Lue keskustelun säännöt.
"Lasten käytöstavat kasvatuksesta kiinni" ärsyttää tällainen oletus!
12.05.2011 |
Meillä on kaksi tyttöä.
Esikoinen on aina ollut sellainen juro, liekö sitten ujoudesta ja epävarmuudesta, tai mistä lie. Koskaan ei ole esim. tervehtinyt naapureita (asumme kerrostalossa) vaikka on nähnyt esimerkistä että minä ja mieheni aina tervehdimme. Eikä tervehdi vaikka on monesti asiasta puhuttu ja käskettykin.
Ei myöskään yleensä puhu vieraammille ihmisille mitään, ei kiitä (nyt alkanut kiittämään, kun on "pakotettu", on nyt alakoululainen) eikä puhu mitään. Joskus ei edes vastaa mitään vaikka häneltä kysyttäisiin.
Ja sitten tää meidän toinen muksu on ihan eri maata. Jo ihan pienestä pitäen riemuiten moikkasi kaikki tutut ja tuntemattomatkin, höpötti ummet ja lammet vaikkei kunnolla osannut puhuakaan, käytöstavat on tosi hienot vaikka häntä ei olla mitenkään opetettukaan. Hän tervehtii, kiittää, sanoo "ole hyvä" ja "anteeksi" ja "ei kiitos" ja on myös tosi välitön, halailee, antaa pusuja jne mitä esikoinen ei ole juuri koskaan tehnyt.
Ja siis samalla lailla ollaan kasvatettu. Esikoinen lienee introvertti ja tämä toinen ekstrovertti.
Useasti vaan olen kuullut joidenkin vierittävän syyn meidän vanhempien niskoille, esikoista ei kuulemma ole kasvatettu. Niinpä niin...
Kommentit (43)
Tosiasia on, että isäni ei ole kuullut esikoisen puhuvan kuin harvoin, koska itse on aina äänessä narsistina. Tytär kyllä nauttii siitä, että hänen kanssaan jutellaan, ja vastaa ja juttelee (kylläkin hiljaisella äänellä, joskus liian hiljaisella, vaikea kuulla) vieraillekin ihmisille, jotka osoittavat kiinnostusta häntä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syyllistin itseäni pitkään esikoisen käyttäytymisestä, kunnes esikoiselle tuli diagnoosi. Kasvatustavatkin muuttuivat sitten yllättäen täysin toisenlaisiksi.
Mitä tulee ap:n lapsiin, niin minusta esikoisella on lievää mutismia. Tilanteeseen tulisi nopeasti puuttua, olisi pitänyt jo. Ujokin lapsi oppii hyvät käytöstavat. Meidän toinen lapsi sai hyvän huomenen sanomisesta aina pienen tarran, ja monen tarran jälkeen lahjan. Sama tehtiin muidenkin kohteliaisuussanojen osalta. Nyt hän on kohtelias poika, ja luonnekin on vähän avartunut avoimemmaksi. Meillä siis myös kaksi täysin erilaisella luonteella varustettu lasta, jotka on myös pitänyt kasvattaa eri tavoin.
Meillä superujo poika, joka välttelee kaikkia mahdollisia ihmiskontakteja, mutta tervehtii, kiittää, katsoo silmiin jne., koska se on kohteliasta ja koska siten pääsee erilaisista tilanteista ripeästi eteenpäin.
Halailu ja pussailu eivät ole mitään erityistä käytöstä.
selittelykin ärsyttävää. Myöntäkää nyt rehellisesti, että te ette vain ole osanneet kasvattaa lapsianne hyvin.
ihmetyttää kovasti kun lastemme kaveri (11v) ei edelleenkään osaa tervehtiä meille tullessaan, pois lähtiessään ja kysyttäessäkin vastaaminen on käsittämättömän vaikeaa. Nykyään sentään yleensä vastaa, jos reippaasti sanomme "moi", "heippa", jne. Olemme jopa matkustelleet yhdessä, tyttö ollut meidän mukana monissa harrastuksissa ja menoissa viikoittain, päivittäin on meillä kotona. Ja on käynyt meillä jo 5v lähes päivittäin.
Tyttö kyllä luottaa meihin, kun eräälle leirillekin meidän kyyti kelpasi, mutta vieraamman kaverin vanhempien kyytiin ei suostunut lähtemään. Ja nykyään ehkä jotain vastaa jos suoraan kysytään. Useammin silti vastaa ikäänkuin lapsilleni. Tämän kyseisen kaverin isosisko taas on aivan huipputyyppi, juttelee paljon jne. Tervehtiminen on kyllä vaikeaa koko perheelle äitiä lukuunottamatta :O Ja ollaan tosiaan jopa reissattu yhdessä ja käyty kylässä yms. ...
Mulla oli kyllä lapsena kaverina yhdet kaksoset, jotka eivät koskaan oppineet tervehtimään tai juttelemaan mun vanhemmille. Äitini ihmettelee edelleen asiaa, kuinka jotkut voi olla niin tönkköjä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei opelkästään sen jurouden vuoksi vaan muutenkin. Minäkin olin ollut sitä mieltä, että olin epäonnistunut totaalisesti esikoisen kasvattamisessa, mutta perheneuvojat jotka olivat tottuneet kaikenlaisiin lapsiin ja teineihin huomauttivat minulle miten hyväkäytöksinen ja selvästi äitiinsä tukeutuva tyttö oli. Opin vähitelle lukemaan näitä pieniä merkkejä ja mielikuvani lapsestani parani huomattavasti, mikä siinä prosesissa vatmaan tärkeintä olikin. Silti teen edelleen paljon työtä jotta tämä sosiaalisesti rajoittunut ihminen oppisi ihmisten tavoille niin että sen huomaisivat muutkin kuin perheneuvojat.
Pikkusysteri onkin sitten ihan eri planeetalta ja osaa käytöstavat kuin luonnostaan. Osaa sitten aika hyvin manipuloidakin kun tietää just miten pitää olla.
introvertti voi olla voimakastahtoinen!
Edellinen kirjoittaja oli oikeassa. Käykää ammattilaisella, he antavat neuvoja miten juuri tätä kyseistä lasta voisi auttaa hankalissa tilanteissaan eteenpäin.
Uskon, että olette kasvattaneet lapsenne hienosti. Itse olin lapsena todella ujo, reipastuin vasta teini-iässä. Ja minulle kyllä toitotettiin käytöstapoja jatkuvasti, pelotti vaan puhua aikuisille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytöstavat ja luonne ovat kaksi eri asiaa. Ujolla/rajullakin voi ja pitää olla käytöstavat ja kuria.
Se taas on ihan selvästi kasvatuksesta kiinni.
Se oli ihmettelyn paikka meille vanhemmillekin kahden niin erilaisen lapsen jälkeen.
Itse ole ollut myös todella ujo lapsena ja muistankuinka kamalaa se pakottaminen oli.
Itse en lastani ole pakottamaan ruvennut. Ole ihmisille sanonut, että lapsi on todella ujo ja kaikki sen ovat ymmärtäneet. Ujoa ei pidä pakottamalla tekemään asioita.
Me sovimme lapsen kanssa, että kädenheilautus riittää, ei tarvi sanoa moi ääneen.
En myöskään pakottanut kiittämään vaan se hoidettiin ns. kirjallisesti. Pienen lapsen puolesta tietysti minä kiiti ja lapsen oppiessa kirjoittamaan nimensä himpun alle 3 vuotiaana kirjoitti etukäteen kiitoskortin ja piirsi sihen jotakin. Aluksi minä annoin kostin, jossain vaiheessa lapsi alkoi itse uskalataa antaa kostin jne.
Kykyään tuo lapsi on 11v todella sosiaalinen ja hyvät käytöstavat omaava lapsi.
Pakottamalla ujoa lasta tiettyihin asioihin mitkä tuntuu todella ylipääsemättömiltä saa vain pahaa aikaan.
Ja mä en kyllä ole koskaan kuullut, että lapsi olisi huonosti kasvatettu vaikka ujo onkin ollut.
Lapsi alkoi vierastamaan 2½kk iässä eli oli todellinen vierastaja. Pahin alkoi helpottaa vähän ennen 4v synttäreitä. Onneksi koulussakin on ollut opettaja joka ymmärtänyt ujoa lasta.
Joten ap älä välitä moisista puheista vaan anna lapsesi rauassa tulla ulos kuorestaan. Kannustakaa ja olkaa tukena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se oli ihmettelyn paikka meille vanhemmillekin kahden niin erilaisen lapsen jälkeen. Itse ole ollut myös todella ujo lapsena ja muistankuinka kamalaa se pakottaminen oli. Itse en lastani ole pakottamaan ruvennut. Ole ihmisille sanonut, että lapsi on todella ujo ja kaikki sen ovat ymmärtäneet. Ujoa ei pidä pakottamalla tekemään asioita. Me sovimme lapsen kanssa, että kädenheilautus riittää, ei tarvi sanoa moi ääneen. En myöskään pakottanut kiittämään vaan se hoidettiin ns. kirjallisesti. Pienen lapsen puolesta tietysti minä kiiti ja lapsen oppiessa kirjoittamaan nimensä himpun alle 3 vuotiaana kirjoitti etukäteen kiitoskortin ja piirsi sihen jotakin. Aluksi minä annoin kostin, jossain vaiheessa lapsi alkoi itse uskalataa antaa kostin jne. Kykyään tuo lapsi on 11v todella sosiaalinen ja hyvät käytöstavat omaava lapsi. Pakottamalla ujoa lasta tiettyihin asioihin mitkä tuntuu todella ylipääsemättömiltä saa vain pahaa aikaan. Ja mä en kyllä ole koskaan kuullut, että lapsi olisi huonosti kasvatettu vaikka ujo onkin ollut. Lapsi alkoi vierastamaan 2½kk iässä eli oli todellinen vierastaja. Pahin alkoi helpottaa vähän ennen 4v synttäreitä. Onneksi koulussakin on ollut opettaja joka ymmärtänyt ujoa lasta. Joten ap älä välitä moisista puheista vaan anna lapsesi rauassa tulla ulos kuorestaan. Kannustakaa ja olkaa tukena.
koittakaa silti ottaa selvää.
naapureita ja kaupan kassoja. harva aikuinen hänelle vastaa, ja olenkin jo huomannut lapsen ihmettelevän katseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se oli ihmettelyn paikka meille vanhemmillekin kahden niin erilaisen lapsen jälkeen.
Itse ole ollut myös todella ujo lapsena ja muistankuinka kamalaa se pakottaminen oli.
Itse en lastani ole pakottamaan ruvennut. Ole ihmisille sanonut, että lapsi on todella ujo ja kaikki sen ovat ymmärtäneet. Ujoa ei pidä pakottamalla tekemään asioita.
Me sovimme lapsen kanssa, että kädenheilautus riittää, ei tarvi sanoa moi ääneen.
En myöskään pakottanut kiittämään vaan se hoidettiin ns. kirjallisesti. Pienen lapsen puolesta tietysti minä kiiti ja lapsen oppiessa kirjoittamaan nimensä himpun alle 3 vuotiaana kirjoitti etukäteen kiitoskortin ja piirsi sihen jotakin. Aluksi minä annoin kostin, jossain vaiheessa lapsi alkoi itse uskalataa antaa kostin jne.Kykyään tuo lapsi on 11v todella sosiaalinen ja hyvät käytöstavat omaava lapsi.
Pakottamalla ujoa lasta tiettyihin asioihin mitkä tuntuu todella ylipääsemättömiltä saa vain pahaa aikaan.
Ja mä en kyllä ole koskaan kuullut, että lapsi olisi huonosti kasvatettu vaikka ujo onkin ollut.
Lapsi alkoi vierastamaan 2½kk iässä eli oli todellinen vierastaja. Pahin alkoi helpottaa vähän ennen 4v synttäreitä. Onneksi koulussakin on ollut opettaja joka ymmärtänyt ujoa lasta.
Joten ap älä välitä moisista puheista vaan anna lapsesi rauassa tulla ulos kuorestaan. Kannustakaa ja olkaa tukena.
Eihän tärkeintä ole se, miten esim. kiittää, vaan se, että lapsi opetetaan kiittämään. Ja sinä olet sen tehnyt, etkä vain todennut, että "meidän liisa ei kiitä, kun se on niin ujo ja on sillä voimakas tahtokin."
Juuri noin kuten sinä teet, pitää toimia, ottaa sen kokoisia askelia mihin lapsi on valmis, mutta koko ajan ohjata kuitenkin siihen oikeaan suuntaan. Eikä vain nostaa käsiä pystyyn.
PS. Kyllä jokaista lasta pystyy kasvattamaan, kunhan ei just hoe sitä, kuinka KAIKKI meidän lapset on samalla tavalla kasvatettu, ja silti yksi ämpyilee koko ajan. SIlloin se yksi selvästikin tarvitsee ihan erilaisia keinoja käyttöön kuin ne muut.
Meillä on kolme poikaa, joista kaksi todella helppoja ja sopeutuvia tapauksia, ja yksi todellinen änkyrä. TYhmähän mä olisin jos vain alkaisin huokailla, että voi voi, kun isommat ovat aina ohjautuneet pelkällä rauhallisella puheella, en mä mitään tälle voi. Tää kolmas kun antaa sille puheelle piut paut ja tekee tuhoja niin kauan kunnes sen kantaa kirkuvana rauhoittumaan jonnekin.
Hei
Mulla kaksi lasta itsellä, jotka nauttivat varsinkin aikuisten seurasta ja huomiosta, ovat suht ulospäinsuuntautuneita, silti välillä ujostuttaa.
Minä en ole ikinä, en ennen lapsiakaan, ajatellut, että se olisi käytöstapojen puutetta, jos ei osaa tervehtiä/kiittää tms. Tai ok, on ehkä tiettyjen tapojen puutetta, mutta ei tee lasta huonommaksi, enkä ajattele myöskään että olisi kasvatettu huonosti.
Minusta hyvä kasvatus on jotain aivan muuta kuin se, että lapsi osaa tietyt tavat. Suurin osa ihmisistä oppii ne, sitten kun on valmis.
Toki rohkaisen lapsiani tiettyihin tapoihin, kuten kiittämään ja tervehtimään. Esim. kun mennään jonnekin niin etukäteen kerron, miten toivon heidän toivovan. Että tervehditään, ja lahjoista kiitetään, vaikkei niistä pitäisikään.
Sen sijaan, itse tilanteessa, en enää huomauta asiasta. On minusta lasta loukkaavaa, jos häntä kritisoidaan seurassa. Minusta silloin on vain kyse siitä, että vanhemmat haluavat osoittaa muille aikuisille, kuinka hyviä kasvattajia ovat.
On kauheaa katsottavaa, kun vanhemmat pihalla sanovat kovaan ääneen, että Ville, kaikkia pitää tervehtiä (ja tähän sitten vielä pakotetaan), jos Ville ei vastaa tervehdykseen.
Tälle yhdelle kirjoittajalle, jota kyllä muuten komppaan, sanoisin kuitenkin, että sekään ei musta lapsena tuntunut kivalta, jos vanhempi sanoi muille minun olevan ujo, ja että sen takia en tee jotain.
Ei kannata lapselle toitottaa tota ujoutta. Mitä enemmän hälle sanoo, että olet ujo, sitä varmemmin lapsi oppii pitämään itseään ujona, joka ei voikaan oppia tiettyjä taitoja.
Seurassa komentamisesta/kasvattamisesta vielä. Vanhempani "kasvattavat" lapsiani aina kun olemme kylässä. Ja ei että se on rasittavaa. Lapsen eivät opi siitä mitään muuta, kuin että onpa ikävä olla ruokapöydässä sellaisten ihmisten kanssa, jotka koko ajan neuvovat miten tulee käyttäytyä. Lisäksi se "kasvattaminen" luo ikävän tunnelman kaikille.
Minusta hyvään kasvatukseen kuuluu vain se, että kasvattaa lastaan uskomaan itseensä, tekemään omia valintojaan ja kunnioittamaan muita. Pöytätavat jne. ovat vain pintaa. Toki kivat nekin ovat olemassa ja en kiellä etten olisi ylpeä, silloin kuin lapseni hallitsevat myös ne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos ei yhtään opeta tapoja niin iso osa niistä jää oppimatta, koska kaikkea ei opi vaan esimerkistä.
Totta tietysti myös se, että temperamentti vaikuttaa siihen mitkä asiat on helppo oppia ja mitkäei. Ujo lapsi on varmaan helpommin hiljaa tarvittaessa kuin seurallinen selittäjä, ja seurallisen lapsen on helpompi oppia tervehtimään ja jutustelemaan kohteliaasti kuin ujon. Eli kaikessa on hyvät ja huonot puolensa :)
jos ei ujo lapsi opi peruskäytöstapoja, etenkin jos jo koululaisesta on kyse.
Päivät menee suht mallikkaasti. Yhtä hoitolasta kun tullaan hakemaan niin alkaa pahanteko.
Lapsi kiusaa kavereita, heittelee tavaroilla kaikkia toisia ja yrittää tehdä kaikkea kiellettyä.
Äiti tai isä vaan mumisee tilanteissa ja minun on puututtava tilanteisiin.
Kasvatuksesta se on kiinni kun lapsi hyppii silmille.
tässä ehdotukseni ujon kasvattamisesta:)
- älä nolaa lastasi muiden läsnäollessa patistamalla kiittämään jne..ole vaiti ja kiitä itse malliksi vastaisuuden varalle
- kotona käytä usein toisen aikuisen kanssa sanoja: kiitos, anteeksi, olen pahoillani ja ole hyvä. Tämän toimintatavan voi siis oikein sopia.
- kaikki lapset myös ujo tarvitsevat fyysistä koskettelua: silitä tukkaa, hali.....100 krt/pv:)
- muista sanoa lapsellesi usein olet kiva, mukava ja tykkään sinusta paljon!
- ole itse myönteinen
No, omissani näen aika hyvän tuloksen vaikka tekisin nämä asiat vielä täydemmin nyt!!
silti yksikään näistä arvostelijoista ei sano suoraan, mitä sitten pitäisi tehdä kun lapsi vaan ei suostu toimimaan opetetulla tavalla? Jankataan vaan, että "pitäisi opettaa, pitäisi kasvattaa", mitä hyötyä luulette tästä olevan? Millä tavoin sitten esim. tervehtiminen pitäisi opettaa ujolle, jos ei rohkaisemalla ja kannustamalla, joskus vaatimallakin ja omalla esimerkillään? Kertokaapa tehokkaita tapoja.
Minullakin kaksi lasta, jotka eivät tervehdi, katsovat maahan ja parhaassa tapauksessa mutisevat jotakin, yleensä ovat kuin eivät tuntisikaan esim. naapureita. Kolmas taas moikkaa tutut ja tuntemattomat oma-aloitteisesti (ja hän on juuri se, jolle asiaa ei ole erityisesti opetettu, vaan on ihan esimerkistä oppinut)
Kaikki lapsemme pärjäävät hyvin koulussa ja kavereiden kanssa, eikä opeiltakaan koskaan ole tullut palautetta "huonoista käytöstavoista". En tiedä mitä mieltä sitten perheneuvolassa olisivat, jos tämän takia ottaisin yhteyttä, olisiko painava syy päästä asiakkaaksi?
jos ette osaa kasvattaa lapsianne.
Meillä myös kaksi tyttöä ja tytöt aivan samanlaisia kuin teillä. Isäni ei pidä vanhemmasta, koska on kuulemma liian hiljainen eikä osaa kuulemma puhua eikä häntä ole kuulemma kasvatettu, kun ei osaa puhua isäni mielestä.
Nuorempi, joka on välitön ja avoin, kuten teillä, on hänkin kylläkin isäni mielestä viallinen. Hänen ruumiiinrakenteensa kun on ihan väärä.
Ihmisiä ei voi mielllyttää.