Lapsen tapaturmainen kuolema. Kuinka

70luvulla naapurin lapsi  leikki pihalla kun äitinsä ripusti pyykkejä, pääsi livahtamaan pihasta pois kun äidin silmä vältti ja tippui  tulvivaan ojaan. Oli pois kiskottassa jo sinertävä, jäi eloon mutta taantui mm. joutui aloittamaan uudestaan vaippojen käytön eikä osannut enää syödä itse. Oli 2vuotias. Minä olin ihan  vauva ja äitini piti minua tuon tapauksen takia silmällä kuin haukka. Koko naapuriston asenne lasten vahtimisen suhteen taisi muuttua. 

Vierailija kirjoitti:

sisko katosi 70-luvulla ruotsinlaivalla ollessaan risteilylläni äitini ja mummuni (eli siis oman ätinsä kanssa). Ikää siskolla oli tuolloin 16, äitini oli pari vuotta nuorempi. 
Vielä tänä päivänäkään kukaan ei tiedä tätini kohtaloa (ruumista ei koskaan löydetty). Tippuiko itse, tiputettiinko vai oli pelkkä vahinko vai joutuiko ihmiskaupan uhriksi (tämäkin oli kuulemma yksi vaihtoehto sen ajan poliiseilla, mummuni kertoi). 
Äitini ei koskaan puhunut siskostaan ja mummuni taas puhui kun kysyimme nimestä, joka oli eräässä kirjassa (nimi, jota emme olleet koskaan kuulleet, sukunimi oli tietysti sama kuin mummulla ja äidilläni). Silloin saimme vasta tietää kadonneesta tädistämme. 
En tiedä, ilmeisesti äidilleni se oli kova paikka, koska ei ole suostunut sanaakaan asiasta puhumaan mutta en lainkaan epäile, etteikö mummuni olisi kuolemaansa asti miettinyt tyttärensä kohtaloa =(

Lainaan tämän kertomuksen ja postitan sen eräälle toiselle foorumille.