Kaikkien muiden rakkauselämä onnistuu - miks mulla käy aina näin?!

kyllä me ensin tutustuttiin ihan kunnolla. 2 vuotta jo roikuttu yhdessä

Kauanko olitte seurustellu ennen ku annoit?

Eikä kaikilla muuten mene hyvin, ystävänikin käy juuri läpi ikävää eroa.

tietämättä yksityiskohtia, heitän jotain ajatuksenpoikasia vain yleisellä tasolla.



On tutkittu, että silloin, kun parisuhteissa alkaa jokin tilanne toistua "aina käy näin" , kuten kirjoitit, on hyvin todennäköistä, että sinulla on jotain käsittelemätöntä omassa menneisyydessäsi, esimerkiksi vanhempiesi parisuhteessa tai sitten omassa suhteessasi esimerkiksi äitiin.



Heitän muutaman kysymyksen, joihin mahdollisesti voit mielessäsi vastata. Kysymyksien tehtävä on johdattaa siihen, miksi petyt toistamiseen, ja miksi koet nimenomaan itse tehneesi taas väärin.



- Onko sinulla muutenkin ylikorostunut syyllisyydentunne? Koetko yleensäkin tekeväsi "aina väärin". Minkälainen minäkuvasi on? Rakastatko ja arvostatko terveesti itseäsi?



- Mikä on ollut suhteiden alkamisen tilanne? Oletko ihaillut voimakkaasti miestä? Onko tilanne alunperin ollut jotain sen suuntaista, että olet "rakkauden kerjäläinen"? Jos, niin mitä sinulle tulee menneisyydestäsi mieleen? Oletko joutunut kerjuulle rakkaudesta myös lapsuudessasi?



- Lähes jokaisella on tarve löytää kumppani jossain elämän vaiheessa. Mutta onko sinulle se tarve niin suuri, että mahdollisesti tarraudut tähän "vihdoin löysin kumppanin" -ajatukseen, etkä niinkään suhteen alkuvaiheessa todella pysähdy tutustumaan mieheen ja kuulostelemaan, mitä yhteistä meillä on, millainen hän on, miten vastaamme toistemme tarpeisiin? Jos kumppani kokee olevansa "vain" kumppanuuden tarpeen poistaja, eikä koe olevansa tavallaan ihmisenä valittu, hän kyllä ennemmin tai myöhemmin siitä jotenkinyleensä irtoaa.



Tämmöisiä kysymyksiä tuli mieleeni. Miltä ne sinusta kuulostivat? Menikö ihan hakoteille?

Toivotan sinulle hyvää matkaa miettiessäsi elämääsi!



diakoni Meiju

Tikkurilan seurakunta.

miehet ei koskaan halua minua vakavassa mielessa tai rakastu, kuten muihin naisiin. En ole kai kovinkaan ihastuttava nainen, pakko hyväksyä.

tietämättä yksityiskohtia, heitän jotain ajatuksenpoikasia vain yleisellä tasolla. On tutkittu, että silloin, kun parisuhteissa alkaa jokin tilanne toistua "aina käy näin" , kuten kirjoitit, on hyvin todennäköistä, että sinulla on jotain käsittelemätöntä omassa menneisyydessäsi, esimerkiksi vanhempiesi parisuhteessa tai sitten omassa suhteessasi esimerkiksi äitiin. Heitän muutaman kysymyksen, joihin mahdollisesti voit mielessäsi vastata. Kysymyksien tehtävä on johdattaa siihen, miksi petyt toistamiseen, ja miksi koet nimenomaan itse tehneesi taas väärin. - Onko sinulla muutenkin ylikorostunut syyllisyydentunne? Koetko yleensäkin tekeväsi "aina väärin". Minkälainen minäkuvasi on? Rakastatko ja arvostatko terveesti itseäsi? - Mikä on ollut suhteiden alkamisen tilanne? Oletko ihaillut voimakkaasti miestä? Onko tilanne alunperin ollut jotain sen suuntaista, että olet "rakkauden kerjäläinen"? Jos, niin mitä sinulle tulee menneisyydestäsi mieleen? Oletko joutunut kerjuulle rakkaudesta myös lapsuudessasi? - Lähes jokaisella on tarve löytää kumppani jossain elämän vaiheessa. Mutta onko sinulle se tarve niin suuri, että mahdollisesti tarraudut tähän "vihdoin löysin kumppanin" -ajatukseen, etkä niinkään suhteen alkuvaiheessa todella pysähdy tutustumaan mieheen ja kuulostelemaan, mitä yhteistä meillä on, millainen hän on, miten vastaamme toistemme tarpeisiin? Jos kumppani kokee olevansa "vain" kumppanuuden tarpeen poistaja, eikä koe olevansa tavallaan ihmisenä valittu, hän kyllä ennemmin tai myöhemmin siitä jotenkinyleensä irtoaa. Tämmöisiä kysymyksiä tuli mieleeni. Miltä ne sinusta kuulostivat? Menikö ihan hakoteille? Toivotan sinulle hyvää matkaa miettiessäsi elämääsi! diakoni Meiju Tikkurilan seurakunta.

Nuoruudensuhteeni ovat jääneet naimattomiksi. Itse olen analysoinut, että miksi minä jäin lopulta lehdellä soittelemaan ja valitsivat jonkun toisen muka ykkössijalle. Alkuun etsin itsestäni kaikenlaista ja luulin olevani noita naisia huonompi kunnes huomasinkin, että näyttääkin siltä, että minulla on joka suhteessa enemmän kuin noilla naisilla.



Tajusin, että näiden miesten tapauksessa olin taustaltani noita miehiä "yläluokkaisempi" ja nämä heidän valitsemansa naiset olivat heidän

kanssaan samalta tasolta tai alempaa. Siis "lika barn leka bäst". Emme vain ole tottuneet siihen, että näistä asioista puhutaan, koska yhteiskunnassamme ei puhuta luokkaeroista ylipäätään ollenkaan.



Mies nai naisen, valitsee lastensa äidiksi, omalta tai alemmalta tasolta. Mutta itseään korkeampiluokkaista naista hän ei pysty "ylläpitämään", ei halua ylläpitää. Vain harvinaistapauksessa tämä toimii, mutta ei yleisesti. Mitä korkeampiluokkainen nainen sitä suurempi riski "jäädä naimattomaksi" ja hänen oman luokkansa miehet naivat itseään helpolla alemmaksi. "Kaikki naiset" taas pyrkivät naimalla sosiaalikierrossa ylöspäin. Näin se vain menee.



Samasta syystä nykyiselle suomalaismiehelle kelpaa ulkomaalaiset naiset köyhistä oloista samalla aikaa kun joidenkin suomalaisnaisten on vaikea löytää itselleen partneria ollenkaan.



Sanoisinkin, että näissä sopivan partnerin löytämisasioissa koko Suomi on mennyt aivan sekaisin, joten ei ihme, että sinulla on vaikeaa.



Kerro itsestäsi enemmän niin mietin minkälainen tämä ongelma voi olla juuri sinun kohdallasi. Siis minkälainen kotitausta sinulla on, minkälaisissa ympyröissä olet kasvanut ja kouluttautunut. Onko niissä jotain ristiriitaista? Entä vastaavasti tuo partnerisi, jolle saatatkin olla liian tasokas pala, jotta sinusta olisi hänen lastensa äidiksi ja elämän parhaaksi partneriksi. Näes voi olla niinkin, että hän ei loppujen lopuksi osaa "lukea" kieltäsi ollenkaan. Tätä olen ymmärtänyt joidenkin miesten valittaneen ihan selvästi kohdallani. Eli minulla on "eri kieli" kuin mihin ovat tottuneet ja minkä hallitsevat!



No, jonkun mielestä tämä on pelkkää soopaa.



Voihan tossa kirkkosiskon tekstissä olla perää, mutta ennen kuin rupeat hirveästi itseäsi noin tolla tavallisella, joka paikassa kuulutetulla kaavalla analysoimaan, niin tsekkaa tämä mitä minä yritän sanoa ja ehdotan.



Kerro lisää! Setvitään sun tapaus!

mutta ei lopulliseksi vaihtoehdoksi. Joka kadun mies haluaa hienon naisen, mutta vain aniharva jatkuvaan suhteeseen ja lastensa äidiksi - se olisi liian vaativa juttu!

Mutta en ole mielestäni rakkauden kerjäläinen. Mulla on hyvä itsetunto ja tiedän että se mies joka avais mulle sydämensä olis onnekas. Lapsuudenkodissa oon saanut paljon rakkautta ja saan vieläkin. En ole nostanut miehiä millekään jalustalle. Tiedän että mulla on niille enemmän annettavaa kuin saatavaa. Mä rakastun ihmiseen, en siihen että mies poistais yksinäisyyden.



Se mihin petyn toistamiseen on että miehet jättää mut. Ja ne tekee sen hiljaa kituuttaen, usein niin että mä olen lopulta se jonka täytyy pistää homma poikki. Musta tuntuu että ne vetää takas sen rakkauden mitä olen aluksi saanut eikä ota enää vastaan mun rakkautta. Sen pitäis mennä ihan toisin päin, niin että rakkaus vaan kasvais, niin että me lähennyttäis toisia, eikä näin. Se että tää kuvio toistuu on varmasti musta johtuvaa. En tiedä mitä teen väärin. Miksi en saa miehen sydäntä omaksi.

ap

Just noin. Hitaasti mutta varmasti ne lähtevät jättäen sut luulemaan että sussa oli vika, jotta eivät menettäisi omia kasvojaan.



Ei ne sun rakkautta loppujen lopuksi halua. Halusivat vain kokea, että saivat myös tasokkaammankin. Tai sitten ihastuivat ensin, mutta asian oikea laita valkeni vasta vähitellen ja sitten siitä suhteesta pitääkin päästä irti ja mennä toisille vesille. Välttämättä eivät ole oikein tietoisia siitä mistä on kyse.

Nekin vetäytyy, sillä haluavat jotain parempaa. Sama tulos siis.

mutta ihan varmasti olen tasokkaampi ja yläluokkaisempi kuin kukaan mun tapaamista miehistä. Ei siksi, etteikö miehet olis olleet korkeastikouluttuja jne, mutta on vaan aika mahdotonta että löytäisin miestä jolla on täysin samanainen perhetausta ja että sitten vielä kemiat kävis yksiin. ap

Tee itsestäsi YH-äiti. Jymäytä niistä sitten parasta kandidaattia niin saat ainakin lapsen.



Jos odottaa, että löytyy toimiva suhde, johon sitten hankkia lapsi, niin sellaista ei välttämättä koskaan löydy ja kohtalona on jäädä kokonaan lapsettomaksikin.



Ikävää.



Samasta ongelmasta juontaa juurensa myös se, että naiset tuntevat itsensä miehiään alempiarvoisiksi suhteissa. On syntynyt feminismi! Mutta se on paljon sitä, että luokkataistelu onkin siirtynyt parisuhteeseen, kun partneilla eritasoiset taustat. Siinä on luultavasti myös yksi syy henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan perheessä - puolisoiden väleillä meneillä hirveä taistelu asioissa, joita eivät tiedosta.

Kiitos, että kirjoittelet täällä.

Viesteistäsi tulee aina hyvälle tuulelle.

mutta ei lopulliseksi vaihtoehdoksi. Joka kadun mies haluaa hienon naisen, mutta vain aniharva jatkuvaan suhteeseen ja lastensa äidiksi - se olisi liian vaativa juttu!

Jos tuolla yhdellä "yläluokkaisella" on jotain tutkimustietoa asiasta, niin tänne vaan. Et voi omien muutamien kokemustesi perusteella tehdä tällaisia johtopäätöksiä, että "hyvä" tai "hieno" nainen ei pääse naimisiin, vaikka se kenties houkuttaakin, kun on itse jäänyt lehdelle soittelemaan. Muistahan tuo analyysisi kun itse astelet alttarille, että olet itseasiassa sen verran huono, että nyt lykästi.

Oma mieheni on alemman sosiaaliluokan perheestä kuin minä, joskin on itse kohonnut huomattavasti tuolla asteikolla lapsuudenkodistaan. Olen kaikenlisäksi "prinsessa", jota kaikki pojat yrittivät aikoinaan. Miehen kaverit mukaanlukien. Ja niin vain ollaan oltu naimisissa iät ja ajat, halusi vakiintua ja uskon, että moni muukin olisi minut ottanut vaimokseen.

Oletteko ajatelleet, että mahdollisesti syy saattaa löytyä vaimoehdokkaan luonteesta, kiinnostusken kohteista tai vastaavasta? Jos naisesta ei esim. löydy äidillisiä ominaisuuksia, luultavasti se saattaa tulla vastaan aika usealla miehellä. Eikä tuo ole ainoa ominaisuus.

Mutta ketään vähättelemättä, uskon, että te vain ette ole kohdanneet vielä oikeaa teille sopivaa ihmistä.

Eivät todellakaan...



Ei ole kyse siitä, että on jotenkin "hyvä" tai "hieno"...



Ei tarvitse muistaa kun menen alttarille...



Nyt ei ollut kyse mistään äidillisistä ominaisuuksista...



En tarkoittanut mitään sellaista "prinsessaa", jota kaikki yrittävät, en todellakaan...



Kyllä tämä on jo tutkittu juttukin jossakin. Sanottiin muuten jotain samantapaista jo sosiologian ensimmäisellä oppitunnilla, että yläluokan naiset jäävät naimattomiksi. Silloin kolahti todellakin ja siltähän se ihan näyttää.

Ja yleensä ne äidilliset ominaisuudet herää vasta omien lasten myötä.

Oletteko ajatelleet, että mahdollisesti syy saattaa löytyä vaimoehdokkaan luonteesta, kiinnostusken kohteista tai vastaavasta? Jos naisesta ei esim. löydy äidillisiä ominaisuuksia, luultavasti se saattaa tulla vastaan aika usealla miehellä. Eikä tuo ole ainoa ominaisuus.

yleensä pitävät naisista, jotka ovat rentoja eivätkä nipota tai ylisuorita elämäänsä. Tuo yläluokkaisuus kuulostaa vähän siltä, että teeskennellään koko ajan jotain Yorkin herttuatarta ja käyttäydytään sen mukaisesti.

mutta ihan varmasti olen tasokkaampi ja yläluokkaisempi kuin kukaan mun tapaamista miehistä. Ei siksi, etteikö miehet olis olleet korkeastikouluttuja jne, mutta on vaan aika mahdotonta että löytäisin miestä jolla on täysin samanainen perhetausta ja että sitten vielä kemiat kävis yksiin. ap

Ettet vaan itse omalla käytöksellä aja miehiä pois luotas.Tasokkuudella ei ole mitään tekemistä koulutuksen kans.Porrassiivooja voi olla ulkonäöltään ja käytökseltään miellyttävämpi kuin itseään parempana pitävä.

Mainitsit itse taustan.Kuinka usein mainitset sen miehelle???

Kuka sä oikeesti luulet olevas??????Tän ketjun perusteella on aika selvää miksei kukaan valitse sinua elämänkumppaniksi.

sen lisäksi että olet syntynyt johonkin "yläluokkaisaeen" perheeseen, mitä sellaisia avuja sinulla on, joista se mieskin välittää? En oikein usko, että joku yläluokkaisuus kiinnostaa paljon, jos nainen ei sen lisäksi ole mielenkiintoinen, huumorintajuinen, rento, hyvännäköinen ja iloinen.