Pas vai ei..

Aihe vapaalla kirjoittelin, mutta heitänpä tännekin tämä aloitukseni, kun en kommentteja saanut. Ei tässä oikein tiedä mihin kuuluu, ei vauvakuumeisiin, en lapsettomiin ja kuuluuko oikein tännekään...



Vaikeaa pohtia, vieläkö yrittäisimme saada yhtä lasta. Kaksi on jo hoidoilla saatu ja ehkä, jos olisi mahdollista normaalisti raskautua, lasta yritettäisiin saada sen kummempia miettimättä.



Nyt mietin kuitenkin riskejä, olenko "liian vanha", miten mahdollinen tuleva vauva voisi vaikuttaa elämäämme, kustannuksia mitä yrittämisestä aiheutuu, ja kaikkea taivaan ja maan välillä. Edellisten lasten kohdalla ei kovinkaan pohdiskeltu, vaan olimme vain valmiita yrittämään.



Haluanko liikaa, pitääkö vauvakuumetta rajoittaa, koska raskaus ei onnistu ilman hoitoja? Pelkään lähellä olevien ihmisten reaktioita "eikö teille mikään riitä", "hulluko olet", "sinähän olet jo vanha, kun nuorin lähtee maailmalle"... Toisaalta tiedän, että mitäs sitten vaikka olisinkin ikäloppu, mitä tämä elämä muuta on, kuin sitä arkista elämistä..



Vaikaa kaiken tämän pohdiskelun lomassa on se, ettei ole ketään muuta kuin oma puoliso, jonka kanssa näitä ajatuksia voisi jakaa ja käsitellä. Mies kun on sellainen suomalainen jörrikkä, ei paljoa puhu eikä pussaa. Tuntuu, että vain toinen nainen, äiti tai lapsia haluava, voisi ymmärtää..



Kokemuksia kenties kaipaan, vaikka suurperheeksi hoidoilla tulleista tai muuten vaan..