Lapsen oma raha ja karkkiostokset
Miten muissa perheissä suhtaudutaan lapsen oman rahan käyttöön? Saako käydä kioskilla ostamassa namia vaikka onkin karkkipäivä erikseen?
Me olemme vasta nyt törmänneet tähän ilmiöön ja haetaan sopivaa toimintatapaa 7-vuotiaalle.
Meillä on namipäivä kerran viikossa ja tämä on toiminut hyvin. Kauheasti karkin perään ei olla ja aika pieni määrä riittää jo täyttämään makean tarpeen.
Omaa rahaa saa viikossa 1-2e riippuen kotitöiden määrästä, mutta lisäksi mummut ja papat antavat silloin tällöin "karkkirahaa".
Tähän asti rahan käyttämiseen ei juuri ole ollut kiinnostusta. Satunnaisesti ostanut jonkin haluamansa pienen legopaketin ym. mikä onkin ollut ok.
Mutta nyt kioski on alkanut houkuttaa kaverin esimerkistä... Pohditaan nyt, että ollaanko ihan tiukkiksia, jos ei anneta käydä kun on kerran karkkipäivä? Toisaalta olisi hyvä opetus antaa "tuhlata" rahansa ja nähdä mikä on tilanne sitten kun tahtoisikin jonkun lelun? Jos antaisi käydä silloin tällöin, niin onko se liian epämääräinen sääntö ja onko se sitten oikeasti lapsen omaa rahaa, jos se on vanhempien säännöstelyn takana?
Miten teillä toimitaan vastaavassa tilanteessa?
Kommentit (13)
En voisi kuvitela tilannetta, jossa mummo antaisi lapselle rahaa ja nappaisi sen samantien pois.Ilmoittaisi vielä, että laitetaan tämä mummon kukkaroon takaisin, saat sen sitten, kun minä tiedän, mitä sillä haluat ostaa.
Eli jos lapsi saa kotitöitä euron tai kaksi, ne ovat lapsen rahaa ja hän saa tehdä niillä mitä tahtoo. Ostaa vaikka karkkia.
Meillä ei ole karkkipäivää, koska se aiheuttaa monelle tutulle lapselle pakon saada karkkia, vaikka sitä ei oikeasti halua. Siksi en ymmärrä tätä kamalaa jyrkkyyttä lapsen ostosten kanssa. Joskus on opittava rahan kanssa toimimaan, miksi ei 7v iässä sillä yhdellä eurolla. Säästämistä ei nykyisin kannata opetella, koska osamaksulla ja lainalla saa kaiken, joten viikkorahat kannattaa panna kiertoon.
Niin ja lapsia on kolme, yksikään ei tuhlaa rahojaan karkkeihin, vaikka joskus (1-2 krt/kk) ostaakin jotain tyyliin purkkapussi tai mars-patukka.
me vanhemmat ostamme karkit ruokakauppakäyntien yhteydessä. lapsen mielipidettä kuunnellaan. Omilla rahoillaan ei saa ostaa karkkia kuin poikkeustapauksissa. Viikkorahaa ei saa. ikää 12 vuotta. Pääasiassa lahjaksi saatavat rahat laitetaan säästöön tai ostetaan niillä joku lapsen haluama juttu, jota harkitaan tarkkaan.
Olen antanut lasteni syödä melko vapaasti karkkia ja muitakin herkkuja, meillä ei ole mitään karkkipäiviä. Kunhan syövät ruokaakin ruoka-aikoina ja harjaavat hampaansa.
Toi on toiminut todella hyvin. Eivät nykyään enää edes ole erityisen kiinnostuneita karkeista ja herkuista, niillä saattaa yksi karkkipussi kestää monta päivää.
Jos ostan kaupasta keksejä,pullaa ym, vierasvaraksi, niitä eivät syö ollenkaan.
Mullakaan ei ollut mitään karkkipäiviä kun olin lapsi, sain kiskoa makeaa mahan täydeltä koska vaan halusin.
Nykyään en syö makeaa ollenkaan, enkä pidä makeita edes herkkuina.
Karkkia ei saa ostaa muulloin vaikka oliskin omaa rahaa. Lapset tosin käyttävät omat rahansa leluihin eikä karkkiin. Aikuiset kustantavat karkkipäivän ostokset. Samanikäisiä lapsia kuin ap:lla.
Säästämistä ei nykyisin kannata opetella, koska osamaksulla ja lainalla saa kaiken, joten viikkorahat kannattaa panna kiertoon.
Uskomaton ohje sulla! Ei mikään ihme, että toisilla ei rahan käyttö ole yhtään hallinnassa.
Osamaksulla ja lainalla toki saa vaikka mitä, mutta se on aika kallista kuluineen ja täytyyhän velat maksaa aina takaisin. (Ainakin suotavaa olisi, ellei halua itselleen "vaikeuksia".)
on karkkipäivä kerran viikossa ja se tarkoittaa sitä että karkkia syödään yhtenä päivänä viikossa, vaikka omaa rahaa olisikin. Eri asiat jotkut kesälomareissut tai muut erikoiset tilanteet. Silloin tällöin ostaminen on mielestäni epämääräinen sääntö, eikä 7 vuotias ole kyllä tarpeeksi kypsä tai kykeneväinen päättäämään, mikä määrä on sopiva. Homma karkaa helposti käsistä. Ja mielestäni kyllä vanhempien kuuluu säännöstellä 7 vuotiaan rahankäyttöä!! Vaikka se raha onkin annettu lapselle. Nykypäivänä annetaan liian aikaisin ja vääränlaista vastuuta pienille lapsille, vanhemmat ovat sitä varten että huolehtivat lapsen asioista. Ei se ole mitään nipottamista tai julmuutta.
Tyttö kyllä ymmärtää tämän. Jos karkki olisi terveellistä sitä saisi joka päivä.
Meillä ei ole karkkipäivää, koska se lisäsi karkinsyöntiä ja hankaloitti asioita, kun karkkia oli tarjolla muina päivinä. 7-vuotiaamme saisi ostaa karkkia viikkorahallaan, mutta ei ehkä ole edes hoksannut tätä vaihtoehtoa, vaan säästää rahan, ja ostaa sitten silloin tällöin jotain, mitä mieli tekee.
Meillä kun ei lähipiirissä ole muita näin isoja lapsia, joten senkin puolesta vähän tippunut kärryiltä.
Omassa lapsuudessani minulla ei ollut omaa rahaa. Rahaa sai tarvittaessa esim. koulun discoon ym.
Ajatusmaailmani asian suhteen on melko sama kuin nro:lla 2. Tottakai vanhempi on vastuussa lapsen rahankäytöstä, mutta lähinnä mietinkin sitä, että paljonko lapselle tulisi antaa siitä omaa vastuuta.
käynnissä. Ollaan nyt päädytty siihen, että karkkipäivää ei enää meidän vanhempien toimesta järjestetä. Tyttö voi ostaa nameja omalla rahallaan jos haluaa. Lapsi saa euron silloin, toisen tällöin ja lisäksi pihapiirin ipanat ovat keksineet keräillä pulloja, joista sitten saavat muutamia kymmeniä senttejä.
Nyt kun olen tätä touhua seuraillut, olen pannut merkille, että sieltä kaupasta mukaan lähtee usein vain tikkari tai jätski. Mistään jättimässyostoksista ei siis ole kyse. Tämä järjestely on kuitenkin ok tasan niin kauan kun myös ruoka maistuu ja ostokset pysyvät kohtuuden rajoissa. Jos ylilyöntejä tulee, niihin tartutaan taatusti. Silloin lähtee rahat ja vapaus tehdä ostoksia.
Pari kertaa viikossa lapset saavat päivällisen jälkeen jonkun herkun (karkkia, jäätelön..).
Viikkorahan he laittavat säästöön ja ostavat sillä jonkun pienen lelun tms itselleen. En muista olenko erikseen kieltänyt karkin oston, mutta sen he tietävät, ettei karkkia syödä joka päivä ja että siitä jää kiinni. (tiedän heidän rahamäärät)
Voisiko isovanhemmille ym sanoa että kun antavat rahaa, sitä ei nimetä karkkirahaksi.
mutta poikkeuksia on sallittu. Kyllä kouluikäiset jo ymmärtävät sellaisen. Ihan hyvin on voinut sanoa, että "no käy nyt hakemassa jätski tai karkkiasko, olkoon ylimääräinen herkkupäivä". Muuten rahat ovat pysyneet lippaissaan. Ei siis ole ollut salaa ostamisen ongelmaa ikinä koskaan.
Meillä isommat pojat on 11 ja 12 eikä karkkipäivää enää ole. Saavat viikkorahaa 2 euroa ja keräävät pulloja jne joskus joista muutama kolikko lisää. Karkin syönti ei ole ainakaan lisääntynyt, ehkä jopa vähentynyt. Pojat ostavat usein esimerkiksi mehua kun lähtevät kavereineen skeittaamaan tms. Karkkina usein just joku tikkari tms.
Toimii hyvin!