellisen jälkeen. Pettikö miehesi naistaan, joka oli raskaana? :/ Ällöttävää, jos näin teki.

Myös se, että joku toinen nainen antaisi rintaansa lapselleni on ihan sairas ajatus. Anteeksi vain, mutta pidän kuviotanne todella kieroutuneena...

Onneksi itselläni on ihan normaali perhe ja normaali mies, joka eronkin hetkellä varmasti tajuaisi missä menee hyvän maun raja.

Mä seurustelin miehen kanssa kun tälle syntyi lapsi, ja meidän yhteinen lapsemme syntyi muutama kuukausi myöhemmin. Molemmat näistä vauvoista asuivat alusta saakka meidän luonamme, ja olen ollut ihan yhtä äiti molemmille, imettänyt, syöttänyt, leikittänyt, hoitanut. Molemmat kutsuvat minua äidiksi ja miestäni isäksi ja emme tee mitään eroa heidän välilleen. Pitäisikö minun siis olla kuvaamatta toista lapsista vain siksi, että se ei ole biologisesti minun? Perhekuvista eliminoida aina toinen lapsi, opettaa toiselle lapselle että hän EI saa sanoa minua äidiksi vaikka melkein samanikäinen sisar saa jne?

Kyllä tuntuisi pahalta, jos kyseessä olisi oma lapsi. Ellei hänen äitinsä sitten ole kuollut. Jotenkin irvokas ajatus, että saitte lapsen muutaman kuukauden edellisen jälkeen. Pettikö miehesi naistaan, joka oli raskaana? :/ Ällöttävää, jos näin teki. Myös se, että joku toinen nainen antaisi rintaansa lapselleni on ihan sairas ajatus. Anteeksi vain, mutta pidän kuviotanne todella kieroutuneena... Onneksi itselläni on ihan normaali perhe ja normaali mies, joka eronkin hetkellä varmasti tajuaisi missä menee hyvän maun raja.

Et voi olla tosissasi? Kutsuu sinua äidiksi? Niin varmaan!