Lue keskustelun säännöt.
Näin sitten kävi
14.05.2011 |
Olen raskanaana lyhyestä suhteesta. Ja naimisissa toisen miehen kanssa. Tai pitää kai sanoa, että olin naimisissa. Tunnustin, että lapsi on syrjähypystä ja mieheni lähti. Odotan nyt yksinäni esikoistani. Piti tulla perhe, mutta musta tuleekin yksinhuoltaja. Mitenkähän vauvan kanssa yksin selviää? Tukiverkkoa ei paljon ole, mutta ei kai tarvitsekaan? Pari kaveriani on ollut tukenani nyt raskausaikana ja he ovat luvanneet olla kanssani synnytyksen jälkeenkin. Mikähän tulee se haastavin kohta olemaan? Kokemuksia?
Kommentit (56)
Miehesi oli pikkumainen kun lähti. Olisittehan voineet myöhemmin saada yhteisen vauvan.
Jaksamista sinulle. Vaikeinta tulee varmaan olemaan pikkuvauva-aika, ekat pari vuotta. Sitten helpottaa. Pyydä rohkeasti ystäviä auttamaan, voit korvata sen sitten ottamalla heidän lapsiaan kylään omasi ollessa isompi. Jos et raaski antaa vauvaa kunnolla hoitoon pienenä, pyydä ystävä esim kylään kun olet itse kotona - voitte juoda kahvit yhdessä ja voit käydä suihkussa ja ottaa tirsat kun kaveri hengailee vauvan kanssa. Ystävä voi myös viedä vauvaa vaunulenkille kun itse nukut päiväunia. Tee raskaana ollessa ruokaa valmiiksi pakastimeen ja hanki muutenkin kaikkea tarpeellista varastoon, ekoina viikkoina liikkuminen vauvan kanssa voi olla hankalaa.
Tsemppiä! Kyllä se siitä. Elämässä ei aina mene niin kuin suunnittelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei anna anteeksi, tämä on fakta, jota on turha miettiä enää. Olen nyt yksin ja nautin kyllä raskaudesta. Sikäli kuin mietin vain raskautta, yksin jääminen ei ole kovin nautinnollista, eikä lähiympäristön reaktiot. Mietin vaan, mitenkähän sitä yksin selviää. Mitä pitäisi ottaa huomioon?
Toiseksi, jos aviomiehesi todella rakastaa sinua, antaa hän anteeksi yhden illan hypyn.
Ja kommentti aikaisempaan, että vaikka kuinka haluaisin uskoa rakkauden voittavan, niin en olisi niin varma. Jos mieheni olisi ollut saamassa lasta toisen naisen kanssa ja meillä ei olisi yhteisiä lapsia, niin en olisi jäänyt. Vaikka kovasti rakastan.
Mutta nyt varmasti tärkein keskittyä elämän hyviin asioihin, sillä asioilla on tapana järjestyä. Ehkä tässä kohtaa ei mene, kuten suunnittelit, mutta toisella tavalla kuitenkin:)
paaset nauttimaan vauvasta ilman miesta. ei tule mitaan haastavaa! miehet eivat ole kykenevia empaattisuuteen ja olet varmaan huomannut etta monet pari erovat kun vauva tulee. mies ei kykene tajuamaan etta vauva vie naisen ajan. onnea tosi paljon!
Musta tulee perhe ja Loistava yksinhuoltajuus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmph, miksiköhän puolet kaveripiiristäni ja jopa omat sukulaiseni ei ajattele noin kuin vastaaja numero 7. Niin paljon on tullut kuraa niskaan sen jälkeen, kun mieheni, sori, ex-mieheni, kertoi julkisesti eromme syyn. Eipä ole moni tullut minulle sanomaan että olet onnellinen, kun odotat yksin. Tai että jos miehesi rakastaisi sinua, ei hän olisi lähtenyt. Päinvastoin, aika tarkkaan saa miettiä, kenelle puhuu tai kuka tervehtii vastaan tullessa. Johtu varmaan siitäkin, kun yhteisten vuosien aikana kaveripiiri oli muodostunut mieheni kavereiden ympärille enimmäkseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vaan halunnut tehdä. En halua sen enempää perustella.
elämä on, ei voi muuta sanoa...
neuvoja:
osta siteitä itsellesi kotiin, koska jälkivuoto voi kestää kauankin, siis ihan monta paketillista! osta särkylääkkeitä, (vauvalle myös) en musita miten vanhalle saa antaa, ota selvää.
Osta nenäfrida valmiiksi kotiin jos vauvalle tulee flunssa, niin se helpottaa elämää
myös itsellesi tissi suojat, en nyt virallista nimeä muista :) koska paidat tulee olemaan märkiä :)
tutteja ja tuttipulloja kaiken varalta, voisit ostaa korveketta, jos syystä tai toisesta ei tuliskaan maitoa hyvin
kyllä sä pärjäät, mutta sen verran vielä sanon (en anteeksi halua järkyttää) Mutta en ihan hirveästi luottaisi ystävien apuun, koska (varsinkin jos ei ole omia lapsia heillä) on niillä oma elämä ja kaikista lupauksista huolimatta voi ne kadota muualle...
muista kuitenkin, että jos oikein kunnolla vituttaa niin laita huutava vauva vaikka lattialle tei pinnasänkyyn ja anna siellä hetken huutaa ja rauhoitu itse!
muuten se on aikalailla nukkumista, valvomista, ruokkimista, syömistä, kakkavaippojen vaihtamista, neuvolakäyntejä ja ulkoilua :)
tsemppiä, koska asenne ratkaisee ja pieni vauva on maailman paras lahja olisit yksin tai et!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
antaisitko sinä naisena anteeksi miehellesi jos hän pettää sinua kerran ja tämä toinen nainen tulee raskaaksi?? Tuskinpa vain! Minä en taatusti ainakaan. Joten eikö ole hieman kohtuutonta vaatia mieheltä anteeksi antoa?? Miksi ylipääs petit omaa miestäsi. Sori, mut multa et sympatiaa saa, sait ihan mitä tilasit.
En todellakaan lähde tuomitsemaan sinua, minusta on kauheaa että täällä ollaan heti huorittelemassa tuntematta taustoja. Elämässä voi käydä kummempiakin juttuja.
Vertaistukea voit etsiä netistä keskusteluryhmistä (ainakin helistin.fi:ssä on ryhmä yksinodottajille).
Tsemppiä ap, onneksi asioilla on tapana järjestyä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole sympatiaa pyytänytkään. Enkä odottanut. Petin, tulin raskaaksi, mies lähti. Ne on vain faktoja, kysymys koski sitä, että miten selviän. Olisi varmaan pitänyt vain sanoa, että odotan yksin. Mutta kiitos noista neuvovista kommenteista niille, jotka niitä on laittanut. Vauva syntyy ihan kohta, joten kun on lämmin kesä niin enköhän sen kanssa pääse liikenteeseenkin ja näkemään ihmisiä. Se on mielestäni myös asennekysymys, että lähteekö vaan ihmisten pariin vai jääkö neljän seinän sisälle märehtimään. Mutta noita juttuja, lääkkeitä ja muita, tosiaan täytyykin ostaa varastoon nyt, jos ei silloin heti pääse hakemaan kun tarvitsee.
mikset ole lapsesi isän kanssa?
Hänellä on velvollisuus auttaa sinua. Lapsensa äitiä. Vai oletko epävarma kumpi on isä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pesää annoit ja heti napsahti,ihan oikein sinulle, toivottavasti oli vielä neekeri, häpeä lutka,
toivottavasti miehesi löytää jonkun luotettavan eikä haikaile enää sinunlaisesi tortunpyörittäjän perään, hyi helvetti
voi voi.. älä ap vaivaudu välittämään näistä :DD nautettavia pellejä
En ole ollenkaan epävarma isästä, siksi heti kerroinkin miehelleni. Oikea isä on yhteinen kaverimme, ex-kaverimme, enkä aio häntä ottaa elämäämme.
On kohtalokasta tulla raskaaksi rakastajalle, joka katoaa. Tietenkin se ehkäisy pettää juuri silloin eikä niillä muilla kerroilla oman miehen kanssa, se kuuluu tarinaan. Romantiikkaa ja jännitystä. Miten selviän yksin? Lapseni sai alkunsa jännitävästä suhteesta ja tulevaisuus on yhtä jännittävä. No se aviomies voi mennä vaikka baariin, kun se ei ole niin jännittävä. Jatkan tarinaa seuraavassa numerossa....
että tarinan jatko on jännittävä ainakin minulle. Sehän mua tässä jännittääkin, että mitä kaikkea tulee eteen yksinhuoltajana. Ja mies ei ole baarissa vaan uudessa kodissaan 30 kilometrin päässä ja tuskin häntä enää näen eläessäni ellen sattumalta törmää jossain. Ja sanottakoon sekin, että ehkäisyä ei edes ollut, joten ihan vaan itseäni todellakin voin syyttää. Kyllä oon paska, kun en tehnyt aborttia.
alussa kaikki! aika menee sitä vauvaa hoitaessa niin sieltä on sitten helppo vaan sulattaa ja syödä. Mä en tajunnut, ja monesti kun ruoka oli valmista niin vauva sit jo heräsi ja se siitä syömisestä sitten =(
vaadittu keltä vaan se että vaimo synnyttää perheeseen esikoisen, jonka isä on perhetuttu. Lapsen kautta se toinen mies ja hänen vastasyntynyt isyytensä tulevat aika lähelle, etten sanoisi keskelle parisuhdetta. Siinä sitten tuore isäpuoli yhdessä vaimonsa kanssa miettisi mitkä piirteet on peräisin kaveri-isukilta, mitkä omalta vaimolta.
Sama kääntäen; saat miehesi ja perhetutun yteisen lapsen sinne omaan kotiin; valvot miehesi kanssa yöt syötellen toisen naisen vauvaa..? Onnellinen isi ihastelee perhetutun piirteitä lapsensa kasvoilta??? Ok?? Kyllähän se pettäminennkin siinä suloisesti unohtuisi, vai mitä?
Ensinnäkin onnea raskaudesta! Nauti!
Toiseksi, jos aviomiehesi todella rakastaa sinua, antaa hän anteeksi yhden illan hypyn.