Mikä on ensimmäinen tunteesi ja ajatuksesi seuraavassa tilanteessa:
syöt rauhassa välipalaa tai juot kahvia ja palstailet samalla. Lapsesi on ulkona kavereiden kanssa ja yhtäkkiä koko poppoo (vaikkapa 2-3 lasta) astuu ovesta sisään ja jatkaa äänekkäästi sitä samaa keskustelua mitä ulkona ovat käyneet ja lapsi sanoo sinulle että Anna meille juotavaa!
Mikä on eka tunteesi ja ajatuksesi? Nyt en kysy siis sitä, mitä sanot tai teet, mutta mitä tunnet?
Kommentit (15)
en antais juotavaa ennen kuin lapsi kysyy "saataisko me juotavaa"
nostamatta, että ota jääkaapista. En minä mitään erityistä tunne, tuskin huomaisin koko asiaa.
Harmittaa että pitää keskeyttää rauhallinen oma hetki mutta mitäpä tuosta.
Annan vettä.
sanon pennuille, että ottakaa itse juotavaa ja menkää pihalle
saisinko juotavaa pitäisi kysyä,eikä noin rumasti pyytää!
Joskus ei haittaa, joskus ärsyynnyn. Varmaan 90% :sesti ärsyynnyn, jos olin juuri rentoutumassa.
Joka tapauksessa käsken ottamaan juotavat ihan itse ja pyytämään kauniisti seuraavalla kerralla.
mutta sitten sanoin ystävällisesti moit ja annan juotavaa mukisematta.
Eipä muuta. Paitsi että kysyisin, laitoitteko välioven kiinni. Siitä pitää muistutella kokoajan, jos se jää nimittäin auki niin meidän kissa karkaa seuraavalla ovenavauksella ulos.
Meillä ramppaa jatkuvasti lasten kavereita, ei haittaa eikä harmita.
Jos olisi vieras, ärsyyntyisin ja varmasti mielessä vilahtaisi jotain huonosti käyttäytyvistä kakaroista. :D
Jos olisi oma, olisin aika ihmeissäni tuollaisesta tokaisusta. Osaavat ottaa juotavaa ihan itse ja jos antavat sitä kavereille, kysyvät aina luvan ihan nätisti.
spontaani tunne on syyllisyys: olen vain lekotellut enkä ole pitänyt huolta lasten nestetarpeesta, kunnes jano on tullut niin kovaksi, että pitää itse tulla pyytämään :(
Eikä meille kavereita tuoda, sillä omat pojat rasittaa mua nyt riittävästi.
Ikää 7v. ja 9v. ja jatkuvaa tappelua ja meteliä.
En ainakaan lapsia sisälle päästä, jos hetkeksi saan ne ulos riehumaan.
Saatan antaa vettä, mutta passitan ulos.
Olen koko kesän poikien kanssa, kun mies koko kesän töissä, niin mulla ei ole omaa rauhaa.
Harmittaa että pitää keskeyttää rauhallinen oma hetki mutta mitäpä tuosta.
Annan vettä.
On nyt 7v ja sillä ollut vaihe että haluaa tehdä asiat itse. Menee syksyllä kouluun ja nyt omasta mielestään niin isoa poikaa. Ottaisi siis todellisuudessa itse ja kaverinsa seuraavat.
Ei tuossa nyt kovin tunteitaherättävää pitäisi olla.