Lue keskustelun säännöt.
Tulin raskaaksi ja nyt masentaa :(
20.05.2011 |
Olen 8 raskausviikkolla ja alusta asti on tuntunut,että tämä ei ole nyt minun juttuni. En tunne iloa enkä riemua tulevasta vauvasta. En ole kuitenkaan ajatellutkaan keskeyttämistä. Meillä on mieheni kanssa 2 lasta, jotka molemmat ovat koululaisia. Ehkäisymme petti ja raskaus tuli molemmille yllätyksenä. Ajatukset tuntuu olevan välillä todella sekavat koko raskauden suhteen. En enää osaa kuvitella itseäni hoitamassa pikkuvauvaa,kun olemme saaneet molemmat lapsemme suht isoiksi.
Inhoan jo nyt vartaloani,jatkuvaa turvotusta ja huonoa oloa. Väsyttää,en jaksa tarttua kotitöihin ja töissä käyminenkin tuntuu ylitsepääsemättömältä. Ahdistaa kaikki tulevat kesän juhlat,koska tuskin mahdun entisiin juhlamekkoihini. Haluan uskoa,että ajatukseni ovat ohimeneveviä ja voisin vielä nauttia raskaudesta. Onko nämä tuntemukseni täysin normaaleja ? Ikää minulla on 31 vuotta.
Kommentit (3)
Hei,
kuulostaa siltä, että suuri osa pahoinvoinnistasi on ruoasta peräisin. En tarkoita laihdutuskuuria, mutta nyt raskausaikana sinulla on elämäsi tilaisuus, ja myös velvollisuus sekä itseäsi että perhettäsi kohtaan, rukata syömisiäsi siihen malliin, että sekä sinä että tuleva vauvasi voitte mahdollisimman hyvin.
Saatko ravinnostasi tarpeeksi hivenaineita? Mikä on hiilihydraattien, rasvan ja proteiinien suhde ja laatu? Olisiko ravintoterapeutista apua?
Tsemppiä, kyllä se siitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itsellä on kaksi kouluikäistä, ehkäisy ei pettänyt vaan vauva oli toivottu, silti se herätti itsessä paniikkia!tunteita oli laidasta laitaan. Ajatus aikalailla järkytti kuitenkin, lapset juuri isoja ja tulee toimeen yksinkin, ei vaipparalleja, yöheräämisiä tai muutakaan, kääk miten tästä selvitään :) ja rehellisesti sanottuna näitä tunteita kesti ja kesti, vaikka tietysti osasin siitä raskaudesta innoitakkin.
Nyt vauveli 20pv vanha ja on kyllä helpottunut olo, ONhan se helpompaa kuin kahden ekan kanssa! Lapset ovat omatoimisia ja osaavat tehdä aamupalan tarvittaessa, toisin kuin silloin kun toinen syntyi ja esikoinen oli vajaa 2 (vauvoja molemmat) :)
älä syyllistä itseäsi tai tunteitasi, luulen että kaikilla raskaana olevilla on omat kriisinsä. jopa sellaisilla jotka ovat raskautuneet pitkän yrittämisen jälkeenkin.
päivä kerrallaan vaan ja reteesti etiäpäin.
eri tilanne kuin sulla, koska odotan ensimmäistäni ja raskaus oli suunniteltu. Mutta tunteet on ehkä samoja?
Olen nyt viikolla 23, ja vasta nyt on alkanut tuntumaan, että ihanaa, kun se vauva tulee. Ennen tätä ajatus syntyvästä vauvasta on lähinnä ahdistanut eikä raskauskaan ole tuntunut omalta jutulta. Tuntuu, että kaikki muut raskaana olevat kehittävät jonkun äärisyvällisen suhteen sikiöönsä, mulla ei semmoista ole edelleenkään.
Sanoisin siis, että tuntemuksesi ovat ihan normaajela!
Mua on muuten helpottanut paljon se, kun oon tänne AV:lle saanut vuodattaa. Oon saanut paljon tukea muilta, joilla on ollut samanlaisia tuntemuksia. Kiitos siis av-mammoille!