Miehen lapsi

mikä mies. Suosittelisin psykologilla käyntiä koko perheelle. Lapsi on viaton ja aistii tunnelmat teidän kotona. Tuollainen mies, joka olisi valmis unohtamaan oman lapsensa uuden perheen tieltä kertoo minulle vain sen, että viiden vuoden päästä täällä av:lla on ap:n miehen uusi kumppani valittamassa samasta asiasta.

Huh? Enpä itse lähtisi ensimmäisenä luottamaan isänä sellaiseen mieheen, joka olisi valmis hylkäämään aikaisemmasta suhteesta saadun lapsensa. No mutta onnea valitsemallesi tielle.

Miehelläni on siis lapsi aikaisemmasta suhteesta. Hyvin on mennyt lapsen kanssa, mutta nyt oman lapsen syntymän jälkeen tämä miehen lapsi ja lapsen äiti ovat alkaneet ärsyttämään todella paljon. Jotenkin vituttaa, että miehellä on esikoinen jonkun toisen kanssa ja tämä ex on aikanaan pakottanut ja kiristänyt saamaan lapsen (keinoja ja syitä en kerro, koska siitä voi tunnistaa nämä ihmiset). Tämän lapsen äiti ei ole viime aikoina häiriköinyt meitä, mutta lapsesta on tullut todella rasittava. Huutaa, kiljuu, komentaa. En haluaisi häntä meille, haluaisin, ettei häntä olisi olemassakaan, toivoisin, että lapsi sanoisi, ettei halua tulla enää meille. Olen puhunut miehelle asiasta ja hän ymmärtää, on jopa samaa mieltä. Miten pääsisin yli näistä ikävistä tunteista? Koska tiedän, että mies olisi valmis vaikka "hylkäämään" aikaisemman lapsen minun ja meidän yhteisen lapsen takia, mutta sitä en toivo. Ihan käytännön vinkkejä kaipaan ja toivon asiallisia kommentteja.

ja miehelleni meidän yhteinen lapsi on esikoinen. Mies myös alkoi "vihaamaan" minun lastani vauvan syntymän myötä. Itse en ole enkä koskaan tule olemaan valmis hylkäämään esikoistani, vaikka vauvan syntyminen hieman hämmensikin häntä (ei osannut käsittää, että hänellä ja vauvalla eri isä ja tämän lisäksi vielä isäpuolen suhtautumisen muuttuminen...)

Sinuna ap ajattelisin asiaa niin, että miehesi esikoinen on lapsesi isoveli tai sisko. Hänellä tulee olemaan suuri vaikutus teidän lapsen elämään. Äitipuolena voit vaikuttaa tämän lapsen kasvuun ja kehitykseen paljonkin ja hänen kauttaan siirtää tietoa ja taitoa omalle lapsellesi (huomaat myöhemmin, että isosisaruksen sana saattaa painaa paljon enemmän kuin se mitä itse sanot ja tätä on hyvä käyttää kasvatuskeinona). Tulet siis hyötymään siitä, että sinulla on hyvät välit miehesi lapseen.

Ja sitten vielä: se mikä suhde miehelläsi ja exallaan on ollut ei vaikuta mitenkään siihen minkälainen miehesi lapsi on. Lapsilla on erilaisia ikävaiheita joihin lapset reaoi eri tavalla. Sisaruksen syntyminen saattaa aiheuttaa vanhemmassa lapsessa huomionkipeyttä joka ilmenee juuri häiriökäyttäytymisenä. Jos te tästä syystä "hylkäätte" tämän lapsen, niin lapsi saattaa alkaa vihaamaan pikkusisarustaan, joka on vienyt häneltä isän.

Ei kai sitä edellistä lasta voi noin vain hylätä oma isä elämästään. Kuitenkin joku sääntö on sovittava, pieni lapsi vaatii eritavalla huolenpitoa kun vähän isompi. Isän ei pitäisi hylätä lasta todellakaan vaan toimia järkevyydeen ja kohtuuden puitteissa.