Huusin tänään ekaluokkalaiselleni, jonka hermot palavat!

Huusin ja motkotin tänään monesta asiasta. En edes miettinyt, että minkä vastareaktion saisin itse kokea, mutta tyttöpä hallitsi kerrankin hermonsa!



Nukkumaan meneessä pyysin anteeksi. Kehuin maltin säilyttämisestä ja reippaudesta, vaikka olikin tänään vaikeaa ja minä huusin. Tyttö olikin tosi tyytyväinen anteeksipyynnöstäni, ymmärsi oman osuutensa ja ilmaisi sen omin sanoin. Hän nukahti rauhallisena viereeni.



Jee! Kyllä omien tunteiden näyttämisestä ja tarvittassa omasta käytöksestä anteeksi pyytämisestä on apua lasten kasvatuksessa.