Miehen lapsi

vastaajat on parempia kuin AP.Millaiset ihmiset toivovat tässä ketjussa PAHAA ap,een lapselle joka saattaa olla vielä imeväinen.Mun mielestä melkein kaikki tässä ketjussa on hirveitä ihmisiä.!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Täällähän on oikein katkerien ex-puolisoiden juhlakokous. Ja kun katsoo teidän kielenkäyttöä, pahansuopaisuutta ja kostonhimoa voi vain ajatella mikä onni on ollut teidän ex-miehille päästä teistä eroon.

Täällähän on oikein katkerien ex-puolisoiden juhlakokous. Ja kun katsoo teidän kielenkäyttöä, pahansuopaisuutta ja kostonhimoa voi vain ajatella mikä onni on ollut teidän ex-miehille päästä teistä eroon.

27 v saman miehen kanssa takana ja näillä näkymin monta edessäkin.

Teepä sama perässä.

Mulle tuli itku kun luin tän : ( Mulla on niin pahaolo sen miehen esikoisen vuoksi. Tekisi mieli oksentaa.

Voiko näitä keskusteluja antaa johonkin eteenpäin, jossa selviäisi kuka on kirjoittaja ja lapsen äiti saisi tiedon asiasta?



Mun tekee nyt niin pahaa ja moitin itseäni miksi edes avasin viestin : ( Kyllä ap on tiennyt miehensä lapsesta niinkuin me monet muutkin uudet puolisot. Siis toi tieto on pakko saada lapsen äidille! Lapsi voi pahimmassa tapauksessa saada vierailuista pahat tunne-elämän vauriot ja saattaisi tarvita laajaa ja pitkäkestoista terapiaa. Tunne-elämän vauriot voi olla ihan järkkyjä : (

Mitä jos lapsen äiti kuolee ja lapsi sijoitetaan teille asumaan?.. apua (hylkäätte kylmästi?). Minusta oli myös huono ehdotus, että isä tapaisi lasta esim. puistossa. Jos isä on valmis hylkäämään lapsen uuden tieltä niin siinä ei puistotapaamiset paljoa paina.

Ihan kauheata..

Koeta ap nyt vain olla aikuinen. Kertomasi perusteella lapsella on lukuisia syitä (kaksi kotia, teidän vauva...) oirella.



Sinä olet miehesi valinnut ja sen miehen mukana tuli tämä lapsi, joka on todellakin syytön mihinkään. Muista aina tämä, vaikka miten ärsyttäisi.

Kysyin vilpittömästi neuvoja, mutta neuvot taisivatkin tulla pääasiassa juuri niiltä katkerilta ex-puolisoilta, joiden miehet ovat löytäneet paremman elämän.

ja jos sinä vielä lukisit ylläolevan tekstin ja miettisit erityisesti tuota kohtaa, jossa sanot miehen "löytäneen paremman elämän"

27 v saman miehen kanssa takana ja näillä näkymin monta edessäkin.

Oletpa saanut paljon aikaan elämässäsi, ja hienoa että olet tuosta niin ylpeä. Kai sinulle on jonkin asteinen mitali jo myönnetty tuosta hämmästyttävän loistavasta suorituksesta. Paljon onnea minunkin puolesta ja näemme sinut sitten Nobelia hakiessasi.

FAkta nyt vaan on, että suurin osa miehistä tekisi sen valintatilanteessa joko suoraan tai hiljalleen. Lapsi kuin lapsi on yhtä arvokas, mutta sen "uuden lapsen" mukana tulee se rakastettu puoliso ja "vanhasta lapsesta" on usein etääntynyt. Niin se vaan menee, jos pitäisi kahdesta valita. Itse en kuvittele sekuntiakaan, ettei lastemme asema isän elässä heikkenisi, jos erottaisiin ja mies löytäisi uuden ja tekisi lapsia. Tiedän vaan, kuinka heikkoja miehet on ja toisaalta miehille perhe on naisia tärkeämpi, joten he tarkertuvat siihen uuteen perheeseen helposti ja ovat valmiita tekemään uhrauksiakin sen eteen.

ensinnäkään, sellaista valintatilannetta ei tule jos mies on suoraselkäinen normaali mies.

Eli ei anna nykyiselle naiselleen edes sellaista mahdollisuutta, että laittaisi valitsemaan. Valinta on silloin sen nykyisen naisen, lähtee sitten itse kävelemään.

Mun mielestä on todellinen looseri jos antaa akan itseään tuollaisella kiristää.

Niin ja AP:lle:

Sä olet VALINTASI tehnyt, kun menit ottamaan itsellesi puolison jolla ennestään lapsi. Se lapsi on osa miestäsi ja hänen elämäänsä ja olet todella itsekäs, epäkypsä ja julma kun puhut miehellesi, että hänen pitäisi lapsensa hylätä.

Tosiaan suosittelisin edes hetkeksi asettumaan sen lapsen tai lapsen äidin asemaan. Mitä jos itse eroaisit miehestäsi ja SINUN lastasi kohdeltaisi samoin kun nyt kohtelet tätä vanhempaa lasta. Mitä jos isä hylkäisi sitten SINUN lapsesi, kun löytää sen "uuden paremman elämän".

Jokaisessa suhteessa ja tarinassa on kaksi puolta, sinä olet siitä aiemmasta kuulut vain miehesi version. Onko mieleesi tullut, ettei se ole ehkä koko totuutta. Että hänkin on varmasti ollut erilainen ex:sä kanssa jos suhteessa ollut ongelmia.

Niin ja ihan tiedoksi en ole se ex, vaan itseasiassa ihan samassa tilanteessa kuin sinä. Minulla on mies jonka kanssa yhteinen taapero ja miehellä lapsi aiemmasta liitostaan.

Tottakai välillä ne lapsen tekoset ja sanomiset ärsyttää, mutta koska minä olen AIKUINEN, en anna ärsytyksen näkyä käytöksessäni mitenkään. Niin ja voin kyllä sanoa, että ihan aidosti olen vuosien mittaan kiintynyt miehen lapseen.

Hän on tärkeä perheenjäsen ja minun lapseni sisar ja AINA tervetullut meille, kaikkine kiukkuineen ja päivineen.

Minun neuvoni on, että sinä teet nyt asennemuutoksen. Alat nähdä tuon lapsen yksilönä, lapsena (ei minään ex:n jatkeena, ymmärrät että hänkin reagoi vauvaan ja kaipaa huomiota ja kohtelet häntä hyvin vaikka ärsyttäisi kuinka paljon.

Purkaat sitten ärsytyksen vaikka lenkkeilemällä tai ihan millä vaan, mutta lapsella on OIKEUS olla isänsä kanssa myös.

Negatiiviset tunteet on toki todellisuutta ja niihin sinulla on oikeus, mutta sinulla on myös velvollisuus pitää mölyt mahassasi ja opetella käsittelemään ja selviytymään niistä negatiivisista tunteista. Asenne muutos olisi todella paikallaan.

Uusioperheissä selviytymisen ja varsinkin lapsien selviytymisen elinehto on, että aikuiset kohtelevat lasta niinkuin HALUAISI OMAANSA KOHDELTAVAN.

niin sitä onnellisempi hän on ja voi keskittyä teihinkin, että ei ole kriisi taustalla kokoajan.

Lapsuus on aika lyhyt aika, kun lapsi kasvaa ja kavereiden kanssa alkaa olemaan niin vanhemmat jää sivuun. Minusta on tärkeää, että miehen lapset ovat hänelle tasa-arvoisia, ja olisi hyvä että ap saisi kateuden, katkeruuden, tms pois itsestään. Kohtele lasta niinkuin kohtelisit omaasi, vaikka olisi vaikeaa. Lapsi vaistoaa tuommoisen. Itse kasvoin perheessä, joissa toiset lapset oli paremmin katsottuja ja saivat etuisuuksia jne. Ei se herkkua ole, keskenkasvuinen vanhempi käyttäytyy noin typerästi.

käydä lääkärissä, niin se määrää sulle mielialalääkkeitä.

Äitipuolen rooli ei todellakaan ole helppo; aina tulee kuraa niskaan meni hyvin tai huonosti.



Me olemme läpikäyneet miehen lapsen kohtuuttoman käytöksen läpi ja tilanne ajautui niin pahaksi, että lapsella ei ole meille asiaa.



Lapsen äitikin tajusi tilanteen mutta koska hän on antanut lapsen olla aikuinen perheessä niin näin siinä käy.



Jokaisella on oikeus tunteisiin; aikuisilla ja lapsilla. Mutta kaikella on myös rajansa. Kodissa on säännöt ja ne koskevat kaikkia.



Tunteitasi et kykene muuttamaan, et vaikka kuinka haluaisit ja yrittäisit. Itse yritin ja yritin kunnes myös miehelläni paloin viimeinenkin käämi; lapsi ei voi jatkaa terrorisointia.



Lapselle on tilanne kerrottu ja siitä on puhuttu ja ihan ammatti-ihmisten kanssa. Jokainen lapsen lähisukulainen tietää ja tunnistaa tuon lapsen käytöksen ja se ahdistaa ja häiritsee muitakin; äidinäitinsä ei halua lasta heille kyläilemään samasta syystä.



Korjaantuuko tilanne jonain päivänä jää nähtäväksi. Voimia sinulle ap!

kun parin vuoden päästä teille tulee ero ja mies tapaa elämänsä rakkauden.



Tämä uusi nainen ei voi sitää sun lasta ja tämä sinun tuleva ex-mies on heti valmis luopumaan kokonaan lapsestasi tuon uuden naisen takia!



Siinähän sitten mietit, että miten uusi ämmä ja ex-mies voi olla noin julmia.

Äitipuolen rooli ei todellakaan ole helppo; aina tulee kuraa niskaan meni hyvin tai huonosti. Me olemme läpikäyneet miehen lapsen kohtuuttoman käytöksen läpi ja tilanne ajautui niin pahaksi, että lapsella ei ole meille asiaa. Lapsen äitikin tajusi tilanteen mutta koska hän on antanut lapsen olla aikuinen perheessä niin näin siinä käy. Jokaisella on oikeus tunteisiin; aikuisilla ja lapsilla. Mutta kaikella on myös rajansa. Kodissa on säännöt ja ne koskevat kaikkia. Tunteitasi et kykene muuttamaan, et vaikka kuinka haluaisit ja yrittäisit. Itse yritin ja yritin kunnes myös miehelläni paloin viimeinenkin käämi; lapsi ei voi jatkaa terrorisointia. Lapselle on tilanne kerrottu ja siitä on puhuttu ja ihan ammatti-ihmisten kanssa. Jokainen lapsen lähisukulainen tietää ja tunnistaa tuon lapsen käytöksen ja se ahdistaa ja häiritsee muitakin; äidinäitinsä ei halua lasta heille kyläilemään samasta syystä. Korjaantuuko tilanne jonain päivänä jää nähtäväksi. Voimia sinulle ap!

Mikähän on sellaista LAPSEN kohtuutonta käytöstä ettei enää ole isän/äidin luokse asiaa? Kyseessä on LAPSI ja lapsen läheiset laittavat välit poikki lapsen käyttäytymisen vuoksi? Mitä vittua??? Kyllä on vanhemmuus hakusessa.

Äitipuolen rooli ei todellakaan ole helppo; aina tulee kuraa niskaan meni hyvin tai huonosti. Me olemme läpikäyneet miehen lapsen kohtuuttoman käytöksen läpi ja tilanne ajautui niin pahaksi, että lapsella ei ole meille asiaa. Lapsen äitikin tajusi tilanteen mutta koska hän on antanut lapsen olla aikuinen perheessä niin näin siinä käy. Jokaisella on oikeus tunteisiin; aikuisilla ja lapsilla. Mutta kaikella on myös rajansa. Kodissa on säännöt ja ne koskevat kaikkia. Tunteitasi et kykene muuttamaan, et vaikka kuinka haluaisit ja yrittäisit. Itse yritin ja yritin kunnes myös miehelläni paloin viimeinenkin käämi; lapsi ei voi jatkaa terrorisointia. Lapselle on tilanne kerrottu ja siitä on puhuttu ja ihan ammatti-ihmisten kanssa. Jokainen lapsen lähisukulainen tietää ja tunnistaa tuon lapsen käytöksen ja se ahdistaa ja häiritsee muitakin; äidinäitinsä ei halua lasta heille kyläilemään samasta syystä. Korjaantuuko tilanne jonain päivänä jää nähtäväksi. Voimia sinulle ap!

Mikähän on sellaista LAPSEN kohtuutonta käytöstä ettei enää ole isän/äidin luokse asiaa? Kyseessä on LAPSI ja lapsen läheiset laittavat välit poikki lapsen käyttäytymisen vuoksi? Mitä vittua??? Kyllä on vanhemmuus hakusessa.

Äitipuolen rooli ei todellakaan ole helppo; aina tulee kuraa niskaan meni hyvin tai huonosti. Me olemme läpikäyneet miehen lapsen kohtuuttoman käytöksen läpi ja tilanne ajautui niin pahaksi, että lapsella ei ole meille asiaa. Lapsen äitikin tajusi tilanteen mutta koska hän on antanut lapsen olla aikuinen perheessä niin näin siinä käy. Jokaisella on oikeus tunteisiin; aikuisilla ja lapsilla. Mutta kaikella on myös rajansa. Kodissa on säännöt ja ne koskevat kaikkia. Tunteitasi et kykene muuttamaan, et vaikka kuinka haluaisit ja yrittäisit. Itse yritin ja yritin kunnes myös miehelläni paloin viimeinenkin käämi; lapsi ei voi jatkaa terrorisointia. Lapselle on tilanne kerrottu ja siitä on puhuttu ja ihan ammatti-ihmisten kanssa. Jokainen lapsen lähisukulainen tietää ja tunnistaa tuon lapsen käytöksen ja se ahdistaa ja häiritsee muitakin; äidinäitinsä ei halua lasta heille kyläilemään samasta syystä. Korjaantuuko tilanne jonain päivänä jää nähtäväksi. Voimia sinulle ap!

Mikähän on sellaista LAPSEN kohtuutonta käytöstä ettei enää ole isän/äidin luokse asiaa? Kyseessä on LAPSI ja lapsen läheiset laittavat välit poikki lapsen käyttäytymisen vuoksi? Mitä vittua??? Kyllä on vanhemmuus hakusessa.

Ja silloinkin toivottavasti ovat hakeneet lapselle apua, muutakin kuin vain "keskustelu perhetyöntekijän kanssa". Teineillä kun joskus menee överiksi ja esim kuviossa mukana huumeet tms. tai väkivaltaisuuta tai jotain muuta oikeasti vaarallista käyttäytymistä.

Mutta jos kyseessä on LAPSI siis koululailen tai jopa vielä nuorempi, niin jo on epäkypsää käytöstä koko suvulta. HUH HUH

Mää olen varmaan ainoo joka pystyy täysin samaistumaan ap:n! Täällä tosiaan taitaa kirjotella SUURIMMAKSI OSAKSI juuri ne katkerat exät jotka epätoivoisesti yrittävät löytää jostain isähahmoa lapsilleen + Lapset aikanaan saanut alkunsa naisen jätettyä salaa pillerit pois tai muuta vastaavaa säälittävää (jälkimmäinen myös erittäin moraalitonta) paskaa.



Siinä mielessä itsellä kuitenkin onnellinen tilanne että olen saamassa pian minulle ja rakkaalle miehelleni ensimmäistä lasta josta hyvin onnellisia olemme :)



Jos kuitenkin kuvitelisin miehelläni olevan joku kuriton vahinkolapsi jonkun naisen kanssa jolle pakon edessä olisi ollut tarve alkaa isäksi, voisin kuvitella myös jopa vihaavani tätä lasta! MUTTA tilannehan nyt olisi TÄYSIN eri siinä tapauksessa, jos mun mies ja tämä nainen olisi joskus yhteistuumin päättäneet lapsen hankkia ja asuneet useita vuosia perheenä yhdessä yms. Toki olisi silloin vaan pakko omaksua ns. äitipuolen rooli vastuullisesti. Mut jos se olisi joku hel*tin äpärä joka olisi kiristämällä alkunsa saanut ja mieheni ei koskaan olisi kunnolla isän roolia edes omaksunu, mun mielestä olisi (ainakin salaa) ihan ok jos ainakin tapaamiset vähenisi ja muulta perheeltä erikseen. Kaiken huippu täällä kyllä oli noi arvostelut että ap:n olisi jokin velvoite alkaa äitirooliin tälle kakaralle..



Mitään keinoja mulla ei kyllä sulle valitettavasti ole.. sen verran ikävä tilanne. Kiinnostavaa olisi muuten tietää juuri miehesi ja ed. suhteen lapsen aiemmat välit ja tekemiset yms.?

jonka mielestä noi tunteet on aivan normaaleja, jos perheeseen on juuri syntynyt uusi vauva? Varsinkin jos se on ensimmäinen biologisesti oma lapsi. On täysin luonnollista tuntea "hyljeksimisen" tunteita jonkun toisen lasta kohtaan, kun oma syntyy. Itse asiassa ne tunteet on täysin normaaleja myös omien biologisten lasten kohdalla. Olen kuullut, miten yhtäkkiä se isompi lapsi voi tuntua uhkaavalta, ärsyttävältä, likaiselta, kun vauva syntyy. Nämä tunteet johtuvat hormoneista ja häviävät pian.



Itsekin olen raskauden aikana huomannut, että muiden lapset ärsyttävät mua suunnattomasti enkä halua lapsiani lähellenikään, vaikka olen äärimmäisen lapsirakas ihminen. Kaipa sitä vaan jotenkin kääntyy sisäänpäin itseensä ja siihen vauvaan.



Tuohon miehen hylkäämisjuttuun en ota kantaa, en tiedä olisiko asia oikeasti näin vai onko tämä ap:n omaa spekulaatiota. Ja kyllähän se hormonitoiminta muuttuu miehilläkin vauvan syntymän myötä.



Mutta sain tuosta viestistä sellaisen kuvan että kyseessä ei ole mikään terapiaa kaipaava tyranniäitipuoli, vaan ihan tavallinen, hormonihuuruinen äiti. On vaan yritettävä kestää sitä isompaa lasta ja huomioida häntäkin, vaikka tiukkaa tekisi. Kuinka vanha se isompi lapsi on? Jospa hänenkin oireilunsa on vain mustasukkaisuutta vauvasta, tai sitten käytös tuntuu vain ap:sta nyt korostetun ärsyttävältä.



Ja kylmä faktahan on se, että myös ihmiselle on evolutiivisesti fiksua suosia omaa biologista jälkeläistä. Tottakai muidenkin lapsia voi rakastaa, mutta biologian kannalta se oma lapsi on kuitenkin aina se ykkönen. Jos ne tunteet tiedostaa, niistä voi pyrkiä eroon ainakin jollain tasolla ja oppia hyväksymään ja rakastamaankin sitä toisen lasta.

"mä luulen, että tällä kirjoittajalla TEINI kyseessä"



ja tämän kirjoittajan ajatukseen



Itse sijaishuollon tt:nä ja teinin äitinä valehtelisin jos väittäisin ettei jopa oirehtivaan teiniin voi syntyä leijonaemomainen tunneside, jota haluaa puolustaa henkeen ja vereen no matter what! Teinit käyttäytyy ja "oirehtii" jokainen omalla tavallaan, tempperametista riippuen ja se protestointi ja kyseenalaistaminen kuuluu jo ihan kehityspsykologisesti teinivaiheeseen oli sitten kotiolot mitkä tahansa. Jotkut vaan tarvitsee enemmän tukea kuin muut.



Se,että aikuinen ei kykene hyväksymään tätä kehitysvaihetta, joutaa itsetutkistelun-kurssille

oma lapseni on erityislapsi, ja uudella miehelläni on todella kestämistä ns. uutena osapuolena. tiedän, että hänen on vaikea sietää ns. huonosti käyttäytyvää lasta, joka esim. huutaa kiellosta huolimatta, koska hänellä ei ole eikä tule kasvatusvastuuta lapseen, eikä lapsi tottele sääntöjä vaikka niitä hyvällä tai pahalla opetetaan.



vaikka koko ajan kasvatetaan ja säännöt on olemassa, on lapsen kuitenkin muita hankalampaa käyttäytyä toivotusti, koska hänen kykynsä käsitellä tilanteita on erilainen kuin meidän "normaalien".



kuitenkin meidän on kaikkien pakko sietää toisiamme. Hankalinta minusta on olla rakastava äiti ja rakastava puoliso, kun paineta lapsen käytöksestä on olemassa enemmän kuin ydinperheessä. Kuitenkaan ei tule kysymykseenkään, että tämä vaikea lapsi lähetettäisiin pois kasvamaan muualle, vaan minulla on vastuu lapsesta ja miehellä ollut aina tieto, että tätä hän joutuu "sietämään".



jos mies ei kestä, keksimme keinoja viheltää peli välillä poikki esim. viikonloppu loma meille tai hänelle.



jos AP et ole kovin läheinen lapsen kanssa, anna miehellesi tilaa olla läsnäoleva isä silloin kun lapsi on teillä ja kanna itse silloin isompi vastuu vauvastanne. Isompana lapset voivat molemmat olla silloin enemmän isänsä vastuulla ja sinä saat silloin omaa aikaa. Jos taas olet läheinen, on sinun nieltävä ärtymyksesi ja toimia kuin oman lapsesi kanssa inhottavissakin tilanteissa.



Kaikki riippuu mielestäni siitä, millaisen suhteen olet lapseen rakentanut ja että pidät tästä linjasta kiinni, vaikka sinulla onkin nyt biologinen lapsi. Muista, että molemmat lapset ovat lapsia teidän perheessänne, ja isälle yhtä rakkaita.

27 v saman miehen kanssa takana ja näillä näkymin monta edessäkin.

Oletpa saanut paljon aikaan elämässäsi, ja hienoa että olet tuosta niin ylpeä. Kai sinulle on jonkin asteinen mitali jo myönnetty tuosta hämmästyttävän loistavasta suorituksesta. Paljon onnea minunkin puolesta ja näemme sinut sitten Nobelia hakiessasi.

jos lapsi olisi oma, hän saattaisi olla ihan yhtä rastitava ja huutaa, kiljuu ja komentaa. Katsos, mustasukkainen pikkusisaruksesta, ehkä muutakin, koska on ero takana. Oma esikoiseni oli alle 2v, kun toinen syntyi ja oi että oli kamalaa aikaa muutamia kuukausia toisen lapsen ensimmäisen vuoden aikana. En vaan voinut sanoa, että inhoan lasta enkä halua häntä meille, vaikka ajoittain niin tunsinkin. Ja aiemmin hän oli ollut oma rakas kuopus. Joten suhtaudu kuin hän olisi omasi eli sinun on kestettävä. Ei kuitenkaan ole teillä aina, joten saat taukojakin. Toisin kuin esim. minä, jonka oli kestettävä päivästä toiseen hankalaa lasta, kunnes se mustasukkaisuus laantui. Ja arvaapa mikä auttoi lasta. Se että annoin hänelle huomiota ihan kaikessa rauhassa. Joten isä puuhaamaan lapsen kanssa ja ehkä sinäkin voit viettää hetken hänen kanssaan joskus. Jos et nyt koeta kestää, saatat joutua mahdollisten tulevien lastesi kanssa vastaavaan tilanteeseen eli oma esikoisesi vie sinun hermosi. Rakkautta kaikille.