Siittiöiden luovuttaminen omalle veljelle?

Sukusolujen luovutus herättää aina tiettyjä kysymyksiä. Se pariskunnan osapuoli, joka ei ole lapselle biologisesti sukua, joutuu hyväksymään asian. Sen takia voi olla helpompi hyväksyä sukulaisen luovuttamat sukusolut kuin täysin vieraan luovuttamat. Ei tietty aina näin mutta varmasti usein.



Olen itse joutunut miettimään paljon vähän saman tapaisia asioita. Näitä asioita joutuu aina miettimään monesta näkökulmasta ja miettimään, mikä on paras ratkaisu. Sukusolujen lahjoitus on yksi kauneimmista asioista, joita voi tehdä toiselle ihmiselle.

Kiireessä kirjoitin.. Pohdin siis tuossa ensimmäisessä kappaleessa tilannetta sen pariskunnan näkökulmasta, joka tarvitsee luovutettuja sukusoluja.

kysyttiin joskus samaa asiaa. Periaatteessa kumpikaan ei ollut sitä vastaan, mutta käytäntö onkin sitten eri asia.



Mua erityisesti mietitytti miehen veljen mahdollinen myöhempi suhtautuminen asiaan, hän kun on tunnetusti äkkipikainen ja lapsi olisi kuitenkin veljen siittiöistä saanut alkunsa.



Asia jäi, kun taustalla oli muutakin ongelmaa, joita lähdettiin ratkomaan ensin.

vaan miehesi ja sinä olette siihen valmiita. Kyse ei ole lapsenteosta liian läheisten sukulaisten kesken.

Hei!



Ajatuksena tuntuu hienolta, että auttaisi lähimmäistä. Henkistä puolta minäkin tässä mietin. Eli mitens mahdollisen eron kohdalla?? Teillä kuitenkin ehkä erilainen tunneside niihin lapsiin kuin muuten olisi, tapaamiset saattaakin olla hankala järjestää - miten sen kestää menemättä toisten varpaille tallomaan... Ja mitens teidän lasten kanta? Nuo luovutetuista siittiöistä syntyneet lapset ovat siis oikeutettuja tietämään taustansa. Miten teidän lapset tulee suhtautumaan sisarpuoliin?? Entä heidän tilanteensa just esim. eron kohdalla? Ei haluais olla negatiivinen mutta tässä muidenkin elämästä kyse kuin luovuttajien ja vastaanottajien...

Selvittäkää ensin lainsäädännön kiemurat ja miettikää sitten lisää



- saako Suomessa luovuttaa sukusoluja tuntemalleen ihmiselle? (en tiedä, mutta ei ole itsestään selvää)



- lapsella on lakisääteinen oikeus tietää biologiset vanhempansa

- kukaan ei kuitenkaan kai kerro lapselle, että on luovutetuilla siittiöillä aikaansaatu

- eli kertominen jää teille. Onko siis oikein olla kertomatta vai pitääkö kertoa.

- onko lapselle helpompaa olla tuntemattoman luvuttajan lapsi vai setänsä lapsi (minä ajattelisin, että on helpompi olla tuntemattoman luovuttajan lapsi)



Tällaista.

siis kertominen jää lapsen vanhemmille, ei teille.

- onko lapselle helpompaa olla tuntemattoman luvuttajan lapsi vai setänsä lapsi (minä ajattelisin, että on helpompi olla tuntemattoman luovuttajan lapsi)

Eli vaikka veli itse ei olekaan biologinen isä niin lapsella on kuitenkin hänenkin perimäänsä. Esim. isovanhemmat ovat lapsen biologiset. Ymmärrän täysin että haluavat mielummin sukulaisluovuttajan kuin tuntemattoman.

Ja uskon että lapsellekin on helpompi tieto että kuuluu kuminkin isänsä sukuun vaikka biologinen isä on setä.

Suku on tärkein.

tuntematonta luovuttajaa, niin se on valinta olla jatkossakin lapseton. Ihan mahdoton vaihtoehto, ainakin meille.

veljelle voi kuitenkin olla tärkeää, että lapsi on hänen biologinen sukulaisensa, siis hänen vanhempiensa biologinen lapsenlapsi. Hän toki olisi sosiaalinen isä, on lapsen tausta mikä tahansa, mutta kyllä biologiakin voi painaa.



Lisäksi jos lapsi joskus sairastuu, on huomattavasti helpompi selvittää esimerkiksi perinnöllisiä sairauksia tms. kun kyseessä kuitenkin oma verisukulainen. Itsekin kuulin vasta aikuisiällä, että suvussa hyvin harvinainen reumasairaus, ei olisi osattu epäillä minulta, ellei tietoa että tätä on suvussa. Tuntematon luovuttaja tuo tuntemattomat tautinsa (no joo, ehkä aika vähämerkityksetön peruste, mutta kuitenkin).

Just siksi että miehesi veljellä ja hänellä on sama perimä. Ja todella, isovanhemmat olisi biologiset. Ja useinhan serkukset ovat saman näköisiä keskenään. Heillä on samoja piirteitä. Joten ap on oikeassa että lapsi sopisi sukuun.

Minusta Ap on selittänyt hyvin ja ymmärtää. Minä antaisin kyllä luvan miehelle luovuttaa siittiöitään veljelle. Todella hieno asia jos sen tekee. :)

Sitten tulee ongelma lapsen huoltajuudesta ja sun miehelles huono olo... Alkaa potea "isyyttä".

En lähtis tohon leikkiin mukaan, vaikka ajatus olis kuinka kaunis. Ei ole helppoa pysyä ulkopuolisena. Entäs jos lapsessa todetaan joku vammaisuus? Syyttävät meistäsi siitä!!

Minusta noilla entäs jos, entäs jos jutuilla on ihan turha jossitella, eihän tässä kukaan tulevaisuuttaan tiedä terveyden, avioliiton kestävyyden tms suhteen.



Onhan noita sisaruspuoli- ja uusperhekuvioita Suomessa niin paljon, että miksi se tässä tapauksessa olisi niin kamalan huono vaihtoehto? Tasapainoiset ihmiset pystyvät hoitamaan siittiöiden luovutuksen asiatasolla. Mutta kuitenkin kyse on niin isosta asiasta, että jos vähänkin arveluttaa, niin älkää lähtekö hommaan mukaan. Tosin sekin vaihtoehto loukannee kyseistä pariskuntaa, jos he ovat asiassa aloitteellisia olleet ja toivovat saavansa teiltä kaipaamansa avun lapsettomuuteen.

Ei kuulosta ihan kivalle, että miehelläni olisi lapsia jonkun muun kuin minun kanssani. Kälyhän olisi minun näkökulmastani kuin kuka tahansa vieras nainen. Eli ei käy.



Olkoot sitten ilman lapsia jos vieras luovuttaja ei kelpaa.

Ei mitään miettimistä. Jopa historia taitaa tuntea jotakin samantapaisia tapauksia, esim. veli nai veljensä lesken.



Kyseessä ei ole insesti eikä sukurutsaus.



Veljesi vaimo saa ihan samanlaisen lapsen kuin hän olisi voinut saada veljesi kanssa. Tämä puoltaa raskaasti. Veljesi saa samanlaisen lapsen kuin hän olisi itsekin voinut vaimonsa kanssa saada.



Itse olen hoitanut lapsesta veljeni lasta, jonka äiti ei ole siis ollut kuvioissa. Kerran lapsi sanoi minulle, että miksi sinä et ole minun äiti. Olisi siis halunnut. Sanoin, että olen isäsi sisko ja se on tärkeä rooli. Itse olen usein miettinyt, että tuo lapsi on puolet samanlainen kuin minä eli geneettisestihän hän olisi voinut olla juuri minun oma lapseni.



Hoidatte tämän homman miettimättä yhtään mitään ja sitten unohdatte, että lapsi olisi mitenkään teidän. Sulkekaa siis silmät liioilta ajatuksilta ja toteuttakaa tämä jotenkin nyt sitten vain ihan "perhepiirissä"!

Tuolloin päädyimme keskustelujen jälkeen yhteistuumin siihen, että tiedossa voisi olla liian monta mutkaa ja olimme mieheni kanssa sitä mieltä etteivät miehen veli ja vaimo olleet riittävästi ajatelleet mahdollisia seuraamuksia.



Tuolloin asia tuntui myös itselleni todella vaikealta enkä halunnut missään nimessä siihen lähteä. Välimme ovat pysyneet tuostakin huolimatta hyvinä.



Nyt, jostain syystä, tämä asia on noussut askarruttamaan mieltäni. Miehen veli ja vaimo ovat lopettaneet lapsettomuushoidot (omilla sukusoluillaan) tuloksettomina. En ole omalle miehelleni vielä edes maininnut, että olen muutamana päivänä miettinyt tätä luovuttamis-juttua aivan uudessa valossa.



Mainittakoon vielä, että mieheni oli tuolloin kahdeksan vuotta sitten melko myötämielinen siittiöiden luovutuksen suhteen, mutta yhteisten keskustelujen ja perinpohjaisen harkinnan jälkeen päädyimme ettemme lähde siihen mukaan.



ap.

tämä luovutus ei varmaankaan onnistuisi ihan vain "perhepiirissä". Molemmissa on kuulema hieman vikaa, mutta raskautuminen hedelmöityshoidoilla olisi teoriassa mahdollinen.



Eli käytännössä mieheni siittiöillä pitäisi hedelmöittää laboratoriossa veljen vaimon munasoluja ja sitten istuttaa. Kysymys kuuluukin, tuleekohan tässä Suomen laki vastaan...pitääkö luovuttajan olla vieras vai saako se olla lähisukulainen?



ap.

lapsen joka on saanut alkunsa isänsäisän siittiöillä. Ihan hyvin n mielestäni mennyt. Sivusta katsojana olen sitämieltä, että lapsenlapsenaan pitää eikä omana lapsenaan

Pelkaan etta tulisi liian aidillisia / isallisia tunteita lasta kohtaan. Olis ehka vaikea pysya sedan / tadin roolissa. Alkaisin varmaaan verrata omiin lapsiini, etsia yhtalaisyyksia jne.



Henkinen puoli siis voisi olla esteena.



Ukonakosyy, sita en ymmarra, koska samassa perheessa on usein eri nakoisia lapsia ja kaikki lapset ei muistuta vanhempiaan. Lisaks jos aiti olis biologinen, niin sielta tulis kuitenkin jotain samoja piirteita.



Itse siis kannattaisin tuntemattoman luovuttajan soluja.

Jos ei kokemusta niin kommentoikaa ja heittäkää ajatuksia mitä teille ulee tästä mieleen...



Ehkä ne ajatukset selkiyttävät minunkin ajatuksiani.



ap.