grrrrrrr....voi yläkoulua!
Lapseni on lyönyt 8. luokan ihan läskiksi ja nyt on kuitenkin pääsemässä yhdeksännelle, jos suorittaa kesällä yhdet ehdot. Olen koululle tosi vihainen, kun minuun (huoltajaan siis) ei ole otettu yhteyttä riittävästi. Tiesin, että oli syksyllä lintsannut joskus ja tästä lapseni kanssa käytiin keskusteluja ja tuli rangaistuksia jne.. Nyt on kuitenkin talvella lintsannut vaikka kuinka paljon, eikä minulle ole ilmoitettu näistä, kun vasta nyt, jälkeenpäin!
Luokkakaverit ovat lapselleni kertoneet kokeista ja on ilmeisesti käynyt kokeita tekemässä ilman mitään opiskelua ja päässyt läpi, joskus vain rimaa hipoen. Mutta eikö riittävän paljon poissaoloja ole hyvä syy hylätä koko kurssi? Toivoisin, että lapseni jäisi luokalleen, mutta se ei nyt onnistu, koska on tulossa vain yhdet ehdot.
Muuta selitystä en keksi kuin, että lapseni on niin kamala, että opettajat haluavat hänestä eroon ja pitävät hyvänä, että lintsaa, niin ei ole silloin heidän riesanaan.
Aikaisemmin on ollut suht hyvä oppilas, mutta ilmeisesti murrosikä on vienyt ongelmiin. On siis tuonut kokeita kotiin näytettäväksi ja olen luullut että käy koulua, mutta opiskelu ei vain kiinnosta.. Hämmentävää on myös se, että ei ole ollut yhdeltäkään liikuntatunnilta pois, vaikka ei mikään "urheilija" olekaan. Sieltä on tulossa myös todistuksen ainoa kiitettävä.
En tiedä mitä tässä tekisi. Lapsi ei ole opiskellut, käynyt kunnolla koulua, ja silti pääsee jatkamaan ysiluokalle. Olisiko minun pitänyt soittaa kouluun ja kysyä käykö lapseni siellä säännöllisesti? Olenko ollut ihan tyhmä, kun luulin että koululta otetaan yhteyttä jos on tarve. Olen ihan hukassa, kyse on esikoisestani, eikä tällaista ole ennen eteen tullut.
Kommentit (32)
Kuvittelin, että koulussa suhtaudutaan lintsaamiseen vakavasti, kun ottivat muutamasta poissaolosta yhteyttä koulusta ja kertoivat tällaisesta "lintsausryhmästä", ja kävimme koululla selvittämässä asiaa. Sovittiin, että koulussa käydään ja lintsausta ei hyväksytä ja lapseni sai kotona rangaistuksia (kotiarestia jne).
Jotenkin ajattelin, että asiat ovat ok, kun ei mitään muutakaan kuulunut. Lapseni on väärentänyt poissaolotodistuksia ja osan jättänyt myös vain palauttamatta kouluun. Silti ei kukaan koulusta soittanut. Tietysti olisin voinut itsekin soittaa, mutta olisiko se hyvä, että monensadan oppilaan vanhemmat soittavat joka päivä ja kysyvät ovatko lapset varmasti koulussa. Kuvittelin, että jos jotain ilmenee, niin ottavat taas yhteyttä.
Nyt sitten pitää kai keksiä jotain, joka saa lapseni kiinnostumaan taas opiskelustaan. Itse ei tietenkään olisi halunnut jäädä luokalle, koska kaverit pääsevät eteenpäin ja itse jää yksin jälkeen. On kyllä hieman pelästynyt luokalle jäämisen mahdollisuudesta ja on kotona lukenut muutamaan edessä olevaan kokeeseen. Lisäksi yhdessä joka päivä olemme lukeneet biologiaa, josta on jo tiedossa ne ehdot.
Ehtojen suorittamiseen asti on nyt erityissyynissä. Jos lapsellani on joku syy olla poissa, soitan siitä koululle, muuten kaikki poissaolot ovat asiattomia ja niistä ilmoitetaan minulle, samoin myöhästymisistä. Haen lapseni koulusta joka päivä ja hän tulee kotiin opiskelemaan (joka päivä läksyt, tulevat kokeet ja ehdot), käy harrastuksissa ja kaikki ystävien tapaamiset sovitaan kanssani.
Ei tässä ole enää paljon koulua jäljellä, mutta ainakin bilsan ehdot lapseni taitaa sitten suorittaa kunnialla läpi.
ja olen tehnyt selväksi että opiskeltava on, elatus loppuu kun täyttää 18 ja jokin opiskelupaikka on oltava. Aikookin panostaa kouluun niin että saa stipendin ulkomaille, houkutin on hyvä keino motivoida. Wilmaan tulee tosiaan heti ilmoitus jos on selvittämätön poissaolo. Aika kehnoa yht.pitoa koulun taholta mutta on siinä kodissakin jotain parannettavaa jos lapsi lintsailee. Kannattaisi varmaan käyttää psykologilla juttelemassa jos kotona eivät välit ole kunnossa (mitä ne eivät ole koska tekee tuollaista selkäsi takana). Voihan olla että koulussa tapahtuu jotain mistä ei tiedetä (esim. kiusaamista). Luokalle jättäminen on aika iso juttu eikä varmaankaan edistä tilannetta, mietihän nyt vähän. On aina vanhempi muita ja "luuseri" muiden silmissä, ei taatusti motivoi. Lukekoon ehtonsa ja ensi vuonna sitten uusin voimin. Vaihtakaa koulua jos mahdollista.
Lukioon pääse vaikka 5,5 keskiarvolla.
kun kaikki mun tietämät ilmoittavat sisäänpääsyrajaksi vähintään seitsemän (jonka alle he eivät ota, vaikka hakijoita ei olisi yhtään) ja asuinkaupunkini lukioiden alin sisäänpääsykeskiarvo viime vuodelta oli (siis ei vähimmäisraja, vaan se, joka huonoimpana on otettu sisään) 8,4.
Niin että MIHIN lukioon sillä alle kuutosen keskiarvolla oikein pääsee, tai edes alle seiskan?
Sinänsä ap:n kysymykseen voi todeta, että jos hänen lapsensa ei mene ehtokuulusteluun niin hänen ei voida katsoa suorittaneen ehtoja vaan hänet täytyy pitää ensi vuosikin kasiluokalla.
Mikä tosiaan on käytäntö poissaolojen ilmoituksissa.
Täytyy kyllä myöntään, etten itse erottaisi merkkejä poissaoloista. Läksyt saa tehdä koulusta, mikä on minusta ok, en itsekkään tuo töitä kotiin. Päivittäin tulee kysyttyä, mitäs koulussa, mutta sen tarkempaa seputusta en edes odota, ei koulu ole niin suuressa roolissa.
Meillä tosin rikosrekisteri wilma käytössä ja lapset eivät niin hirveästi joudu töitä tekemään pärjätäkseen.
ja olen tehnyt selväksi että opiskeltava on, elatus loppuu kun täyttää 18 ja jokin opiskelupaikka on oltava. Aikookin panostaa kouluun niin että saa stipendin ulkomaille, houkutin on hyvä keino motivoida. Wilmaan tulee tosiaan heti ilmoitus jos on selvittämätön poissaolo. Aika kehnoa yht.pitoa koulun taholta mutta on siinä kodissakin jotain parannettavaa jos lapsi lintsailee. Kannattaisi varmaan käyttää psykologilla juttelemassa jos kotona eivät välit ole kunnossa (mitä ne eivät ole koska tekee tuollaista selkäsi takana). Voihan olla että koulussa tapahtuu jotain mistä ei tiedetä (esim. kiusaamista). Luokalle jättäminen on aika iso juttu eikä varmaankaan edistä tilannetta, mietihän nyt vähän. On aina vanhempi muita ja "luuseri" muiden silmissä, ei taatusti motivoi. Lukekoon ehtonsa ja ensi vuonna sitten uusin voimin. Vaihtakaa koulua jos mahdollista.
kuinka mikään ei anna niin paljon pontta puheelle kuin täydellinen tietämättömyys. Tai ymmärtämättömyys. Meillä oli kyllä välit kunnossa myös silloin kuin kaikki alkoi mennä koulussa päin seiniä. Muuten emme tänään olisi siinä, missä nyt olemme. Harmittaa ap:n puolesta tuollaiset ylimieliset supervanhemmat ulkomaanstipendivaatimuksineen. Silloin muinoin olisin ollut onnellinen siitä, että poika olisi mennyt edes kouluun.
Terveisin se pojastaan ylpeä äiti
Etkä käy vanhempainilloissa tai muuuten ole yhteydessä kouluun?
Mun mieskin on päästetty läpi, vaikka lintsas melkein koko kasin ja ysin. Eivät opettajat halua katsella niitä häiriköitä yhtään enempää kun on pakko.
Omilla lapsilla yläkouluajat vielä edessä, että katsotaan tulevatko pojat isäänsä...
eikä se ole kasvatuksesta kiinni. Joillakin se vaan on rankempi kuin toisilla.
Hyvähän se on huudella jos oma lapsi on selvinnyt murrosiästä helpolla, tai on vielä pieni ja suloinen.
Terveisin,
Hyvin kasvatettu mutta kaamean murrosiän aikoinaan läpi käynyt kelpo kansalainen
Suurin osa kyllä klaaraa kasiluokan(kin) ihan ongelmitta. Pitäskö ap katsella vähän peiliin????
Meillä koulun kanta on, että yläkoulu on itsenäisyyteen ja aikuisuuteen kasvamisen aikaa. Yläkoulu ikäisen on tärkeää antaa kokeilla elämässään ja valinnoissaan omia siipiään, joilloin kotiväen tuki hakee uutta muotoaan. Toisiaan hyvä olla hyvä liiaksi ohjailemassa.
Välillä toki kaivataan järjellä puhumista ja reaaliteettien osoittamista ja silloin otetaan yhteys huoltajaan. Karikoita tulee, eikä niitä tarvitse kaikkia vältellä, eikä kotiväen tarvitse aina kaikkia kivisiäkään polkuja valmiiksi siloitella.
välillä tuntuu ettei kommentoijilla taida olla itsellä murrosikäistä. Oma murrosikäinen poikani ei päällisin puolin juuri eroa muista, joilla koulu menee paremmin.
En ole vielä tavannut kovin puheliasta murkkua, mutta onhan niitäkin tietenkin. Jos kysyy miten koulu menee, sai vastauksesksi yleensä jotain yksitavuista murahtelua..
Itsekin tyhmänä ajattelin, että murrosiässä pitäisi vähän irtaantua vanhemmista ja harjoitella itsenäistymistä. Ja ajattelin, että koulu pitäisi enemmän siirtyä lapsen vastuulle. Uskoin (tyhmänä) että kun saa kokeista huonoja (huonompia kuin ennen) numeroita, niin ymmärtäisi, että pitäisi opiskella enemmän. Kuvittelin myös, että kasilla on vaikeampaa kuin seiskalla tai alakoulussa ja numerot voivat pudota, kun kaikki eivät vain osaa enää yhtä hyvin.
Huonot numerot eivät saaneet lastani mitenkään heräämään, päin vastoin. Hänen luokallaan huonoilla numeroilla suorastaan ylpeillään ja niillä saa coolia huomiota. "hei, meikä vetäs femman ruotsista, hehehe..".
Toivottavasti kesän aikana järkeä kasvaa päähän, nyt ainakin tiedän mitä kaikkea lapseni ei ole puuhaillut tänä vuonna. Ensi vuonna sitten uudella sinnikkyydellä. Harmittaa vain, kun on päässyt jo näin pahaan jamaan.
Kesällä on menossa (oli jo sovittu) vaarin kanssa kesämökkiä remontoimaan. Toivon, että vaarin leppoisat jutut ja fyysinen työ tekevät hyvää. Vaari kun ei paljon vaikutu mistään uhoamisesta. Koomista on myös se, että vaari on ruotsinkielinen ja aina puhunut lapsenlapsilleen vain ruotsia. Omat lapsenikin siis ainakin ymmärtävät ruotsia ihan hyvin, joten koulun vitoset ovat vain jotain typerää kapinointia.
kiitos komenteista. Erityisesti on lohduttavaa kuulla, että joku on päässyt kuitenkin yli koulun laiminlyönnistä. Täytyy toivoa, että ensi vuonna järkeä on kasvanut päähänsä enemmän ja jos ei ole, niin täytyy kai sitten ruveta lasta ohjaamaan kuin pientä lasta.
Oma poikani kapinoi voimakkaasti juuri 8:lla luokalla. Koulusta kyllä oltiin yhteyksissä meihin päin silloin tällöin, mutta enemmänkin kyseessä oli pojan mollaaminen. Meillä ongelman ratkaisi vieraaseen maahan muutto 8:n luokan jälkeen. Uudessa koulussa oli tiukka kuri koulupukupakkoineen kaikkineen ja vanhemmat pidettiin koko ajan ajantasalla tapahtumien suhteen. Alku oli hankala, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Noista ajoista on nyt 10 vuotta aikaa ja aina joskus tulee mieleeni, että tekisi mieli ottaa pojan vanhaan rehtoriin yhteyttä ja kertoa hänelle, mitä siitä hänen väheksymästään oppilaasta tuli. Kiitos ei kuitenkaan kuulu vähimmässäkään määrin hänelle, vaan uuden koulun rehtorille ja opettajille. Olen pojastani äärimmäisen ylpeä.