Sain just tietää että miesystävä kihloissa ja saanut kuukausi sitten lapsen

jos hän on tietämättään sekaantunut varattuun mieheen. Mieshän siinä petturi on, eikä nainen mikään horo.

Meidän pitäisi varmaan kaikkien pysytellä neitsyinä hääyöhön tai ainakin avioliittosopimukseen saakka, jotta voisimme olla varmoja, ettemme ole horoja ja nai jonkun toisen av(i)omiehen kanssa. Eikäpä sekään mitään auttaisi, koska osa huijaa järjestelmääkin ja menee uudestaan naimisiin.

No näistä löytyy kahta eri tyyppiä.



Jotkut shokissa reagoivat vihalla vaikka eihän tuossa ap. ole mikään petoskumppani vaan yhtä höynäytetty kuin se avovaimokin. Ja jotkut mielummin sietävät sen pettämisen kuin ottavat eron, eivät vain halua tietää. Mutta jotkut taas haluaisivat tietää, kyllä minäkin tuon avokin asemassa. Kaikesta huolimatta ja vaikka kuinka vaikeaa kuin pieni vauva. Tuntuisi kamalalta, jos tämä kertominen teilattaisiin sillä, että ap:llä olisi automatik jotenkin pahat aikeet. En usko yhtään nimittäin tuohon. Ja valitettavasti ap sä et voi tietää kumpaan kastiin tää nainen kuuluu, sun on se itse pähkittävä ja tehtävä niin kuin itse oikeaksi koet.



Todella kurja tapaus ja surettaa teidän kummankin naisen puolesta. Kyllä se aina on kamalaa, kun paljastuu jotain noin kamalaa kumppanista. Mutta luojan kiitos nää jutut paljastui nyt eikä kuukauttakaan myöhemmin. Empatiani teille molemmille. Kyllä tuo on karmivaa, että joku pystyy tuollaiseen. Elämään täyttä kaksoiselämää ja vielä silmät kirkkaana innoissan, jos teille tosta vauvakin syntyisi ja tilanne olisi nykyistäkin traagisempi. :(

Tunnusti heti, ja kertoi oman versionsa:

Olleen yhdessä vajaan vuoden (minkä jo tiesinkin, ja esim. facebookista näkyy että ovat silloin alkaneet seurustella). Suhde ei ensimmäisen parin kuukauden jälkeen ole ollut hyvä, eivät tee muutakun riitelevät, minkä takia mies tekee koko ajan töitä kun ei pysty olemaan kotona. Mies ollut niiden ekan parin "hyvän" kuukauden jälkeen suhteessa vain, koska nainen pamahti paksuksi. Suunnitelmissa kuulemma oli/on, että kun vauva on noin 6kk, niin muuttaa pois.



Minua kuulemma rakastaa, ja jos vain haluan, niin muuttaa vaikka heti tänään luokseni ja jättää avovaimonsa.Itki ja vakuutteli rakkauttaan ja pyysi etten jättäisi. Ei kuulemma ole kertonut tilanteesta koska pelkäsi että jätän (niinkun olisinkin).



Kun sanoin, etten tiedä kertoisinko tälle avovaimolle meistä vai en, niin mies sanoi, että itse ei ole kertonut mitään, mutta jos haluan niin voin kertoa.



Pitkän ja asiallisen keskustelun päätös oli se, että en voi olla suhteessa jossa en voi yhtään luottaa, en jää odottelemaan toisena naisena, enkä myöskään miehen kanssa aio seurustella vaikka perheensä jättäisi, sillä tunnen itseni, ja tiedän, että en pysty elämään onnellisena suhteessa, jossa en pysty luottamaan.



Kotimatkalla mietin itsekseni, että en ainakaan toistaiseksi kerro avovaimolle. Hoitakoon itse omat asiansa, enkä usko, että tuo suhde kovin kauan muutenkaan kestää. Miehelle en sano, etten aio kertoa, eläköön peloissaan.



Tavallaan tuli tosi haikea mieli tosta tapaamisesta, oon niin rakastunut edelleen (eihän se rakkaus yhdessä yössä kuole) ja mies niin vakuuttava, että tuli tosi paha mieli. Tavallaan ihan uskon miehen selityksen, mutta vaikka se olisikin totta, niin mies on silti tehnyt todella väärin. Ei suhteita noin hoideta, että etsitään uusi nainen kun vanhaan menee hermot. Ja entäs jos jatkaisin, ja meille tulisi huono viikko/kuukausi/ajanjakso, mitä jokaisessa suhteessa tulee, korjaus olisi siihenkin varmaan uusi nainen seläntakana.



ap

mullakin oli rakas ihminen,itse olin naimisissa.Mies alko hengaileen nuoren tytön kans...ja lopun arvaatte..2 lasta 2 vuotta ja oltiin yhes koska lapset.loppu kaikki kaikilta,koko homma oli yhtä helvettiä!Ja minä niin rakastanut..vuosia kului,nyt kaikilla (jonkinlainen)oma elämä...elämä on=(

Älä silti edelleenkä kerro avokille,anna sen nauttia ees äitiydestään ja vauvasta1Jos joskus sitte saa uuden miehen kans vauvan,voi tilanne kummitella aina vaan

Juu kyllä toi sun päätös oli erittäin fiksu. Koska siis jos ajatellaan, että mies lähtisikin, niin se voisi jäädä kaihertamaan, että on valehdellut sinulle. Sinua voisi jäädä kaihertamaan omassa mielessä myös se, että oli kuitenkin tuon naisen kanssa suhteenne alettua ja se huono omatunto (vaikka ei siis sinulla siihen syytä, sinä luulit miehen olevan sinkku) voisi poikia ongelmia välillenne. JA. Jokatapauksessa pieni 6 kk vauva silloin ja kumppanin exänä nainen, joka oli vielä seurustellessa noin vahvasti mukana kuvioissa niin ei vältsisti kauhean helppoa (tapaamisjutut, elatukset ym. uusperhejutut eikä edes virallisesti erottu).



Kokonaisuudessaan kuvio olisi ollut jokatapauksessa erittäin hankala. Eli jos edes ajattelisikaan yhteistä tulevaisuutta, niin itse kyllä haluaisin siihen pitkän paussin (vuosi ainakin) tässä kohtaan siten, että mies on järjestänyt asiansa. Ja tiedä häntä auttaisiko se pitkä paussikaan mitään.



Hienoa miten järkevästi osaat kaiken keskellä arvioida asiaa. Noissa voi helposti unohtua ajatella asiaa useammalta kantilta ja tulee tehtyä ratkaisuja, joilla haavoittaa itseään. Ja itselleen täytyy osata olla hyvänä. Toivottavasti mies oppi tuossa jotain rehellisyydestä. Jos paatunut pettäjä, joka tarinoi, niin hyi hemmetti.

Juu kyllä toi sun päätös oli erittäin fiksu. Koska siis jos ajatellaan, että mies lähtisikin, niin se voisi jäädä kaihertamaan, että on valehdellut sinulle. Sinua voisi jäädä kaihertamaan omassa mielessä myös se, että oli kuitenkin tuon naisen kanssa suhteenne alettua ja se huono omatunto (vaikka ei siis sinulla siihen syytä, sinä luulit miehen olevan sinkku) voisi poikia ongelmia välillenne. JA. Jokatapauksessa pieni 6 kk vauva silloin ja kumppanin exänä nainen, joka oli vielä seurustellessa noin vahvasti mukana kuvioissa niin ei vältsisti kauhean helppoa (tapaamisjutut, elatukset ym. uusperhejutut eikä edes virallisesti erottu).

Kokonaisuudessaan kuvio olisi ollut jokatapauksessa erittäin hankala. Eli jos edes ajattelisikaan yhteistä tulevaisuutta, niin itse kyllä haluaisin siihen pitkän paussin (vuosi ainakin) tässä kohtaan siten, että mies on järjestänyt asiansa. Ja tiedä häntä auttaisiko se pitkä paussikaan mitään.

Hienoa miten järkevästi osaat kaiken keskellä arvioida asiaa. Noissa voi helposti unohtua ajatella asiaa useammalta kantilta ja tulee tehtyä ratkaisuja, joilla haavoittaa itseään. Ja itselleen täytyy osata olla hyvänä. Toivottavasti mies oppi tuossa jotain rehellisyydestä. Jos paatunut pettäjä, joka tarinoi, niin hyi hemmetti.

Tuntuu kyllä tosi vaikealta, nyt on se kaikki eilinen viha ja kiukku mennyt vois, ja vain ikävä ja suru koko tilanteesta päällä. Asiaa ei yhtään helpota se, että mies soittelee ja pyytää saada puhua. Tosi vaikea yrittää kuunnella vain sitä järjen ääntä, kun tuntuu, että sydän huutaa 100 kertaa kovempaa ihan päinvastaista.

ap

Vielä en tiedä mitä avovaimon kanssa teen. En todellakaan halua kostaa kenellekään, vaikka olenkin vihainen paitsi omastani, mutta enemmän tuo avovaimon ja vauva puolesta. En vaan usko, että mun omatunto kestää jos en kerro. Samaisessa tilanteessa itse haluaisin tietää, ja kuten joku sanoi, mies tuskin jättää pettämisen minuun

ap

Vaikka sulla onkin ollut/on suhde tämän miehen kanssa, niin vaimolle kertominen ei ole mitenkään sinun vastuusi tai velvollisuutesi, nimenomaan huonoa omaatuntoa et saa siitä kantaa. Hyvällä omalla tunnolla voit sanoa, että olet käyttäytynyt kypsästi ja jättänyt miehen ja naisen hoitamaan keskinäistä suhdettaan, joka ei sinulle kuulu millään lailla.

Minä en todellakaan haluaisi, että kukaan toinen nainen tulisi "omantunnontuskissaan" minulle kertomaan tälläisiä juttuja. Joko asia kävisi ilmi mieheltä tai sitten ei kävisi ollenkaan.

älä kosta hänelle tai miehelle toisen naisen kautta. Soita miehelle ja kerro että tiedät, lopeta suhde.

Et ole vastuussa miehen muista suhteista.

älä kosta hänelle tai miehelle toisen naisen kautta. Soita miehelle ja kerro että tiedät, lopeta suhde.

Et ole vastuussa miehen muista suhteista.

Jos ap:n tarina on tosi, niin eihän ap ole tehnyt mitään väärin ja jos tuo asia jää sitten loppuelämäksi kaihertamaan, niin on se vaan kohtuutonta, että ap joutuu maksamaan mielenterveydensä miehen toilailuista. Tottakai ap:n pitää kertoa ihan itsensäkin takia. Jälkeenpäin tuota on vaikea enää tehdä. Ja mies on uhka puolisolleen. Mikä takaa, että hän ei tee samaa uudestaan jonkun toisen kanssa. Levittää tauteja jne. On kyllä kansalaisvelvollisuus auttaa tuota ykkösnaista löytämään totuus miehestään ja samalla teko suojelee tätä miehen väärinkohtelulta, jos ei suorastaan pahoinpitelyltä.

Vielä en tiedä mitä avovaimon kanssa teen. En todellakaan halua kostaa kenellekään, vaikka olenkin vihainen paitsi omastani, mutta enemmän tuo avovaimon ja vauva puolesta. En vaan usko, että mun omatunto kestää jos en kerro. Samaisessa tilanteessa itse haluaisin tietää, ja kuten joku sanoi, mies tuskin jättää pettämisen minuun

ap

Vaikka sulla onkin ollut/on suhde tämän miehen kanssa, niin vaimolle kertominen ei ole mitenkään sinun vastuusi tai velvollisuutesi, nimenomaan huonoa omaatuntoa et saa siitä kantaa. Hyvällä omalla tunnolla voit sanoa, että olet käyttäytynyt kypsästi ja jättänyt miehen ja naisen hoitamaan keskinäistä suhdettaan, joka ei sinulle kuulu millään lailla.

Minä en todellakaan haluaisi, että kukaan toinen nainen tulisi "omantunnontuskissaan" minulle kertomaan tälläisiä juttuja. Joko asia kävisi ilmi mieheltä tai sitten ei kävisi ollenkaan.

kuka urpo näin neuvoo. Onhan tuossa jo riski, että mies tartuttaa äidille hi-viruksen. Helvetti, jos sulla ei ole itsesuojeluvaistoa, niin älä nyt levitä sellaisia uskomuksia, että muillakaan ei pitäisi olla. En usko, että kukaan täysipäinen voi ajatella sinun lailla. Kuka ei haluaisi tietää, jos mies pettää. Minä ainakin haluaisin. Sitten voin itse päättää miten asiaan suhtaudun.