Onko ystävien puuttuminen riski lapsen mielenterveydelle?

ollut aina samanlainen? Jo tarhassa vai onko ongelma vain luokkakavereitten kanssa?

se riski voi olla. Mutta soittaako poikasi koskaan kenellekään, hakeeko hän ketään ulos? Jos on passiivinen ja odottaa, että kaverit tulevat luo, ei ihme ettei kavereita ole.

Kuitenkin heti kun löytyy muuta seuraa lapseni ajetaan haukkumalla ja törkeyksiä huutelemalla pois.

Tästä syystä olen kieltänyt hakemasta näitä oman luokan lähistöllä asuvia poikia. Joka kertaa päätyy oman lapseni pois ajamiseen ja haukkumiseen.

ap.

se riski voi olla. Mutta soittaako poikasi koskaan kenellekään, hakeeko hän ketään ulos? Jos on passiivinen ja odottaa, että kaverit tulevat luo, ei ihme ettei kavereita ole.

Siten että tutustuu ja löytää seuraa helposti, mutta ei onnistu pitämään ystäviä. Löytävät kiinnostavampaa seuraa yleensä varsin pian. Koulun alettua syksyllä ongelmat jatkuivat, nyt on jo profiloitunut ilmeisesti yksinäiseksi jota kaikki sysii syrjään.

Ei jaksa enää etsiä uutta seuraa,kun arvelee että menettää ne hetken päästä kumminkin.

ap

ollut aina samanlainen? Jo tarhassa vai onko ongelma vain luokkakavereitten kanssa?

Tuo asia pitäisi ottaa koulussa esille ja keskustella vanhempien ja lasten kanssa yhdessä, ei yhtä lasta saa jättää kaiken ulkopuolelle. Lapset on aivan kauheita, jos heidä antaa toimia ilman ohjausta.

niin ottaisin yhteyttä vanhempiin. Ehkä saattaisin kysyä opelta, oisko luokalla yhtään "potentiaalista" kaveria.

Miten itse olet auttanut poikaasi ystävien hankinnassa ja ystävyyssuhteiden vaalimisessa?

pienemmissäkin ystävyysongelmissa, lapsi on meinannut jäädä porukan ulkopuolelle ja opettajan avustuksella ja lapsen tsemppaamisella näin ei onneksi käynyt. lapsen itsetunto murenee hylättynä.Kotosalla on hyvä olla tekemisissä jonkun sopivan vanhemman kanssa, tämä vahvistaa kokemukseni mukaan lasten välistä ystävyyttä.

lapsellasi harrastuksia? Niiden parista voisi löytyä uusi ystäviä. Partio, sähly tms. Miettikää, meillä harrastuksista löyty ystäviä, vaikkei koulusta löytynytkään.

miltä itsestäsi tuntuisi, jos yhtään kukaan ei olisi kiinnostunut seurastasi (paitsi oma äiti)? Samalta se lapsestakin tuntuu.

Siten että tutustuu ja löytää seuraa helposti, mutta ei onnistu pitämään ystäviä. Löytävät kiinnostavampaa seuraa yleensä varsin pian. Koulun alettua syksyllä ongelmat jatkuivat, nyt on jo profiloitunut ilmeisesti yksinäiseksi jota kaikki sysii syrjään. Ei jaksa enää etsiä uutta seuraa,kun arvelee että menettää ne hetken päästä kumminkin. ap

ollut aina samanlainen? Jo tarhassa vai onko ongelma vain luokkakavereitten kanssa?

Kuullostaa hiukan erikoiselta. Onko pojallanne jonkinlaisia käytösongelmia tai vaikeuksia toimia sosiaalisissa tilanteissa ja ottaa muita huomioon? Onko hänellä tietty kaava, joka toistuu aina uusien tuttavuuksien kanssa ja mikä se käytännössä on? MIten tilanteet etenevät? Oletko ap varma, että pojalla on tarpeeksi sosiaalisia taitoja ja sosiaalista älyä?

Haukkuja ja ilkeilijä hän ei ole. On ulkona kaverin seuraan saatuaan jonkun hetken (n.30-40 min)ja tulee pois. Hakee ulos, ja hetken päästä tarvii päästä omaan rauhaan takasin. Menee ja tulee. Siinä varmaan ongelma onkin. Sitten toiset pitää outona. Puhunut olen vuosikaudet näistä asioista. Ei ole tuonut muutosta tilanteeseen.

t. ap

Kuullostaa hiukan erikoiselta. Onko pojallanne jonkinlaisia käytösongelmia tai vaikeuksia toimia sosiaalisissa tilanteissa ja ottaa muita huomioon? Onko hänellä tietty kaava, joka toistuu aina uusien tuttavuuksien kanssa ja mikä se käytännössä on? MIten tilanteet etenevät? Oletko ap varma, että pojalla on tarpeeksi sosiaalisia taitoja ja sosiaalista älyä?

Ihmekös jos yksin jääkin. Mutta jos puhe ei auta, eikä tilanteissa neuvominen, et voi ap paljoa tehdä. Ei 9-vuotiaiden kavereita äidit enää järjestele. Jos on kovin joustamaton, jää helposti yksin.

kautta psykiatrista arviota lapsest? Onko muita ongelmia kuin tuo kaverittomuus?



Tuo pojan käytös ei kuullosta ihan normaalilta eikä se välttämättä korjaudu vain vanhempien huomauttamisella.

onko sisaruksia?

Huono itsetunto on, vuosien ulkopuolelle jäämisten jälkeen. Akateemiset taidot on ikätasoa edellä ja koulussa pärjää näennäisen normaalisti. Sanomista ei ole tullut.

ap

kautta psykiatrista arviota lapsest? Onko muita ongelmia kuin tuo kaverittomuus?

Tuo pojan käytös ei kuullosta ihan normaalilta eikä se välttämättä korjaudu vain vanhempien huomauttamisella.

Kuullostaa hiukan assilta.

Haukkuja ja ilkeilijä hän ei ole. On ulkona kaverin seuraan saatuaan jonkun hetken (n.30-40 min)ja tulee pois. Hakee ulos, ja hetken päästä tarvii päästä omaan rauhaan takasin. Menee ja tulee. Siinä varmaan ongelma onkin. Sitten toiset pitää outona. Puhunut olen vuosikaudet näistä asioista. Ei ole tuonut muutosta tilanteeseen. t. ap

Kuullostaa hiukan erikoiselta. Onko pojallanne jonkinlaisia käytösongelmia tai vaikeuksia toimia sosiaalisissa tilanteissa ja ottaa muita huomioon? Onko hänellä tietty kaava, joka toistuu aina uusien tuttavuuksien kanssa ja mikä se käytännössä on? MIten tilanteet etenevät? Oletko ap varma, että pojalla on tarpeeksi sosiaalisia taitoja ja sosiaalista älyä?

tuonikäiset lapset leikkii useita tunteja putkeen.

täällä hyvät sivut, joista voi etsiä apua pulmatilanteisiin:



http://www.mll.fi/vanhempainnetti/