Koulejen liikuntatunnit: onko nykyään ok jakaa joukkueet siten, että kaksi

poikien puolella noin tapahtuu.

Kyllä asiasta olisi aiheellista keskustella. Tuollakin tavalla voisi saada tasaiset joukkueet, mutta joku muu keino voisi olla parempi.



Kun itse olen ollut opettajana, on otettu esim. luku kahteen ja sitten ehkä vaihdettu pari pelaajaa, jotta olisi ollut yhtä hyvät joukkueet. Tai sitten on pikemminkin satunnaisesti otettu valitsijaksi "huonommat" pelaajat. Siinä taas on se vaara, että valitsija ottaa joukkueeseen vain omia kavereita eikä tule tasaiset joukkueet, kun taasn parhaiden pelaajien tavoitteena on yleensä valita hyvät ensin.



Voisin ottaa yhteyttä, vaikka todennäköisesti minun lapseni olisi toinen niistä "paremmista" pelaajista. Ei se ole helppoa sillä viimeisellä mutta ei joukkueen valitsijallakaan,kun siinä joutuu arpomaan, ottaako joukkueeseen hyvän kaverin vai sen toisen hyvän pelaajan.

Pahimmillaan siinä pääse kunnon valtapeli kyykytyksineen käyntiin. Otin yhteyttä opettajaan, perustelin asiani ja kas, ope jakaa nykyisin joukkueet.

nykyään ei enää ole tätä nöyryyttävää käytäntöä.

lapsilla alakoulussa on tehty sillä tavalla, että otetaan laskemalla kahteen joukkueet, ja sitten jos parhaat pelaajat ovat kaikki samassa joukkueessa, niin opettaja vaihtaa muutaman oppilaan niin, että syntyy tasapainoisemmat joukkueet.



Mun mielestä tuo on ihan hyvä, ne parhaat saa tuosta positiivista huomiota ja muita ei mitenkään lytätä siksi, että taidot eivät ole yhtä hyvät kuin muilla.

11-vee lapseni ei ollut edes kuullut toisesta nimiversiosta :)

Se taitaa olla nykyään yleinen käytäntö. Tosin siinäkin tulee selvästi esille kuka on hyvä ja kuka ei. Kun joukkueet aluksi epätasaiset niin muutama heikko vaihdetaan hyvien tilalle. Kyllä kaikki sen edelleen noteeraavat kuka opettajan mielestä huonoin ja siksi vaihdetaan.

Muistan yläasteelta pesisvalinnat, valikoimaan päässeet pohtivat todella kaikkien taitoja positiivisessä hengessä. Eli Sanna valitaan koska on huippu liikassa, Minna koska on nopea juoksemaan (mainitsematta ettei Minna osu palloon), Piia koska on hyvä ottamaan koppeja ykköspesällä (se paksu joka ei oikein pysty juoksemaan)....

Vieläkin on mukavat ja lämpimät muistot vaikken liikunnasta tykännytkään. Fiksuja, reiluja muksuja oltiin :)

liikkaa 3-4. lk tytöille. Pari pelaajaa ei ikinä valitse joukkueita meillä.



Mä vaihtelen itse erilaisia keinoja aina eri tunneille, miten ryhmät muodostuu. Väliin jako kahteen, väliin pistän porukan riviin ja jaan porukan kahtia keskeltä, viimeksi taisin valita samaan joukkueeseen ne, keillä on pikkusisarus ja sitä edellisellä kerralla samaan joukkueeseen kuuluivat kaikki, jotka olivat tulleet jollain tietyllä kulkupelillä kouluun:)



Pointtini on, että oppilaat eivät voi laskelmoida mitenkään etukäteen, mikä on ryhmäyttämisperusteeni ja näin jää pois esim. rivissä taktikointi, että bestikset asettautuisivat jo valmiiksi riviin niin, että pääsisivät samalle puolelle...

oli sitten vähän eri meininki kuin meillä, sillä meillä open lellikit (aina samat tyypit) pääsivät valitsemaan joukkueen. Ja valitsivat aina ensin kaverinsa, pelitaidoista viis ja minä sekä pari muuta olimme aina viimeisten valittujen joukossa, vaikka itse olin muutamassa lajissa erittäin hyvä. Vaan ei, kaverisuhteiden perusteella järjestyi meillä joukkueet

Muistan yläasteelta pesisvalinnat, valikoimaan päässeet pohtivat todella kaikkien taitoja positiivisessä hengessä. Eli Sanna valitaan koska on huippu liikassa, Minna koska on nopea juoksemaan (mainitsematta ettei Minna osu palloon), Piia koska on hyvä ottamaan koppeja ykköspesällä (se paksu joka ei oikein pysty juoksemaan)....

Vieläkin on mukavat ja lämpimät muistot vaikken liikunnasta tykännytkään. Fiksuja, reiluja muksuja oltiin :)

minusta on kamalaa tuo, että opettajat yrittävät kaikin keinoin aina erottaa kavereita. Mikä järki siinäkin on.



Lisäksi ala-asteelle ei minusta liikuntatunnille kuulu edes mitään joukkueita. Paljon tehokkaampaa liikuntaa ja enemmän taitoa ja kuntoa opettavaa on harjoitella erilaisia perustaitoja, kuin pelata joitain lajeja, joita kukaan ei oikeasti osaa.



Pesis ala-asteella on kaiken typeryyden huippu! Yleensä yksi lyö (tai yrittää lyödä) palloa ja 20 muuta oppilasta seisovat paikallaan. Kyllä tästä seurapelistä on liikunta kaukana!

jossa saattaa olla jokin ongelma, jota en ymmärrä, kun en ole liikunnanopetaja. Se tuli mieleen tosta, että jos heikoimmat valitsevat, niin joukkueista saattaa tulla hyvin epätasaiset. Jotta ne heikoimmat pääsisivät edes joskus valitsemaan joukkueet, niin opettaja voisi olla jokeri, joka ilmoittaa jo etukäteen tulevansa jokeriksi yhden vuoroparin ajaksi sille joukkueelle, joka on yhden / kahden vuoroparin jälkeen tappiolla. Tai jos eroa on yli 5 juoksua.



Näin voisi tasoittaa mahdollista tasoeroa, ettei mene ihan siihen, että toinen joukkue seisoo koko tunnin ulkokentällä eikä pääse lyöntivuoroon lainkaan. Pesiksestä jos puhutaan.

joukkueita, tai sitten opettaja valitsee ne.

Tollalailla ei tehdä enää. Silloin, kun mä olin koulussa tehtiin aina noin ja se oli todella typerää.

jossa saattaa olla jokin ongelma, jota en ymmärrä, kun en ole liikunnanopetaja. Se tuli mieleen tosta, että jos heikoimmat valitsevat, niin joukkueista saattaa tulla hyvin epätasaiset. Jotta ne heikoimmat pääsisivät edes joskus valitsemaan joukkueet, niin opettaja voisi olla jokeri, joka ilmoittaa jo etukäteen tulevansa jokeriksi yhden vuoroparin ajaksi sille joukkueelle, joka on yhden / kahden vuoroparin jälkeen tappiolla. Tai jos eroa on yli 5 juoksua.

Näin voisi tasoittaa mahdollista tasoeroa, ettei mene ihan siihen, että toinen joukkue seisoo koko tunnin ulkokentällä eikä pääse lyöntivuoroon lainkaan. Pesiksestä jos puhutaan.

Eikähän kai lasten liikunnan ja joukkuepelien tarvitsisi olla

verenmaku suussa tappelua siitä, kumpi joukkue voittaa.

Voitaisiin pelata ihan vaan pelaamisen iloista ja siksi kun on kivaa pelata ja juoksennella.

tai oikestaan se on aina sama, kun ryhmässä on kahden rinnakkaisluokan poikia, joten jako on aina A vastaan B

siinä kavereiden erottamisessa on se logiikka, että toisinaan ne bestikset unohtuu tekeen kaikkeen muuta kuin liikkumaan, jos ovat kavereita. Kaverisuhteiden hoitamiseen on aikaa sitten muulloin. Koulussa on aika tärkeää opetella tuleen kaikkien kanssa toimeen, mitä ei muuten oppia kuin harjoittelemalla. ja se taas ei onnistu vain bestisten kesken.

Ja siks toisekseen - ainakin omat oppilaani rakastavat pelejä. 3-4 lk:lla ne ovat usein viitepelejä! Tiesitkös sitä. Ainakaan omilla tunneillani opppilaat eivät seisoskele, rakennan tunnit niin, että kaikki liikkuu koko ajan, jolloin kukaan ei ennätä seurata esim. heikompien liikkumista, kun pitää keskittyä omaan liikkumiseen.

Ja opetussuunnitelmaan pohjautuu valitsemani lajit, ei siellä voi vaan esim. yhtä lajia tehdä, vaan eri lajeja tasapuolisesti!

kootaan joukkueet niin, että kaksi satunnaista valitsee ensin kumpikin kaksi pelaajaa (käytännössä aina ne parhaat) je sen jälkeen eri tavoilla jakaen loput joukkueeseen. Tällöin kumpaankin joukkueeseen tulee muutama taitava, mutta kukaan ei juodu viimeiseksi valituksi.

toivottavasti ei nykyään! Jos noin olis juttelisin opettajalle kyllä.

Pelit ovat usein kivoja, mutta se ei ole kivaa, jos toinen joukkue on aivan ylivoimainen. Jos joukkuetta valitsee hyvä pelaaja, hänellä on yleensä 'silmää' rakentaa hyvää joukkuetta, kuten edellä joku kertoi, kaikkein taitoja punniten. Samaa taitoa ei kaikilla ole.



Bestiksiä erotetaan toisinaan - ei aina - siksi, että se ei ole kenellekään kivaa, jos joku pari vaan kikattelee keskenään eikä osallistu tuntiin.



Se on kyllä edelleen tätä päivää, että varsinkin liikunnassa pärstäkerroin vaikuttaa enemmän kuin liikunnallisuus, myös numeroon.

Oma lapseni oli katkera seiskasta, kun oli mielestään vähintään yhtä hyvä kuin ne opettajan suosikit, jotka saivat kasin. Ei paljon lohduttanut, että saman seiskan sai kunnan edusjoukkueen vakiokalustoon useammassa lajissa kuulunut kaverinsa.

1-2-1-2-jaolla on oikeudenmukaista ja reilua