Puutuinpas sitten lapsen käytökseen kahvipöydässä,

olit oikeassa puuttuessasi tilanteeseen -- ihan kädettömiä äitejä riittää, jotka vaan hyssyttelee pikku kullannuppujaan, jotka maha pullollaan ahmii. Mutta koskea ei saa, eikä kukaan halua syödä niitä muhjuisia keksejä.



SEn sijaa tuo keksien rohmuaminen -- se on tosi moukkamaista. Ei sillä ole köyhyyden kanssa mitään tekemistä, että siihen puuttuu. kukaan ei tarvitse kourakaupalla keksejä, ei kylässä eikä kotona. ja tarjottavia ei välttämättä ole hankittu paketillista per lapsi (vaikka vieraana olisikin rikkaita av-mammoja) vaan paketillinen kaikille lapsille. On tosi törkeää että yksi rohmuaa ne kaikki. häpeäisin silmät päästäni jos lapseni tuon ikäisenä moista yrittäisi. Ei onneksi ole tarvinnut....

tää nykymammaporukka ei osaa ilmeisesti kasvattaa lapsiaan, koska tätä meidän mussukka pussukka söpöliini saa tehdä kaikea kivaa ja muuta shaissee. Pitää pystyä komentamaan jos jotain käytöstapojen vastaista tapahtuu.

Yhden mielestä keksit syödään sohvalla istuen, toisen mielestä mehut juodaan keittiössä, kolmannen mielestä lapset eivät saa keksenä ollenkaan, neljäs tahtoo, että lapsi ottaa kerralla kaiken eikä hae lisää, viidennen mielestä lapset eivät saa ottaa kuin yhden kerrallaan...

Ei ole helppoa olla av-mamman lapsi. Aina tekee väärin.

Ja se keksi kuppi johon ne ällöttävät möhnät tippu oli jo tyhjä kun se tyttö oli jo ne kaikki syönyt. Ja mielestäni edelleen viisi vuotiaan pitää osata jo jotain pöytätapoja. Ainakin totella sanaa jos oma äiti ja pari muuta tätiä kieltää. Että tilanne sallitaan jatkua jos jollakin kiellot kaikuu kuuroille korville, näinkö sitten.

ap

laitoit takaisin? Mikä järki siinä oli? Eihän niitä viimeisiälään kukaan enää voinut sitten syödä. Olisit laittanut lapsen omalle lautaselle jos johonkin. Minustakin on tökeröä puuttuua noin voimakkaasti toisten lasten tekemisiin, jos lapsen vanhemmat eivät puutu tai edes kyläpaikan emäntä. Mitä se sinulle kuuluu, etenkin jos ei ole todella läheisestä kysymys. Voisin ehkä kummityttöäni tuolla tavalla ojentaa jos äitinsä ei huomaisi / olisi paikalla, mutta silloinkin lasta nolaamatta enkä vain nappaisi ja riipisi keksejä kädestä. Äänensävylläkin on merkitystä. En usko että vaivaannuksen syy oli siis se että asiaan puututtiin vaan tilannetajuttomuutesi.

Jos hänestä lapsen käytös oli OK, miksi sinä toimit noin?



Ei se, mitä teit lapselle vaan myös se, miten toisen kodissa menit määräilemään.

Omassa kodissa saa sanella säännöt, mutta sielläkin olisin toiminut toisella tapaa. Olisin ottanut kulhon pois jos niin häiritsee tarjoiltavieni syöminen. Olisin ehkä mennyt tarjoamaan niitä niille muillekkin lapsille jos eivät itse älyä hakea. Tai jos olisi ollut kyse jostain sotkevista kekseistä olisin yksinkertaisesti heti aluksi sanonut että pöydän äärellä syödään ja sit vasta leikkimään.



Mä en ymmärrä sua ap?



Ja se hyssyttely siltä lapsen äidiltä johtui varmastikin siitä että oltiin kylässä. Ei kukaan kotonaan hyssyttele lapsilleen.

Ja mitä väliä koko asialla sitten oli, kun kippo oli jo tyhjä. Vai nuolitko sinä sen nyt sitten urotekosi päätteeksi??

koulunkäyntiin, kun ope saattaa vaikka joskus komentaa. Hui, pitääkö muka totella :D

Olisipa jokaisella samanlaista rohkeutta. Ärsyttävää, kun vanhemmat eivät osaa opettaa käytöstapoja....



Ja selvästi täällä on aika monta tällaista curling-vanhempaa, joiden pullamössölapset saavat tehdä just mitä mieleen juolahtaa.

Painotit nim. että ETTE olleet TEILLÄ. Ymmärrän jos sun kekseistä kyse, mutta jos joku laittanut lapsille ne esille, kai niitä sit saa syödä.



Itkikö toiset lapset sitten vieressä jos kyseinen lapsi kerta rohmus niitä? Ei, ei tainnut.

muut komenna, eikä mitkään virkaintoiset kiponnuolijat käy lapsiin käsiksi.

Että otsikko aloitetaan sanalla "Teinpäs", "Otinpas" "Meninpäs" jne. Alkaa olla tosi väsynyttä provoilua tämä.

että viisivuotias ei ota kuuleviin korviinsakaan äitinä sanomisia. Sietääkin vähän auttaa molempia, itse olisin vielä lisännyt: "Et tainnut kuulla mitä äitisi sanoi?" Tuo syliin ottaminen ja keksien ravistelu...riippuu ihan, mmiten asia on tehty; jos ihan nätisti tehty ja rauhallisesti sanoen niin ok, niin olisin itsekin tehnyt, jos kyseessä riittävän tuttu lapsi/äiti. Eipä ne lapset säry, jos heille tekee sääntöjä selväksi. Elämä tuppaa myöhemmiin opettamaan kyllä, mutta usein vähän liian rankalla kädellä....

on röyhkeää, jos lapset tulee aikuisten kahvipöytään rohmuamaan keksejä. Se ei vaan sovi. On helpompi pitää yllä selkeitä rajoja ja yksi sellainen on, että AIKUISTEN KAHVIPÖYTÄÄN EI LAPSILLA OLE ASIAA.



Meillä on yleensä ollut tapana tarjota ensin lapsille välipala (jokaiselle esim. mehua ja keksiä), sitten meidän lapset ottavat vieraana olevat lapset vieraikseen ja vievät lastenhuoneeseen tms. leikkimään ja aikuiset juo kahvia rauhassa.



Lapsuudenkodissani oli myös näin. Päivälliskutsuillakin oli ensin lasten pöytä ja sitten lapset siirtyi leikkimään ja aikuiset jäi syömään.



Ei kyse ole keksien hinnasta tai siitä, että "miksei niitä keksejä voisi yksi viisivuotias syödä montaa kourallista?", vaan ihan hyvistä käytöstavoista. Kun lapselle säännöt on selkeät, niin hän osaa keskittyä omaan leikkiin paljon paremmin eikä häärää aikuisten pöydän ympärillä vaatimassa huomiota. Aikuisten kanssa touhutaan yhdessä sitten, kun on sen aika.

kasvatusasiaa pidetään jonain on mulla varaa keksejä syödä juttuna.

Jos olisin ollut lapsen äiti, olisin ojentanut sinulle lompakosta 20 e:n setelin ja sanonut, että mene köyhä ostamaan pari piparkakkua, tulee sinullekin mukavampi olo.

Lapseton, joka osaa kaiken lastenkasvatuksesta. Maailmanpoliisi, joka puuttuu kaikkeen.

Ei kai niissä mitään nimiä ollut, ei se niitä toisilta vienyt. Minua suututtavat ne kullanmurut, jotka eivät uskalla syödä keksiäkään ja sitten itketään sitä, kun yksi rohkea älyää ottaa monta.

Jos olisin ollut lapsen äiti, olisin ojentanut sinulle lompakosta 20 e:n setelin ja sanonut, että mene köyhä ostamaan pari piparkakkua, tulee sinullekin mukavampi olo.

Myisit varmaan sielusi paholaisellekin, kun hinnasta sovitaan. Vai kuinka?

mistä ei olisi päässyt rohmuamaan.

Ja kuka Suomessa on nykyään niin köyhä, että pitää keksejä kytätä??

Sinä et tainnut ymmärtää, että tässä oli järjen köyhyydestä kyse. Ei keksit ollut se varsinainen ongelma vaan se, että lapsi ei osannut käyttäytyä.

Miettikääpä omalle kohdallenne, jos olisitte ollut sen rohmuavan lapsen äiti:

- Ettekö todellakaan olisi ymmärtäneet hävetä lapsenne käytöstä?

- Kumpi olisi ollut nolompaa: sekö että aloittaja puuttui asiaan kuvaamallaan tavalla vai se, että hän olisi sanonut sinulle suoraan, että tee nyt jotain tuolle mukulallesi?

Meillä on yleensä ollut tapana tarjota ensin lapsille välipala (jokaiselle esim. mehua ja keksiä), sitten meidän lapset ottavat vieraana olevat lapset vieraikseen ja vievät lastenhuoneeseen tms. leikkimään ja aikuiset juo kahvia rauhassa.

Lapsuudenkodissani oli myös näin. Päivälliskutsuillakin oli ensin lasten pöytä ja sitten lapset siirtyi leikkimään ja aikuiset jäi syömään.

Ei kyse ole keksien hinnasta tai siitä, että "miksei niitä keksejä voisi yksi viisivuotias syödä montaa kourallista?", vaan ihan hyvistä käytöstavoista. Kun lapselle säännöt on selkeät, niin hän osaa keskittyä omaan leikkiin paljon paremmin eikä häärää aikuisten pöydän ympärillä vaatimassa huomiota. Aikuisten kanssa touhutaan yhdessä sitten, kun on sen aika.