Lue keskustelun säännöt.
tunnustan nimettämänä kuinka kamala ihminen olen
12.05.2011 |
Exäni sai uuden naisensa kanssa lapsen pari viikkoa sitten. Exää en halua takaisn, mutta jostain syystä olen todella katkera ja raskauden aikana olen salaa toivonut keskenmenoa.
Nyt vauva on syntynyt niin olen huomannut salaa toivovani lapsen olevan sairas.
EN oikeasti toivo pienelle vauvalle mitään pahaa, ja nämä ajatuksenikin pelottavat minua. Silti jossain sopukassa toivon heille epäonnea ja jopa lapsen kuolemaakin. olen kamala ihminen.
Kommentit (27)
Minä juuri viime yönä toivoin tulipaloa exän ja uuden "perheensä" kodille, että onko se sitten yhtään parempi.
Jonkinlaista tunteiden läpikäymistä tämäkin, ei me pahoja olla. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen katkera siitä, jos exä nyt on olevinaan hyvä perheenisä, ,mun kanssa hän ei sitä ollut ja meidän lapset on saanu tarpeeksi kärsiä.
nyt kun uusi vauva on synynyt niin unohtaa vielä vanhan elämänsä kokonaan:(
ap
onko mukavaa? No ei ole! Voin sanoa, että kyllä tällaiset ajatukset aistii ja se tuntuu tosi tosi pahalta (piti käydä raskausaikana kallonkutistajalla tämän takia).
Kyllä ne pahat ajatukset on inhimillisiä, mutta ne ovat syntiä. Mut sen voi saada anteeksi.
onko mukavaa? No ei ole! Voin sanoa, että kyllä tällaiset ajatukset aistii ja se tuntuu tosi tosi pahalta (piti käydä raskausaikana kallonkutistajalla tämän takia).
Kyllä ne pahat ajatukset on inhimillisiä, mutta ne ovat syntiä. Mut sen voi saada anteeksi.
lässyn lässyn.
onko mukavaa? No ei ole! Voin sanoa, että kyllä tällaiset ajatukset aistii ja se tuntuu tosi tosi pahalta (piti käydä raskausaikana kallonkutistajalla tämän takia).
Kyllä ne pahat ajatukset on inhimillisiä, mutta ne ovat syntiä. Mut sen voi saada anteeksi.
Että ajatukset on ajatuksia, ja niitä saa olla. Jos menee toiminnan tasolle, se ei ole enää ok.
Sinäkö et koskaan ole toivonut pahaa kenellekään?
Minä voin suoraan myöntää, että kun eräs tuttu odotti vauvaa, toivoin keskenmenoa tai että vauva olisi vammainen. Ko. henkilö oli ollut minua kohtaan todella törkeä, kun lapseni oli pieni.
Olen vain ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän korkeintaan ällöttää minua. Jos hän nyt kuitenkin löytäisi naisen ja saisi lapsen hänen kanssaan, niin kyllä se vituttaisi minua.
Vituttaisi niin paljon.
onko mukavaa? No ei ole! Voin sanoa, että kyllä tällaiset ajatukset aistii ja se tuntuu tosi tosi pahalta (piti käydä raskausaikana kallonkutistajalla tämän takia). Kyllä ne pahat ajatukset on inhimillisiä, mutta ne ovat syntiä. Mut sen voi saada anteeksi.
on paljon rehellisempää tunnustaa että itsessä on se "paha puoli", kuin teeskennellä ettei ole. Kun se kuitenkin kaikilla on. Kallonkutistajaa tarvitsee juuri silloin kun pitää elää kaksinaismoralistisessa ympäristössä. Eikös ton syntiopin mukaan ihminen joka tapauksessa ole sytinen? Jo ihan syntyessään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että kun lapsi on tarpeeksi sairas, niin se voi yhdistää koko exän perhettä ja vanhempia.
väitän, että meidän kohdalla isä ei olisi niin osallistuvainen ja luonut samanlaista suhdetta lapseen, kun jos lapsi olisi terve :)
kannattaa miettiä mitä toivoo ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nimenomaan jotta mielenkiinto yhteisiin lapsiimme lopahtaisi. Ex on sairas paska joka käyttää henkistä väkivaltaa. Uskon että lapsille varmin tapa elää onnellinen elämä on saada elää HerrallejaValtiaalle merkityksettömänä ihmisenä.
En voi mitään, mutta ihan sama vaikka exän uusi perhe kärsisi sitten sitäkin enemmän. Lapsi voi olla ihanakin ihminen mutta uusi vaimo tekopyhä lehmä jonka ainainen ylimielisen nyrpeä ilme varmasti hyytyy piankin kun ex on jo "varmistanut" sen.
(ja pientäkään kaipuuta ei ole saada exää takaisin, niin kauan keräsin rohkeutta sen jättämiseen)
synnintunnustuksia en tarvitse, en kuulu kirkkkoon ja osaan ihan itse pitää huolta suhteestani yläkertaan.
NIin hullu en ole, että tekisin pahaa heidän pienelle lapselle, ikinä. Toivon vain, että heidän pieni maailmansa romahtaisi. Se tuotti jo pientä iloa kun kuulin synnytyksen olleen vaikea.
Se nainen on ihan mukava enkä tahdo exääni takaisin, mutta silti jotain kostonhalua on jäänyt siitä, että tämä suhde alkoi minun vielä ollessa exäni kanssa yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko kuullut sanasta anteeksiantaminen? Sitä voi tehdä, vaikka ei uskoisi yläkertaan. Oma elämäsi muuttuisi paremmaksi kun voisit päästää irti. Katkeruus näkyy ihmisistä läpi.
On sairasta haluta pahaa kenellekään toiselle. Itse jopa kärsin vuosia lapsettomuudesta, sitten yllättäin sainkin lapsen ja nyt toisen.
On minullekin elämän aikana tehty pahoja asioita, mutta en ole ikinä katkeroitunut tai kokenut vihaa, vaikka ehkä syytä olisikin ollut.
Uskon, että elämässä paha saa palkkansa ja omat pahat ajatukset ja teot löytyy edestä päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mut ihan normaalia tuo on. Itsekin olen monesti toivonut kaikkea paskaa muutamalle ihmiselle, jotka ovat olleet mua kohtaan törkeitä.
on tuollaisia ajatuksia. yksi ihminen jota salaa inhoan on nyt raskaana. toivon keskenmenoa, sairasta lasta, tai muuten vain hankalaa vauvaa joka tekisi hänen ja miehensä elämästä helvettiä ja ehkä aihettaisi eronkin. ja ei, en ole pätkääkään kateellinen heille, vaikka niin varmaan joku nyt luuleekin.
Miksi sitten haluat pahaa heille?
Eikö sinulle tule huono olo omista pahoista ajatuksistasi?
Hups kun kuulostaakin siltä, että pyhittäisin koko elämäni katkeruudelle, näin ei tosiaan ole.
MInulla on elämä mallillaan ja asiat ihan hyvin. Nämä tunteet ovat erittäin pieni osa koko elämääni ja tunneskaalaani. En märehdi mennyttä suhdetta vaan katson eteenpäin.
Silti jossain takaraivossa pistelee tuo asia ja toivon, että saavat kärsiä jollain tavalla. Mitään pahaa en siis ole tekemässä ja mielestäni olen henkisesti ihan tasapainossa.
Haluat kostaa miehelle lapsen kautta.
Ellet tunne Medean tarinaa, etsi vaikka Wikipediasta.
Mulla vähän särähtää tuo, että haluat lapselle kärsimystä (oikeasti haluat: sairautta, koliikkia, kuolemaa) jotta mies ja hänen uusi vaimonsa kärsisivät. Mutta onhan nuo sinun tuntemuksesi inhimillisiä. Jotain taitaa eron käsittelyssä vielä olla kesken.
Aikoinaan koulussa eräs kaveri kiusasi monta vuotta, se oli sellaista henkistä enemmänkin. Salaa kuitenkin toivoin kaverille huonoa kohtaloa. Menin sitten lukioon, tämä kaveri meni kympille ja vissiin amikseen.
Vuosi sitten näin kuolinilmoituksen hänen pojastaan (oli kuollut muutaman vuoden ikäisenä). Minulle tuli niin hyvä olo siitä kun paha sai palkkansa, että hain kaupasta kuoharipullon ja skoolasin hänen epäonnelleen. Ajatus siitä että hän itkee kuolleen lapsensa haudalla sai minut käsittämättömän hyvälle tuulelle... :)
Mulla vähän särähtää tuo, että haluat lapselle kärsimystä (oikeasti haluat: sairautta, koliikkia, kuolemaa) jotta mies ja hänen uusi vaimonsa kärsisivät. Mutta onhan nuo sinun tuntemuksesi inhimillisiä. Jotain taitaa eron käsittelyssä vielä olla kesken.
Vaikka tunnet, että olet ok, niin jokin kalvaa sinua. Ex-miehesi on tehnyt sinulle väärin, mutta sinun ei kannata jäädä siihen mitenkään kiinni. Kyllä hänkin maksaa vielä teoistaan, mutta se ei ole sinun murheesi.
on tuollaisia ajatuksia.
yksi ihminen jota salaa inhoan on nyt raskaana. toivon keskenmenoa, sairasta lasta, tai muuten vain hankalaa vauvaa joka tekisi hänen ja miehensä elämästä helvettiä ja ehkä aihettaisi eronkin.
ja ei, en ole pätkääkään kateellinen heille, vaikka niin varmaan joku nyt luuleekin.