Lapseni paras kaveri on yh-perheestä

salee oot ite tukien varassa..

Että nyppii tollaset ihmiset.

Itse olen yh,ystäväni ovat yh.itä...

Ja ruokaa saa meillä kuka vaan vaikka porvarien pentu!

Suksi kuule vinkuintiaan ap. olet outo.

Näin tuet kaverin äitiä. Ja jos kaveri syökin teillä niin näin "annat" taloudellista apua perheelle. Hyvä sinä!

Tai auttakaa edes minua kasvamaan paremmaksi ihmiseksi.

Millähän perusteella? Onko itselläsi ystäviä?

Mikä estää lastasi käymästä tuon kaverin luona, tuskin tilan puute, vaikka niin kirjoitat, ettei sinne sovi, kun paljon lapsia.

Kuulepa, ap. Juuri noissa perheissä on usein sitä henkistä tilaa enemmän kuin esim. sinulla.

Vierailemme lasten kanssa usein 3h+ keittiö-taloudessa, jossa on 7 lasta ja vanhemmat. Koti on aina siisti ja ilmapiiri leppoisa.Lapset harvinaisen sosiaalisia.

Onko sinusta yh-äiti huono äiti ja epäonnistuja ja et siksi pidä lapsesi kaverista.

Anna nyt vaan lapsesi mennä useamman kerran vierailemaan kaverinsa luo ja 2km sujuu aivan vaivatta tuon ikäiseltä.

Toivottavasti tosiaankin kasvat ulos henkisestä ahtaudestasi.

Hei ap,

ymmärrän kyllä näkemyksesi. Olen tosin itse yh, mutta hyvätuloinen ja minuakin alkaa helposti ärsyttää, jos joudun tekemään näiden kaveriasioiden kanssa enemmän (kun näköjään ajattelen, että perheet, joissa on 2 vanhempaa ehtivät enemmän).

Ajattele, että tuo lapsi on tullut perheenne elämään opettamaan teille jotakin (vaikka sinua kasvamaan henkisesti). Mieti mitä siitä voisi oppia. Vaikka, että opit asettamaan itse rajat (ei sinun tarvitse palvella)? Tai että kuinka hyvin teillä on asiat (kiitollisuutta)? Jotakin muuta?



Hyvää jatkoa!

t. Jansku

...monen äidin surua vierestä seuraanneena kehoitan sinua olemaan onnellinen siitä että lapsellasi on kavereita ja hyvä kaveri !!

On paljon lapsia joilla ei ole kavereita.



Omalla lapsellanikin on kaveri joka tulee perheestä jossa eletään vähän toisenlaisesti kuin meillä mutta olen onnellinen kun huomaan miten hyviä ystäviä he on, vaikkakin hän sitten söisi meillä useammin kun omani heillä tai vaikka hän sitten tulisi joskus uimahalliin meidän mukaan vaikkei omani pääsekään heidän mukaan.



Ajattele tuota yh-äitiä jolla ei välttämättä ole MITÄÄN tukiverkostoa. Etkö voisi itse edes hieman helpottaa toisen taakkaa antamalla joskus ylimääräisen ruuan tai kuskaamalla?

mahtu aina ruokapöytään "ylimääräinen" ruokailija. Ainoa, josta tuli sanomista oli veljen kaveri, joka otti aina kolminkertaisen annoksen, siihen nähden, mitä söi ja vei loput roskiin. Joskus kävi niinkin, että joku omasta porukasta jäi ilman.



Mutta aion kyllä ruokkia lasten kaveritkin, jos ei kavereiden vanhempien kanssa ole toisin sovittu.

Av:llahan on sellaista porukkaa paljon, joiden mielestä on ihan ok dumpata lapsensa toisille, laittaa toiset ruokkimaan jne. Minusta se on hyväksikäyttöä, koska mulla ainakin periaate on vastavuoroisuus kaikessa elämässä. Onneksi lapseni kaverit ovat tällä hetkellä sellaisia, joiden vanhemmat omaavat käytöstapoja ja mennään aika vuorotahtiin. Ei tarkkaan lasketa, mutta aika tasapuolista on kuitenkin.



Yksi kaveri oli vähän samantyyppinen. Tyttö oli kiva, mutta mua alkoi nyppiä sen yh-äidin jatkuva loisiminen. Aine meille, aina mun ruokittavaksi, aina meidän mukaan ilman rahaa kaikkiin menoihin, meille yökylään jne. Fiksut vanhemmat tarjoaa aina rahaa mukaan, jos mennään johonkin kylpylään porukalla ja oma lapsensa pääsee mukaan. Just tyyliin oltiin menossa Puuhamaahan, niin tytöt pyysi kummankin äidin kuullen pääseekö "Maija" mukaan. Mä sanoin, että autoon mahtuu ja äitinsä sanoi, että käyhän se. Rahaa ei tietenkään antanut tai edes eväitä. Ei mun talous siihen kaadu ja pyytämään en ala, mutta ärsyttää vaan tuo hyväksikäyttö.



Eli opetus: älä kaveeraa liikaa noiden sosiaalitapausten kanssa. Se pummiminen on tauotonta ja tulee vaan hyväksikäytetty olo.

Ei sitä vaan jaksa enään. Meillä 2 lasta ja kokemus yh-äideistä on tosi huono. Niiden lapsia saa ruokkia, valvoa ja ym.

Monilla vielä isä vahvasti mukana lasten elämässä ja suku tukiverkkona.

Mä en jaksa hoitaa, kun mun 2 omaa lasta. Toisella vielä kehitysvamma.

Siis sellaisista, jotka asuu jossain vuokratalossa, ei kunnon työtä tai koulutusta jne. Täyttä ongelmaa vaan. Isät ottaa lapsia viikonloppuna, väliviikonloppuna mummut ja viikollakin tarvisi saada johonkin. Ja päälle huokaillaan oman ajan perään. Ihan mahdotonta kutsua lapselle kaveria heille saati huolehtia lasten syömisestä. Sitä saa itse olla antavalla puolella loputtomiin...

Kavereissani on muutama yh, mutta he onkin fiksuja, lapsia on tehty vain jaksamisen mukaan ja käyvät kunnon töissä, eivätkä oleta muiden elättävän, ruokkivan ja hoitavan lapsiaan.

Ei sitä vaan jaksa enään. Meillä 2 lasta ja kokemus yh-äideistä on tosi huono. Niiden lapsia saa ruokkia, valvoa ja ym.

Monilla vielä isä vahvasti mukana lasten elämässä ja suku tukiverkkona.

Mä en jaksa hoitaa, kun mun 2 omaa lasta. Toisella vielä kehitysvamma.

Vaali ihmeessä ystävyyttä, se on hieno asia- ja myös se että kaveri saa teillä mallia toisenlaisesta elämästä kuin kotona- hänelle voi olla siitä paljon iloa myös tulevaisuudessa. J sitten laitat rajat jaksamisen mukaan. Jos jaksat kerran viikossa niin sitten niin. Jos useammin tai harvemmin niin sitten niin. Voithan yrittää sopia äidin kanssa jotakin, miten hän voisi jossakin kohtaa tulla vastaan., jos ei niin laitat rajat oman jaksamisen mukaan. Lapsethan voi vaikka kirjoittaa toisilleen kirjeitä, soittaa yms jos eivät tarpeeksi näe.

tosi kiva niin ´´maksa´´siitä. Sellainen kaveri on kultaa kalliimpi kun niin monilla ei ole kavereita ollenkaan tai huonoja sellaisia.



Aikoinaan meillä oli samalla kertaa yövieraina neljäkin ja muut kaverit päivällä. Saattoi olla joskus 10 kaveriakin kerrallaan.

Leivoin sämpylöitä ja paistoin lihapullia ja olin iloinen kun niillä oli niin hauskaa.

Tiedätkö, sun lapsella on luxusta kun vielä noin hyvin hoidat kaiken. Harva lapsi saa tuoda kavereitaan omaan kotiinsa. Usko minua lopussa kiitos seisoo -niin meilläkin enkä todellakaan tekis mitään toisin:))

Ihan tiedoksi vielä et mulla oli oma pieni firmakin etten ollut kotiäiti!

Joten meille kyllä kelpaisi, kaikesta ne ihmiset keksiikin valittaa..

Lapsellani 4v ei ole kavereita vaikean dysfasian vuoksi.Päiväkodissa kyllä, mutta asuvat muualla niin ei ole pk:n ulkopuolella tekemisissä.Mutta naapurin isommat lapset 10, 9 ja 7 vuotiaat viettävät aikaa meillä.Leikittävät toki lapsia, mutta ei voi ikäeron takia kavereiksi kutsua.Lapset ovat meillä, koska kotiolot ovat surkeat.Tunnen vanhemmat melko hyvin ja itse usein pyydän lapset syömään tai retkelle, kun vanhemmilla on parempaa tekemistä.Minulla on 4 omaa lasta, esikoinen 4, 2 vuotiaat kaksoset ja pian 1v kuopus.Naapurin lapsista on toki myös apua, kun leikittävät lapsia, niin ehdin itse hoitaa kotitöitä siinä ohessa tai muita lapsia.Ovat myös yökylässä usein.En voisi kuvitellakkaan toimivani toisin, sillä vanhin niistä totesi kerran, että olisipa syntynyt meidän perheeseen, kun on niin ihana nukahtaa kun ei pelota :( Näistä lapsista on tullut mulle tärkeitä.Ja omat pikkuiseni nauttivat näiden seurasta...uskon ja toivon että meidän perheen malli antaisi näille lapsille hiukan parempia eväitä elämään.En nyt sano, että ollaan mikään malliperhe, mutta meillä rakastetaan, halataan, huudetaan, itketään ja nauretaan, tanssitaan ja lauletaan...eli eletään elämää aidosti kaikilla mausteilla :)

Vielä, että me myös kuljetettiin bensaa laskematta lapsiamme ja kyytiin mahtui aina muitakin!

Ne oli hauskoja aikoja.

Toki sitten yhden perheen lapsi harrasti samaa ja ne matkat me suunnilleen puolitettiin ei rahalla mutta se vei ja haki joka kerkesi.



Yhtään ei köyhdyty mutta monta juttua rikkaampia ollaan!

Kyllä hän siinä sivussa meni, omia lapsia oli viisi. Tyttö välillä asui meillä päiviä kun äiti oli heikommassa kunnossa ja lähti mukaan sukujuhliin ja lomille. Nykyään fiksu aikuinen ja hyvin menee.

Minä kirjoitin tuon 32 jutun



Voin vain ihailla sua. Sä olet vaan niin ihana!

Ymmärrän täysin miten ajattelet ja toimit.

AINA lopussa kiitos seisoo -niin se vain on:)

ihana että täällä on niin paljon näitä äitejä, jotka ottavat muiden lapset avosylin mukaan perheensä touhuihin. Olette ihania, jaksakaa ja jatkakaa samaan malliin!



Itse olin paljon pienenä parhaan ystäväni luona, ja hänen äitinsä oli minulle tärkeä naisen malli ja kannustaja. Oma äitini oli ihan hyvä ja piti huolta tarpeistani, mutta hän ei ollut koskaan henkisesti läsnä, aika tunneköyhä.



Toki ystäväni oli paljon meilläkin, 50-50, ja meidän perhe mm. kustansi ystäväni parille reissullekin, mutta jotenkin koen, että itse jäin tästä kaverisuhteesta henkisesti voitolle.

enkä ole asiaa aiemmin edes ajatellut, mutta tämän kommentin luettuani olen itse asiassa siitä todella iloinen...

salee oot ite tukien varassa..

Että nyppii tollaset ihmiset.

Itse olen yh,ystäväni ovat yh.itä...

Ja ruokaa saa meillä kuka vaan vaikka porvarien pentu!

Suksi kuule vinkuintiaan ap. olet outo.

Eihän lapsesi tarvitse olla vain tämän yhden perheen lapsen/lapsien kanssa. Aivan hyvinhän sitä voi hankkia saman sosiaaliluokan lapsista kavereita lapsellesi ja silti olla kaverina myös tämän yh-äidin lapsen kanssa.

Että koska olen 6:den lapsen yh, olemme sosiaalitapausperhe joka vaan hyväksikäyttää muita jne? Asunpa vielä vuokratalossa ja isän jättäessä perheen raskausaikana olen pakostakin yhteiskunnan tukien varassa, enhän voi pistää pientä vauvaa hoitoon mennäkseni töihin. Tosin ainut ylimääräinen tuki mitä saan on yh-korotus lapsilisään, muuten samat kuin miehen ollessa perheessä.



Itse en ole tunkemassa lapsiani mihinkään kylään, lapset itse kysyvät joskus voivatko mennä kaverille ja yleensä annan luvan. Joskus syövät siellä, mutta ei se kyllä talouteen vaikuta mitenkään jos yksi syökin muualla, ruoka sillä kuitenkin kotonakin on tehtynä. Meillä ei useinkaan saa vierailla tällä hetkellä mutta kaverien ja sukulaislapsia on säännöllisesti yökylässä.



En myöskään itse pidä meitä köyhinä reppanoina hyväntekeväisyyden ja tukiperheen tarpeessa olevina, hassua jos joku niin ajattelee. Eikä siitä nyt mitään apua ole jos joku lapsista muualla kyläilee koska en koe lapsia mitenkään vaikeiksi ja se että yksi on muualla ei yhtään helpota tms. Jos lapseni kutsutaan kylään niin pitäisikö kieltää ettei pääse jos en jaksa nyt itse mitään vastavierailuja?

Lapset eivät ole ongelma ja miten se nyt ketään haittaisi, kun ei haittaa suakaan... Ai niin, teillehän ei saa tulla. Miksei, kun kerran vieraista lapsista ei ole mitään vaivaa?



Minusta se on vaan hyväksikäyttöä ja juuri niin tyypillistä sosiaalitapauksille, ettei nähdä mitään ihmeellistä siinä, että oma lapsi on toisilla. "sehän menee siinä sivussa". niin meneekin paitsi ei koskaan sosiaalitapausten perheissä, joihin ei saa tulla...