Näin sitten kävi

Ystävälläni on samantapainen tilanne päällä, joten ymmärrän hieman miten joskus elämä heittelee hassuja asioita eteen, joista on sitten vaan vastattava. Mutta ap:han juurikin ottaa vastuun kun haluaa huolehtia vauvasta hyvin.



Soita rohkeasti kavereille jos väsyttää tai on tylsää, itse ainakin odotan että saan olla yksin odottavan ystäväni tukena jos ja kun sitä tarvitaan.



Ja jos et vielä ole synnyttänyt niin osta kotiin reilusti isoja yösiteitä, tavan siteet ei jälkivuotoon riitä!



Onnellista odotusta ja aurinkoista kesää!

Olen aina ollut järki-ihminen. Otan asiat sellaisena kuin ne tulevat ja yritän valmistautua ja olla surematta sitä mille en mahda mitään. Siten suhtaudun tähänkin. Vaikka tietysti silti olen surullinen. Ei lapsen isästä ole apua vaikka hän tietääkin. En häntä halua sotkemaan elämääni ja hänellä on jo perhe. Enkä halua ketään sanomaan mitä tehdä tai vaatimaan mitään.

Sä vaikutat tosi järkevältä naiselta ja pärjäät varmaan vauvan kanssa.



Mun täytyy omasta kokemuksesta muistuttaa, että älä jää vauvan kanssa kotiin, vaikka väsyttäisikin. Masennus tulee helposti väsyneenä. Yritä siis lähteä lenkille, kaupoille, kartsalle ja varsinkin sellaisiin paikkoihin, joissa tapaat muita saman ikäisten vauvojen äitejä. Vertaistuki on siinä vaiheessa aika tärkeää, vaikka sitä jälkikäteen ihmetteleekin.



Ja muista syödä itsekin, vaikka tuntuukin, ettei siihen olisi aikaa. Ja jos oikein pinnaa kiristää vauvan itku, jätä vauva huutamaan vaikka sänkyynsä (tai muuhun turvalliseen paikkaan) ja laita ovi kiinni ja syö rauhassa tai juo kahvit. Ei se vauva siihen huutoonsa kuole.



Voimia!!

Minulle vaikein oli vauvavaihe. Oma kasvu vanhemmaksi lienee se suurin kysymys. Älä juutu menneeseen äläkä rupea vellomaan itsesäälissä ainakaan.

Vauvaa ei saa jättää huutamaan! Vauvan itkuun on vastattava välittömästi. Mitä pienempi vauvan sen nopeammin. Vastasyntynyt voi odottaa minuutin, kahden kuukauden ikäinen vähän pitempään. Mutta vauvaa ei jätetä toiseen huoneeseen huutamaan oman kahvitauon ajaksi.

Kiitos! En aio jäädä kotiin vaan kulkea ja käydä ihan kuin ennenkin. Tai en tietenkään ihan samalla lailla, mutta miksi en voisi tavata kavereita, niitä joita vielä on. Ja käydä kaupungilla kaupoilla, kahvilla, kirjastossa ja muissa paikoissa missä olen ennenkin käynyt. Ymmärrän, että vauva rajoittaa, mutta ei se nyt kaikkea voi rajoittaa ekojen viikkojen jälkeen. Vauvakahvilat tai mitä ne ovat kieltämättä jännittävät. Meneminen sinne perheiden pariin, kun joku kysyy isästä. Tai kysyykö, en tiedä mikä mammapiireissä on tapana? Tuosta omasta syömisestä en oikein ymmärrä, miksi siitä puhutaan. Eikö vauvan voi siksi aikaa laskea vaikka lattialle peitolle tai sitteriin tai vaunuihin kun syö itse? Eihän se nyt koko ajan ole sylissä muutenkaan. Vaikka jos on koliikki niin kai se niinkin voi olla.

Ihan ensimmäisenä verkostoidu jo nyt! Tulet oikeasti tarvitsemaan hyvän tukivekon itsellesi. Mitä jos lapsisairastuu tai sinä? Kuka auttaa kun olet todella uupunut yövalvomisista? Kenen kanssa voi jakaa ilon ja surun? Hanki ystäviä, joilla sama tilanne. Tutustu alueesi lapsiperheiden palvelutarjontaan mm. leikkipuistot: http://www.hel.fi/hki/Sosv/fi/leikkipuistot perhetalot: http://www.hel.fi/hki/Sosv/fi/asukastoiminta/perhetalot yms. Ota selvää jo nyt mitä kuntasi sosiaalivirastolla on tarjota, esim lapsiperheille kotipalvelua , http://www.hel.fi/hki/sosv/fi/Perheiden+palvelut/palvelut/varhainen_tuki sosiaaliohjausta http://www.hel.fi/hki/sosv/fi/Perheiden+palvelut/palvelut/sosiaaliohjaus



Tämä on hyvä sivusto, josta saa hyviä neuvoja yksinhuoltajan arkeen. http://www.yyl.fi/index.php?page=au&sivu=au-kokemuksia



Ja lue tämä kirja: eve Mantu: Musta tulee perhe



Tsemppiä odotukseen ja nauti!!! Ja vauvan synnyttyä, pyydä apua, jos tuntuu vaikealta! Kukaan ei selviä elämästä ilman toisten apua.

En asu Helsingissä, mutta kiitos silti linkeistä. Toinen iso kaupunki kyseessä, joten täältä löytyy luultavasti vastaavat. Ei viitsi puistoihin mennä ennen kuin vauva on syntynyt, mutta sen jälkeen täytyy uskaltautua. Ja pianhan se synnytys jo tapahtuu.

Muista nukkua silloin kun vauvakin nukkuu. Yöt voivat olla aluksi todella repaleisia ja vauva voi huutaa/valvottaa paljon. Oma nukkuminen on kaiken a ja o, siis unta niin paljon kuin mahdollista. Ei nyt tietysti kaikkia päiviä tarvitse läpeensä nukkua, mutta väsyneenä kaikki harmitukset (ja siihen päälle hormonihöyryt :) kasaantuu.



Riippuu aivan vauvasta, mutta jos vauva (lähinnä vauvan jatkuva itku/ vauvan jatkuva hoidontarve) ottaa ihan tosissaan nuppiin niin anna tosiaan vauvan mielummin huutaa tai soita itsellesi apuja, älä missään nimessä pura turhautumista vauvaan (pienikin ravistelu saattaa aiheuttaa pysyviä vammoja!). Se, että on täysin sidoksissa vauvaan saattaa jossain vaiheessa tulla korvista ulos niin ihanaa kuin se voikin olla. Tällöin hanki itsellesi pieniä breikkejä, jolloin joku muu katsoo vauvaa. Jumppa, kauppareissu tms. ja jo maistuu taas kotona oleminen.



Itse olen sitä, että aivan pienet vauvat eivät kauppoihin / yleisille paikoille kuulu. Tietysti ruokaa on saatava, mutta muista suojata vauvan kantokoppa tai vaunut vaikka harsolla. Moni pitää näitä näkemyksiä sekopäisinä, mutta aivan liian paljon on sairaalassa niitä vastasyntyneitä, jotka ovat kuoleman kielissä saatuaan jonkin pöpön...



Hmm, mitäs muuta?!



Etukäteen on vaikea tietää miten asiat tulevat menemään, joten ehkä tärkein neuvoni on se, että nauti hetkestä ja anna asioiden kulkea omalla painollaan. Kaikki ei ehkä mene niin kuin olet ajatellut, mutta koita niissä tilanteissa löytää itsellesi se sopivin tie kulkea.



Paljon tsemppiä loppuraskauteen, voimia synnytykseen ja ihanaa vauva-arkea pienen tuhisijan kanssa. ;)

Mutta noita juttuja, lääkkeitä ja muita, tosiaan täytyykin ostaa varastoon nyt, jos ei silloin heti pääse hakemaan kun tarvitsee.

Laske pakkaseen vaikka sillai että ensimmäiseen viikkoon ei ole PAKKO piipahtaa kauppaan kuin maitoa ja hedelmiä hakemaan. Varautuminenhan ei estä kotoa lähtemistä, mutta pelastaa paljon jos kaikki ei suju suunnitellusti. Ei ole aina ihan pelkkä asennekysymys, sinä voit masentua/sairastaa muuten tai vauva voi sairastaa. Jos ei ole puolisoa kotona, esim kauppaan pääseminen vaatii sen että sekä sinä että vauva olette voimissanne. Siksi kannattaa varata valmiiksi tarvikkeita joita tarvitsee heti kotiintullessa sekä tarvikkeita joita tarvitsee jos jompikumpi sairastaa.

En asu Helsingissä, mutta kiitos silti linkeistä. Toinen iso kaupunki kyseessä, joten täältä löytyy luultavasti vastaavat. Ei viitsi puistoihin mennä ennen kuin vauva on syntynyt, mutta sen jälkeen täytyy uskaltautua. Ja pianhan se synnytys jo tapahtuu.

Hän ei tarvitse sinun lisäksesi muuta seuraa ennen talvea. Mutta itsellesi perhekerhot voisivat tehdä hyvää? Jos suuri kaupunki on Turku niin voisin suositella ainakin MLL:n perhekahvila Marakattia http://varsinaissuomenpiiri.mll.fi/lapsiperheille/perhekeskukset/perhek… kävin siellä pari vuotta sitten ja oli oikein mukava, silloin ainakin Heidekenin talossa.

esikoisvauva kerhoa esim. seurakunnilla on usein sellaisia.



täältäkin voisi löytää seuraa, neuvoja & apua

http://www.yyl.fi/



Vaikka minulla onkin puoliso ja oli esikoisen syntyessäkin niin aika pitkälti hoisin kaiken itse.



Eli minä kyllä kävin heti vastasyntyneen kanssa kaupassa,



Sairaalassa varmaan sanoisin, että minulla ei ole kotona ketään - ehkä he tarvittaessa / halutessasi antavat sinulle enemmän opastusta ja ehkä voisit sieltäkin saada neuvoja / vinkkejä miten selvitä vauvan kanssa kotona / palveluista ja kerhoista, jotka toimivat alueellasi. Neuvola on myös hyvä paikka keskustella mieltäsi askarruttavista asioista ja yleensä neuvolassa tiedetään myös alueesi atkiviteeteistä vauvan kanssa. Toki tämä kaikki vähän riippuu siitä, millaiseen hlö kuntaan sairaalassa törmäät ja millainen on neuvolan tätisi.



Minun elämään esikoinen ei vauva-aikana "rajoittanut" juuri mitenkään muuten, kuin ravintolat jäivät pois (tosin en yleensäkään juuri ravintoloissa käynyt), yö valvomisia tuli lisää. Mutta siis vähemmän muuttui kuin kuvittelin, mutta tämä johtuu paljolti siitä, millainen vauva on.



Onko vanhemmistasi apua?

Kait kuitenkin huolehdit isyyden tunnustuksesta. On kuitenkin lapsen etu, että hänellä on myös isä.



tässä yksi lista mitä kotiin ennen vauvan syntymää

http://www.meidanperhe.fi/keskustelut/alue/6/viestiketju/535145/_mita_k…



(nopeasti tuota vähän lukaisin, joku kirjoitti, että ei korvikkeita kotiin. Minä olen aina ostanut 2 purkkia, joita en koskaan ole tarvinnut - ihan kaiken varalle, jotta tarvittaessa olisi lisämaitoa).



http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/6/viestiketju/535145/mita_kannatta…



Sinulle itsellesi varaisin paljon kaikkea, mistä itse tykkäät (syötvää varastoon). Vaikka kuten sanoin, minä kyllä kävin lähikaupassa ihan normaalisti vauvan synnyttyä. Vauva kuitenkin oli vaunuissa, kakkosen ja kolmosen myötä aloin käymään kerhoissakin ihan normaalisti vauvan ollessa vajaan viikon ikäinen. Siinä kun mietti, että sekoanko mielummin kotona vanhemman lapsen ja vaunan kanssa vai lähdenkö liikkeelle. Moni muu äiti toimii aivan samoin ja neuvolasta kun asiasta kyselin, sieltäkin sain vastauksen, että oman järjen mukaan voi heti toimia vauvan kanssa.





eivät

Olen puhunut neuvolassa ja aion sairaalassakin puhua. En tule isyyden tunnustusta hakemaan, koska en halua isää elämäämme. En ole isään yhteydessä. Vanhemmista ei ole apua, mutta kavereita on, jotka ovat luvanneet auttaa.

antaisitko sinä naisena anteeksi miehellesi jos hän pettää sinua kerran ja tämä toinen nainen tulee raskaaksi?? Tuskinpa vain! Minä en taatusti ainakaan. Joten eikö ole hieman kohtuutonta vaatia mieheltä anteeksi antoa?? Miksi ylipääs petit omaa miestäsi. Sori, mut multa et sympatiaa saa, sait ihan mitä tilasit.

mitä helevettiä menet noin tekemään!??



noh, et kai voi muuta kuin koittaa sinnitellä. Olisit voinut saada hyvän perheen, jossa jakaa työt ja ilot ja surut.

Ensinnäkin onnea raskaudesta! Nauti!

Toiseksi, jos aviomiehesi todella rakastaa sinua, antaa hän anteeksi yhden illan hypyn.

Hyvä vitsi. mäkin rakastan vaimoani mutta jos tapahtuisi noin niin se olisi loppu, eihän tollasta voi antaa anteeksi ja vielä tulisi lapsi jonka isä en olisi... heh "antaa anteeksi" ei tod.