Mietinpä vaan, että mikä vika on minussa
kun ei lastenhankinta kiinnosta. Puitteet ovat kyllä kunnossa.
Lähinnä mietin, että kun siinä on niin monta asiaa joka voi mennä pieleen, vaikka itse tekisi kaiken parhaalla mahdollisella tavalla; mikä saa ihmisen silti siihen ryhtymään? Nytkin olen lukenut isäänsä munille lyövästä lapsesta, toisesta, joka käytännössä tuhoaa kaiken ympärillään jos silmä välttää jne. Puhumattakaan sitten koulukiusaamisesta tai muista onhgelmista isompana. Ja senkin olen huomannut, että jos lapsi vähänkin poikkeaa normaalista, niin heti on dignoosi.
Eikö kukaan ajattele näitä kriittisesti, vai joku hormonipöllykö saa vaaleanpunaiset lasit silmille? Miksi minä sitten ajattelen, että en halua enkä ole valmis ottamaan riskiä, kun kerran vaihtoehtokin on?
Kommentit (6)
vastausta siihen, että mietitäänkö näitä asioita ollenkaan, olenko ainoa joka miettii?
ap.
siitä on lähdetty, että lapset ovat terveitä ja normaaleja. ja ne pitää pitää kurissa.
t. viiden äiti
siitä on lähdetty, että lapset ovat terveitä ja normaaleja. ja ne pitää pitää kurissa.
t. viiden äiti
kun tätä palstaa lukee (vaikka suodattaisi puolet pois)
että moni ei mieti ollenkaan tuota asiaa vaan toimitaan vain sen perusteella, että "tuntuu, että haluan vauvan". Kaikenlaiset parisuhde- ja muut kriisithän ovat lasten jälkeen hyvin yleisiä, varmaan juuri ajattelemattomuudesta johtuen.
Ihmiset on erilaisia. Kuulostat varovaiselta, harkitsevalta, ehkä jopa hieman pelokkaalta tai ainakin riskejä välttävältä ihmiseltä. Sellaiselle tuo on hyvin johdonmukainen valinta.