Koulejen liikuntatunnit: onko nykyään ok jakaa joukkueet siten, että kaksi

Pelit ovat usein kivoja, mutta se ei ole kivaa, jos toinen joukkue on aivan ylivoimainen. Jos joukkuetta valitsee hyvä pelaaja, hänellä on yleensä 'silmää' rakentaa hyvää joukkuetta, kuten edellä joku kertoi, kaikkein taitoja punniten. Samaa taitoa ei kaikilla ole. Bestiksiä erotetaan toisinaan - ei aina - siksi, että se ei ole kenellekään kivaa, jos joku pari vaan kikattelee keskenään eikä osallistu tuntiin. Se on kyllä edelleen tätä päivää, että varsinkin liikunnassa pärstäkerroin vaikuttaa enemmän kuin liikunnallisuus, myös numeroon. Oma lapseni oli katkera seiskasta, kun oli mielestään vähintään yhtä hyvä kuin ne opettajan suosikit, jotka saivat kasin. Ei paljon lohduttanut, että saman seiskan sai kunnan edusjoukkueen vakiokalustoon useammassa lajissa kuulunut kaverinsa.

Voitaasiinko koulua uudistaa.

jos kaikki opettajat systemaattisesti aina erottavat kaverukset kaikin mahdollisin keinoin syntyy tilanne, jossa ystävykset eivät saa koskaan tehdä mitään yhdessä kouluaikana ja tulee tilanne, että sitten kuitenkin aina on ne samat kenen kanssa on. Ne on vain aina juuri ne, joita ei itse haluaisi, kun kaikki ystävykset erotellaan.



Itse ohjaan vapaa-ajalla voimistelua ja olin tekemässä erääseen peruskouluun "temppu/jumpparadan". Ope pyysi, kun ryhmäni lapset olivat hänelle kehuneet tuntejani ja sanoneet että "jumpassa tehään näin ja näin.."



Suurin osa lapsista oli aivan innoissaan, myös ne joita ei yleensä kuulemma liikunta kiinnosta. Yleisesti oltiin myös posket punaisina ja pää märkänä.. vaikkei se nyt kaikkea kerro. Juuri se on hyvä, että kaikki liikkuvat koko ajan, eikä ehditä toisten taitoja tarkkailla. Jonossa seisoskelu ja vuoron odottelu ovat varmasti tärkeitä taitoja, mutta ei niitä minusta liikunnassa tarvitse ehdoin tahdoin harjoitella.



Useimmissa urheiluseuroissa ja kouluissa joissa olen käynyt suurin osa tunnista kuluu seisoskeluun tai vuoron odotteluun. Katsokaapa vain lähes mitä tahansa lajia! Päiväkodit ovat olleet positiivinen poikkeus tästä-

Tuo oli mun aikoina koulussa ihan arkipäivää :( toivottavasti ei nykyään! Jos noin olis juttelisin opettajalle kyllä.

Olin aina juuri niitä nöyryytettäviä, viimeisenä tai viimeistä edellisenä joukkueeseen valittuja. Ei siitä mitään traumaa jäänyt kun tiesin hyvin ettei vahvuuteni ole urheilussa vaan musiikissa. Nykyään urheilukin maistuu kun harrastaa sitä mikä itseä kiinnostaa, ei sitä mihin ohjataan kuten koululiikunnassa :)

Olin aina juuri niitä nöyryytettäviä, viimeisenä tai viimeistä edellisenä joukkueeseen valittuja. Ei siitä mitään traumaa jäänyt kun tiesin hyvin ettei vahvuuteni ole urheilussa vaan musiikissa. Nykyään urheilukin maistuu kun harrastaa sitä mikä itseä kiinnostaa, ei sitä mihin ohjataan kuten koululiikunnassa :)

Vasta työpaikkani 40-vuotisterveystarkastuksen yhteydessä pidetyssä kuntotestissä kuulin ensimmäistä kertaa, että olenkin erinomaisessa kunnossa. Kyllä se antoi ihan uutta intoa liikkumiseen kun kuuli, että ei olekaan kaikessa liikunnassa aivan surkea.

Toki minä olenkin surkea pallopeleissä. Mutta sen sijaan minulla on luonnostaan todella hyvä hapenottokyky, josta on paljon hyötyä esim. hiihdossa ja kestävyysjuoksussa.

kyllä sitä valitettavasti edelleen tapahtuu...

Erityisesti hyvin kokemattomat opettajat käyttävät tätä vanhanaikaista menetelmää.

Meillä oli just noin 90-luvulla kun olin koulussa. Ne oli aina 2 samaa helvetin pelaan-sählyä-veren maku-suussa ja liiskaan-muiden-varpaat-ämmää. Mut valittiin aina vikojen joukossa kun en ollu niiden ylin ystävä ja olin pienehkö en niin agressiivinen liikkuja. Ja selkeesti ne syrji mua ja paria muuta. Vitutti sikana. Mut ei vituta enää;nyt ku ollaan kolmekymppisiä niin mäpäs harrastan telinevoimistelua, crossfittiä ja brakedancee ja omaan killerbodyn. Nää emännät asuu edelleen Myllypurossa ja on sellasii ylipainosii wt-akkoja. Kyllä tekee hyvää kävellä niiden ohi mun komeen miehen ja söpön lapsen kanssa ja moikata iloisesti.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2011 klo 19:38"]parasta tai muuten open suosikki valitsevat vuoronperään huutamalla? Niin, että se huonoin (tai epäsuosituin) saa aina tuntea itsensä luuseriksi. Onko teidän lapsenne koulussa tätä käytäntä? Ottaisitteko yhteyttä opeen jos tämä olisi käytäntö?
[/quote]
Meillä oli näin tai sitten niin että kaksi huonointa huutaa sakit. Koska jos kaksi huonoa sattui samaan joukkueeseen niin häviö oli aina varma. Tai jos kaksi parasta sattui samaan niin voitto oli varma. Me pyysimme opettajalta ettei pisteitä laskettaisi mutta sehän ei koululiikunnassa käy... Mutta meillä oli siis kyse puhtaasti liikunnallisesta lahjakkuudesta, ei mistään open lellikeistä. Itse sain usein liikuntatunnille rajoitteita: pesäpallossa - et saa mennä ykköspesälle koska poltat kaikki ja kukaan ei pääse juoksemaan. Lätkässä - et saa lyödä lämäriä koska muut pelkää. Jalkapallossa - sinun pitää syöttää aina kun saat pallon koska muuten teet aina maalin ja se on epäreilua. Kauheaa tasapäistämistä koko koululiikunta. Oli mun inhokki vaikka olin liikunnallisesti erittäin lahjakas. Yläasteella pääsin poikien liikuntaryhmään, heti oli paljon mukavampaa. Poikien liikuntatunnilla ei tämmösistä asioista lässytetä.

Voi herranjumala mitä tästä maailmasta tulee jos lapsi ei ikinä koe "pettymyksiä"? Aina kaiken pitää olla niin helvetin tasapuolista. Fakta on vaan se että jotkut on parempia matikassa ja jotkut liikunnassa.