Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Otanko tän miehen vai en?

Vierailija
01.07.2011 |

Mulla on takanapäin vaikea avioliitto. Rakastin kovasti miestäni, mutta olimme kovin erilaisia tavoiltamme ja toiveiltamme elämää kohtaan. Ero tuli, siitä on aikaa jo vuosia. Olen haaveillut uudesta miehestä ja siitä, millainen hänen pitäisi olla. Ja nyt sitten sellaisen löysin, hänessä ei ole mitään vikaa, ei niin mitään! MUTTA, se ei tunnukkaan hyvältä! Oon miettiny, onko hän liian täydellinen vai mikä tässä ny mättää. Häneen voisin luottaa. Sitä pidän tärkeänä, koska ex-mies valehteli ja luotto meni. Hänen kanssaan voisin elää, kuten olen aina haaveillut, mutta miksi se ei tunnukkaan hyvältä?



Meneekö tosiaan niin että jostain kun haaveilee, se menettää merkityksen kun sen saa???



Mitä mun pitäis tehdä? Ottaa tuo mies elämääni vai jatkaa yksin ja odottaa jos joskus tulisi sellainen mies kohdalle, jonka kans olisi mieletöntä tunteenpaloa?

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
01.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

lähdepä terapiaan selvittelemään sitä miksi et tunne mitään?

Vierailija
2/5 |
01.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onko haaveesi muuttunut vuosien myötä? Ehkä mies ei vastaakaan nykyisiin tarpeisiisi?



Kaikissa on myös jotain vikaa. Et vielä tunne tätä miestä kunnolla, jos et näe hänessä mitään vikoja.



Kun plussat painaa enemmän kuin miinukset, siitä vaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
01.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pelkäät menettäväsi? Mustasukkaisuutta ym? Epävarmuutta itsessäsi? Pettymyksiä aikaisemmin mitkä nostavat päätään?

Vierailija
4/5 |
01.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Täydellinen onkin epätäydellisyyttä?

Vierailija
5/5 |
01.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aiemmin olen kumppaneistani ollutkin vähän mustis. Tän kohdalla taas tuntuu ettei mitään väliä mitä se tekis... Tuntuu että se on aivan älyttömän paljon mun perään, mut mä en tunne kyl ollenkaan samoin sitä kohtaan. Eikä ne oo vanhentunu ne mun haaveet. Ihan muutama kuukaus sitten vielä niitä mietiskelin, kunnes tää täysin haaveisiin sopiva astu kuvioon.



Tiedän että en aiempien kumppaneiden kanssa voi koskaan enää mitään rakentaa, silti heissä on pari sellaista, joita kohtaan tunnen vieläkin enemmän kuin tätä. Heidän kanssaan olisin valmis mihin vaan, JOS HE VAAN OLISIVAT HAAVEITTENI KALTAISIA. Eikä se oo ulkonäkökysymyskään, tää uus on ihan ok.



Tää uus on kiltti. Sellaisesta olen haaveillut kaiken kokemani jälkeen. Mut ny se kiltteys jotenkin ärsyttää, jotenkin tuntuu ettei oo tarpeeks haastetta! (vaikka en kyl sellasia haasteita kaipaa, mitä aiemmin on ollu)



Täähän on ihan kipeetä...

ap

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi kuusi yksi