Lue keskustelun säännöt.
Miehen lapsi
13.05.2011 |
Miehelläni on siis lapsi aikaisemmasta suhteesta. Hyvin on mennyt lapsen kanssa, mutta nyt oman lapsen syntymän jälkeen tämä miehen lapsi ja lapsen äiti ovat alkaneet ärsyttämään todella paljon. Jotenkin vituttaa, että miehellä on esikoinen jonkun toisen kanssa ja tämä ex on aikanaan pakottanut ja kiristänyt saamaan lapsen (keinoja ja syitä en kerro, koska siitä voi tunnistaa nämä ihmiset). Tämän lapsen äiti ei ole viime aikoina häiriköinyt meitä, mutta lapsesta on tullut todella rasittava. Huutaa, kiljuu, komentaa. En haluaisi häntä meille, haluaisin, ettei häntä olisi olemassakaan, toivoisin, että lapsi sanoisi, ettei halua tulla enää meille. Olen puhunut miehelle asiasta ja hän ymmärtää, on jopa samaa mieltä. Miten pääsisin yli näistä ikävistä tunteista? Koska tiedän, että mies olisi valmis vaikka "hylkäämään" aikaisemman lapsen minun ja meidän yhteisen lapsen takia, mutta sitä en toivo. Ihan käytännön vinkkejä kaipaan ja toivon asiallisia kommentteja.
Kommentit (64)
Oksennus meiaa tulla, sehän on sen lapsen vika, just just? Tokihan se hakee huomiota, niin kuin kuuluukin, sulla ei vaan kapasiteetti riitä? Oletko vihreä vai vasuri?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen eronnut ja lapsia edellisestä liitosta. Olen tuntenut nuo lapseni kauemmin kuin uuden puolison ja lapsen. Lapset ovat tärkeimpiä minulle, ja jos pitäisi valita entiset lapset tai uusi puoliso ja lapsi niin voisin jopa valita entisen liiton lapset.
vaan äiti kahdelle lapselle, joiden isä on mieheni.
Kehottaisin sinua ensimmäiseksi olemaan aikuinen. Ymmärrä nyt, että lapsi oireilee pahaa oloa ja kaipaa huomiota. Aika moni jo kirjoittikin, että esikoisen isä voisi antaa lapselle omaa aikaansa niin, että saavat olla kahdestaan. Lapsella on oikeus isään, vaikka vanhemmat ovatkin eronneet.
Halusit neuvoja. Olet saanut niitä jo, mutta nähtävästi et halunnut tällaisia neuvoja.
En tiedä, millaisia neuvoja pitäisi antaa, jos ex-puoliso ja esikoislapsi "vituttavat". Tilanne ei varmaan tullut yllätyksenä?
Ei hyvää päivää.
Jos halusit historiattoman miehen niin olisi pitänyt hankkia semmoinen.
Jatkat sen miehen manipulointia niin kauan, kunnes hän hylkää oman lapsensa. Etene hitaasti, ettei näytä liian itsestäänselvältä. Kehu häntä silloin, kun hän on samaa mieltä kanssasi, ja siirry mykkäkouluun kun hän tekee tahtosi vastaisesti. Kohta hän on kokonaan sinun, hylkää edellisen lapsensa ja keskittyy vain sinun geeniperimäsi hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neuvoja ei kukaan voi antaa muuta kuin sen, että sopeudu tai lähde kävelemään. Kaksi vaihtoehtoa.
Yksi asiallinen neuvo tuli. Mene terapiaan ja hoida itsesi kuntoon!
Lapsi ei ole syy mihinkään.
Jos minun mieheni olisi valmis hylkäämään lapsensa olisi se entinen mies. Kauheaa kuultavaa. Olet todella terapian tarpeessa.
Minulla ja miehelläni on yhteinen lapsi sekä minulla on exäni kanssa yksi lapsi. Jos mieheni sanoisi jotain tuollaista niin kyllä lähtisi mies ja nopeasti. Lapset tulevat aina ensimmäisenä.
marsuakaan sellaisen miehen kanssa, joka on valmis hylkäämään entisestä suhteesta olevan lapsensa.
On ihan iljettävintä sorttia, mitä tiedän!
Ja tekee muuten ihan saman jonakin päivänä sinulle ja lapsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näyttää siltä että palstan mammoille ovat TUNTEET ihan vieraita, tai sitten kaikki vastanneet ovat tosiaan katkeroituneita exiä.
Tunteet ovat ihan sallittuja ja niille ei kukaan mitään voi. Tärkeintä on nyt se miten toimit ja että tosiaan tiedostat ettei lapsi ole syyllinen äitinsä tekoihin. Ota vähän etäisyyttä, mutta anna miehesi olla lapsensa kanssa kuten ennenkin.
se ei ole oikein, vaikka olisit hormonihuuruissa, huono itsetuntoinen, ilkeä tms.
Vain sinä voit muuttaa itsesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minkähän ikäisiä lapset ovat? tuntuu siltä, että lapsi on mustasukkainen uudesta lapsestanne ja kaipaa kovasti hyväksyntää ja miehesi huomiota. Mitä jos vaikka koittaisitte tehdä KAIKKI yhdessä jotain? Menisitte puistoon, huvipuistoon, piknikille rannalle tms jolloin lapsi tuntisi olevan osa teidän perhettänne ja saisitte yhteisiä kivoja muistoja ? ottaisitte oikein tavaksi käydä kaikki yhdessä jossain tekemässä jotain kivaa, jolloin tekeminen ei jää vain yhdeksi kerraksi, jonka jälkeen paluu on taas normaaliin. yrittäkää tosissanne ottaa lapsen mukaan elämäänne, hänkin varmasti kaipaa sitä. Kuinka usein lapsi näkee isäänsä? hän varmasti myös kaipaa isää ja isän kanssa vietettyä aikaa.. voi olla myös, että ex puhuu ikävästi perheestänne lapsen kuullen, jolloin lapsi on jäänyt "kahden tulen väliin" ja purkaa turhautumistaan täten......
Ja toivottavasti ap itse menettää sekä miehensä että huoltajuutensa lapseensa. Ei kuullosta tasapainoisen äidin puheelta tuo apn aloitus. Elämä opettaa. Joskus ihan oikeutetustikin.
tämänkään kirjoittajan teksti. Sinulle ei ole tainnut elämä opettaa yhtään mitään? Miksi toivot, että ap:n viattomalle lapselle kostetaan ap:n virheet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei käy kateeksi lasta :( Äitipuoli on narsistinen sairas ja isä välinpitämätön mulkku. Iljettävä viesti AP, paskaa kevättä sulle ja sille sun uudelle pennullesi.
pitää vaan muistaa olla aikuisena. Sun omat tunteet on pinnassa synnytyksen jäljiltä ja oman lapsen myötä olet herkistynyt. Sulla on täysi oikeus tuntea mitä tunnet, kunhan et käytökselläsi osoita lapselle siltä ettei hän ole tervetullut koska se vain lisää lapsen häiriökäyttäytymistä. Mustasukkaisuuttaanhan lapsen käytös on muuttunut, joten ISÄN pitäisi nyt erityisesti huomioida lasta ja osoittaa tälle ettei isän tunteet ole muuttuneet uuden vauvan syntymän myötä. Ikävä kyllä kuullostaa siltä ettei miehelläsi ole tunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies hylkäisi yhteisen, jos tulisi valintatilanne. FAkta nyt vaan on, että suurin osa miehistä tekisi sen valintatilanteessa joko suoraan tai hiljalleen. Lapsi kuin lapsi on yhtä arvokas, mutta sen "uuden lapsen" mukana tulee se rakastettu puoliso ja "vanhasta lapsesta" on usein etääntynyt. Niin se vaan menee, jos pitäisi kahdesta valita. Itse en kuvittele sekuntiakaan, ettei lastemme asema isän elässä heikkenisi, jos erottaisiin ja mies löytäisi uuden ja tekisi lapsia. Tiedän vaan, kuinka heikkoja miehet on ja toisaalta miehille perhe on naisia tärkeämpi, joten he tarkertuvat siihen uuteen perheeseen helposti ja ovat valmiita tekemään uhrauksiakin sen eteen.
Ap:lle sen sijaan neuvo: ajattele, että kyse on vauvan sisaruksesta. Lapsellesi on rikkaus vanhempi sisarus, jos sinä et tärvele sitä suhdetta. Tulet huomaamaan, että tämä yhteinen rakastaa sisarustaan ja hehkuen ihailee ja seurailee sitten aikanaan. Miksi haluaisit riistää lapseltasi sellaisen rikkauden? Jos et pysty vilpittömästi tykkäämään miehen lapsesta, niin koita ajatella edes itsekkäästi yhteisen lapsenne osalta.:)
mitä sitten kun hän hylkää teidän yhteisen lapsen.. näköjään tunnevammainen.
Ei käy kateeksi lasta :( Äitipuoli on narsistinen sairas ja isä välinpitämätön mulkku. Iljettävä viesti AP, paskaa kevättä sulle ja sille sun uudelle pennullesi.
AP:han toivoi ohjeita, miten toimia. Ei hän ollut tekemässä mitään peruuttamatonta. Tunteilleenhan ei voi mitään. Mutta aikuisen ihmisen on osattava käsitellä tunteitaan. Tässä on se ero.
Itsekin muistan, kun kuopus syntyi, tuntui esikoinen etäiseltä jonkun aikaa. Vähän niinkuin hälläväliä fiilikselliseltä. Tsemppasin kovasti ja uskon, ettei lapsi tätä huomannut. Ja silti: ihan vähän ennen synnytystä mietin kovasti, miten voin rakastaa uutta lasta yhtä paljon kuin rakastan esikoista. Hormoonit kait sen teki.
Muutaman ajan kuluttua huomasin, että esikoinen on edelleen tärkeä ja rakas.
AP, anna ajan kulua, älkää tehkö mitään ratkaisuja. Lapsi tarvitsee isäänsäkin. Käy vaikka jossain keskustelemassa. Ihmiselämään kuuluu nurjatkin ajatukset. Valitettavasti. Mutta tärkeintä on se, miten sitten toimii.
myöskään ole nainut kenenkään exää, joten voit huoletta lukea:)
Ensinnäkin koti on sinun ja sä voit laittaa käytössäännöt, joita on noudatettava! Eikä tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa. Lapsen äiti ei kuulu mitenkään sun elämään eikä sun kotiin.
Miehes on kuitenkin antanut siemenen itämään ja lapsi tuli joten kantakoon vastuun typeryydestään. Siis kun lapsi on teillä on miehesikin oltava ja silloin tasapuolisesti molempien lasten kanssa ja joskus vain esikoisen kanssa. Sinähän muuten tiesit, että miehelläsi on jo lapsi:) Parasta siis ajatella asiaa 10-vuoden päähän ettei sit kaduta!
Mutta laittakaa nyt herttinen sentään säännöt! Teillä ei kiljuta eikä huudeta vaan huutakoon omassa kodissaan ja piste!
mies hylkäisi yhteisen, jos tulisi valintatilanne. FAkta nyt vaan on, että suurin osa miehistä tekisi sen valintatilanteessa joko suoraan tai hiljalleen. Lapsi kuin lapsi on yhtä arvokas, mutta sen "uuden lapsen" mukana tulee se rakastettu puoliso ja "vanhasta lapsesta" on usein etääntynyt. Niin se vaan menee, jos pitäisi kahdesta valita. Itse en kuvittele sekuntiakaan, ettei lastemme asema isän elässä heikkenisi, jos erottaisiin ja mies löytäisi uuden ja tekisi lapsia. Tiedän vaan, kuinka heikkoja miehet on ja toisaalta miehille perhe on naisia tärkeämpi, joten he tarkertuvat siihen uuteen perheeseen helposti ja ovat valmiita tekemään uhrauksiakin sen eteen.
Ap:lle sen sijaan neuvo: ajattele, että kyse on vauvan sisaruksesta. Lapsellesi on rikkaus vanhempi sisarus, jos sinä et tärvele sitä suhdetta. Tulet huomaamaan, että tämä yhteinen rakastaa sisarustaan ja hehkuen ihailee ja seurailee sitten aikanaan. Miksi haluaisit riistää lapseltasi sellaisen rikkauden? Jos et pysty vilpittömästi tykkäämään miehen lapsesta, niin koita ajatella edes itsekkäästi yhteisen lapsenne osalta.:)
Jotkut luuserit tietysti, mutta näillä on kasvaminen jäänyt ihan kesken.
Oma mieheni pitää lapsiamme niin tärkeinä, että en usko hänen suvaitsevan lähelläkään sellaista naista, joka ei näitä lapsia hyväksyisi. Minua hän ei ehkä sietäisi mutta mitään uhrauksia hän ei tekisi, jos ne haittaisivat hänen omia lapsiaan. Luulenpa, että hänelle olisi melkoinen kynnys miettiä uusia lapsia, koska haluaisi niin kovasti panostaa jo olemassa olevien hyvinvointiin.
No, kaikkea voi sattua ja tapahtua, mutta täysin varma olen, että mieheni ei lapsiamme hylkäisi eikä unohtaisi tai uhraisi uuden lapsen hyväksi.
Täällähän on oikein katkerien ex-puolisoiden juhlakokous. Ja kun katsoo teidän kielenkäyttöä, pahansuopaisuutta ja kostonhimoa voi vain ajatella mikä onni on ollut teidän ex-miehille päästä teistä eroon.
Sitä tarvitset!
Ja olen onnellisesti naimisissa, en katkera mistään. Tuollainen elämä, jota ap elää tuntuu todella painajaiselta - ei ikinä itselle!