Miksi 2 eläkeläistä asuu isoa omakotitaloa ?

No koska se on niiden koti!

Heillä on paljon tavaraa, jota ei saa muualle mahtumaan



He rakastavat omaa kotiaan



Siellä on tilaa lastenasten vierailuille



Eivät vain saa aikaiseksi muuttaa muualle



Nämä esimerkiksi. Muitakin syitä on varmasti runsaasti.

Suomi on vapaa maa, eikä ihmisten omassa kodissaan asumisen perusteista päätä teikäläisen johtama arviointiryhmä.

Siellä lienee ollut koko perhe aikoinaan. Lapset lentäneet pesästä ja onhan se nyt mukavempaa jäädä kotosalle, kuin muuttaa kaksioon mistä ei tunne ketään tai ympäristö on tuntematon. Koti on koti, vaikka siellä olisi ajamaton nurmikko ja lumityöt tehdään tamppaamalla kulkuväylä postilaatikolle.



Suotakoon eläkeläisille heidän kotinsa sellaisena kuin on. Kuin myös muillekin, eikä vain eläkeläisille. Voit tarjota apuasi, jos kovasti huolettaa.

Omatkin isovanhemmat sinnittelivät vaikka kuinka kauan isossa omakotitalossa (Papan itse rakentamassa). Olivat melkein 80-vuotiaita, kun lopulta myivät talon. Ja olihan se kaikkien mielestä jotenkin haikeaa... Vähän niinku olis menettänyt mummolan, vaikka siellähän se mummola on nytkin, tosin siirrettynä kerrostalokolmioon...

ja kovalla työllä ansaituilla rahoilla maksettu. Koska siinä on eletty koko niiden elämä, paikkaan ja taloon on vahvasti kiinnytty. Kukapa kotoaan haluaisi lähteä?

Kodista ei raaskita luopua?

Me ollaan paljon puhuttu mun vanhempieni kanssa, että sitten kun he alkavat mennä huonoon kuntoon, niin pannaan heidän talonsa myyntiin ja käytetään rahat siihen, että he saavat kunnollista hoitoa.

on tilaa ja lapset ja lapsenlapset mahtuvat kylään!

asuu isoa taloa miehensä kanssa kahden.

Rouva on ihan väsynyt ja kyllästynyt koko taloon ja pihan pitoon, ollut jo muutaman vuoden. Mies vaan ei anna myydä taloa.

kuin maksaa vuokraa tai vastiketta joka kuukausi.

Ja niin kauan kuin se asuminen tosiaan onnistuu siinä kodissa niin miksipä siinä ei asuisi. Itse olen kotihoidossa tullut siihen tulokseen että niin kauan kun oma koti on koti siinä on hyvä asua. Sitten kun se koti alkaa olemaan hukassa ja alettaan vaikika hakemaan sitä lapsuuden kotia on syytä miettiä muita vaihtoehtoja.

Ei kai kukaan nuorempikaan halua tulla ajetuksi pois kodistaan.Talo on heidän jonka eteen on tehnyt ehkä 40-50 vuotta työtä.

Mielestäni Suomessa asunnot ovat ihan liian pieniä koppeja ja seinänaapureja kaikki eivät muutenkaan halua, joten miksi omakotitalossa asuvien pitäisi olla aina lapsiperheitä tai muuten nuoria. Monet vanhat pariskunnat selviytyvät talonsa siivoamisesta ja remontoimisesta ihan riittävän hyvin. Ainakin maaseudulla eläkeläiset pärjäävät ihan hyvin. Yleensä vasta yli 80-vuotiaana vaikuttaa tulevan suurempia ongelmia. Moni on sopinut esim, että naapuri putsaa traktorillaan tieltä lumet pois joko ilmaiseksi tai raha vastaan jos ei ole omia koneita.



Ei ne eläkeläiset nyt aina niin raihnaisia ole.

Lapset tai naapurit voisivat auttaa piha- ja lumitöiden kanssa. Toivottavasti auttavatkin :)

Ei tullut tällainen asia sinulle mieleen, ap? Miten suhtaudut omaan kotiisi - onko se pelkkä sijoituskohde, velkataakka, statussymboli vai mikä?

Monet vanhukset passivoituu ja masentuu, jos heidät sullotaan pieneen kerrostalokaksioon. se talo pitää virkeänä ja tietty määrä "työtä" pitää liikkeessä. Se on kuntouttavaa monille itseasiassa!

oli 82-v, kun joutuivat muuttamaan rivitaloon, ja syy oli, että polvet ei enää kestäneet talon rappuja (pesu- ja pyykkitilat alakerrassa), vaikka muista töistä selvisi nykykoneiden (lumilinko, lehtipuhallin ja vetävä ruohonleikkuri) avulla. Taloon liittyi valtavasti muistoja ja muuttopäivä oli itkun paikka vanhuksille, jotka oli asuneet itse rakentamassaan talossa 54 vuotta. Taloa ja pihaa käytiin monta kertaa vielä katsomassa ja haikailemassa.



Nyt on ukki hiljan kuollut ja mummu 89 v. vanhainkodin jonossa. Muisti nimittäin tekee harhoja mummulle: hänellä on xxtiellä talo ja hän haluaisi ukin luo sinne kotiin...

Isoäitini asui yksin vaarini kuoleman jälkeen yli 300 neliön omakotitalossa. Asui siellä vielä 90-vuotiaanakin. Se oli hänen kotinsa, eikä hän halunnut sieltä lähteä, vaikka paikka alkoi jo olemaan hänelle vaarallinenkin. Kaatui lopulta niin pahasti, että joutui sairaalaan ja leikkaukseen, minkä jälkeen ei palannut enää kotiinsa. Se oli kova paikka.

ei kovin helpolla halua lähteä rakkaasta kodista vaan sinnittelee siellä niin pitkään kun vaan voi.

Lapset tai naapurit voisivat auttaa piha- ja lumitöiden kanssa. Toivottavasti auttavatkin :)

Ei tullut tällainen asia sinulle mieleen, ap? Miten suhtaudut omaan kotiisi - onko se pelkkä sijoituskohde, velkataakka, statussymboli vai mikä?

Mene nyt heti pimpottaan kelloo ja kysy!!Ja muista kertoa myös parannusehdotus mihin kantsii muuttaa,mitä tehdä jne...